Mitä asioita jouduit opettelemaan eron jälkeen?

Olin myös antanut aina miehen/ ex miesteni tehdä kaikki ns. miesten työt ihan siksi kun kaikilla heillä oli koulutus niihin hommiin. He taas ei ikinä puuttuneet minun osaamisalueeseeni. Viimeisen eron jälkeen olen tehnyt ne heille kuuluneet hommat itse. Ei se tarkoita ettenkö osaisi vaikka en jotain teekään.

Yksin nukkuminen, Kosketuksen ja läheisyyden puutteeseen tottuminen. Tottuminen siihen ettet voi jakaa elämäsi ylä tai alamäkiä kenenkään kanssa. Tottuminen siihen että vastaat yksin kaikista elin ja asumiskustannuksista.

En mitään, koska minähän se olin joka hoiti kaikki työt. Siksi erosin.

Ihan aloitin pyörän huollosta, kumien pumppaamisesta lähtien. Sitten oli vuorossa huonekalujen kasaus, onneksi tavarantoimittajat huomasivat mikä tilanne (tyhjä kämppä ja hitosti huonekaluja paketeissa) ja neuvoivat työkalut joilla pääsin alkuun ja loppuunkin sitten 😊 Siinäpä ne. Mitään herkullisia lihoja ei ole tullut enää kokkailtua, en osaa paistaa joulukinkkuakaan (toki osaisin jos opettelisin).

Lamput kattoon asensi kyllä mies, itselle vaikutti liian hasardilta. Samoin ilmastointilaitteen säätöihin pyysin apua 😁

Konkreettisidta asioista kipsilevyseinään kiinnittämisen ja ilmanvaihtokoneen suodattimien vaihdon. Kumpikaan ei ollut sen kummoisempaa ja helposti opin, ex-mies oli vaan sattunut tekemään nämä kaikki aiemmin.

Vaikeampaa oli opetella yksin oleminen ja asuminen. En ollut aiemmin elämässäni asunut yksin ja viikot jolloin lapset eivät olLeet luonani olivat aluksi lohduttoman yksinäisiä. Siitä oli "vapaus nauttia, tehdä ja elämää omaa elämää" kaukana.

Oikeastaan se lampun asentaminen kattoon. Siinäpä se. Ja osan viikosta asuminen yksin, ilman muiden ääniä. Selibaatin jouduin opettelemaan jo avioliitossa ja kerrostalossa nyt ei mitään ”miestentöitä” ole.

Ei mitään. Pärjäsin hyvin ennen miestä ja myös miehen jälkeen, mulla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa siinä kun miehelläkin, ei se mies niitä juttuja peniksellään tehnyt.

Jouduin opettelemaan laittamaan ruokaa ja pesemään pyykkiä.

Sen että toiset siis jotkut yrittää houkutella mukaan rikoksiinsa myös medioissa ja lehdissä työpaikoissa kouluissa ja jotkut lavastaa muita syylliseksi omiin synteihinsä . Laita kätesi peuran päälle siirtyy synnit siihen syndroomaiset .

Sehän on sitä että ei tarvi enää pestä muiden pyykkejä. Tai joku varasti pyörän on opeteltava kävelemään sitten .....

Lamppujen laitto, naulan lyöminen seinään, veroilmoitus, auton vieminen huoltoon, auton ajaminen pesukadulle,…

Vierailija kirjoitti:

Ihan aloitin pyörän huollosta, kumien pumppaamisesta lähtien. Sitten oli vuorossa huonekalujen kasaus, onneksi tavarantoimittajat huomasivat mikä tilanne (tyhjä kämppä ja hitosti huonekaluja paketeissa) ja neuvoivat työkalut joilla pääsin alkuun ja loppuunkin sitten 😊 Siinäpä ne. Mitään herkullisia lihoja ei ole tullut enää kokkailtua, en osaa paistaa joulukinkkuakaan (toki osaisin jos opettelisin).

Lamput kattoon asensi kyllä mies, itselle vaikutti liian hasardilta. Samoin ilmastointilaitteen säätöihin pyysin apua 😁

Naisena hämmentävää lukea tämmöistä. Toki ymmärrän sen, että aikuisena kun on vino pino asioita, on helpompi pyytää jotakuta, joka saman tien tietää, miten joku asia tehdään.

Kyllä minunkin piti joskus pyytää apua kaapin kasaamiseen, kun siinä toisen piti pitää yhtä osaa paikallaan, että se onnistui helpommin. Muutenhan niissä on ohjeet.

Lamput olen aina itse laittanut kattoon ja en ole edes tajunnut, että se olisi "miesten hommaa". Jos siis kyse on sokeripalasta niin eihän siinä ole kuin ruuvailua.

Ostin tänä kesänä ilmastointilaitteen ja kyllä selvisin sen kanssa ihan käyttöohjetta lukemalla, en oikein ymmärrä miksi sekään olisi nimenomaan "miesten hommaa". Jotenkin noloa, että nainen ei voisi itse käyttöohjetta lukea.

En vaan siis samastu semmoseen "en osaa enkä viitti, tee sä!" -ajatusmaailmaan.

Olen joutunut opettelemaan hyväksymään sen, että voin oikeasti olla jossain hyvä.

Voin tehdä asioita myös oikein.

Voin olla hauska ja hyvää seuraa.

Voin olla viehättävä ja komeakin.

Minussa on muitakin hyviä ominaisuuksia kuin iso qulli ja paksu lompakko.

Eron jälkeen joudun opettelemaan rauhoittumisen ja rentoutumisen merkityksen, ei tarvinnut stressata enää arvaamatonta puolisoa.

Lamput, moottorisahan käyttö ja lämmintysjärjestelmästä huolehtiminen. Ei siis mitään ydinfysiikka mikään. Hyvin olen pärjännyt 10 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Pärjäsin hyvin ennen miestä ja myös miehen jälkeen, mulla on kaksi kättä ja kaksi jalkaa siinä kun miehelläkin, ei se mies niitä juttuja peniksellään tehnyt.

Sama, lisäksi opettelen että en enää haksahda tyhmään.

Verkkopankin käyttö ja auton tankkaus piti opetella. Mies oli hoitanut ne.

Kauppakassit piti kantaa itse kotiin.

No eka oli vain kevennys vaikkakin totta.

Mies hoito kaikki autoon liittyvät asiat ja maksut eli pitäisi alkaa hoitamaan nuo jos hankkisin nyt itsekseni auton.

Mullakin huonekalujen kasaus opeteltava. Tein toki itse aiemminkin mutta saranat ym. asetteli mies jonka nyt todennut aika hankalaksi hommaksi.

Muutossa mies kantanut kaikki painavimmat nyt piti pyytää enemmän ulkopuolista miesväkeä muuttoon.

Pyykin- ja astianpesukoneiden asennukset olen pyytänyt kaveri miehiltä tai ostanut ulkopuoliselta. En ala edes opettelemaan. Samalla asentavat kun asettavat paikoilleen, itsellä ei ole tarpeeksi voimaa siihen.

Polkupyörän omahuollon opettelin tekemään nyt itse.

Mies oli se kodintekniikan ja elektroniikan valitsija, mutta nyt on pitänyt itse selvittää mitä kannattaa ostaa.