Lue keskustelun säännöt.
Olemme naimisissa, eikä mieheni ole koskaan sanonut rakastavansa minua
28.08.2021 |
Vähän tuntuu hassultakin, jotenkin nuo maagiset ”minä rakastan sinua” tai sen muunnokset on jäänyt kokonaan pois meidän suhteessa. Ollaan kihlauduttu, menty naimisiin ja eletty vuosia yhdessä ilman niitä. Itse olen miehelleni kyllä sanat pari kertaa sanonut, mutta ilman vastausta tuntuu jotenkin tyhmältä.
Onko kellään muulla samaa? Ollaan siis ihan perusonnellisessa suhteessa muuten eikä mies kyllä muutenkaan liikoja kehu tai helli.
Tuntuu, että pärjään kyllä ilmankin mutta toisaalta kun joku muu (työkaveri, urheiluseurakaveri) joskus kehuu minua, se on kuin huumetta ja jaksan sillä pitkään eteenpäin. Tiedä sitten miltä tuntuisi kuulla nuo sanat omalta mieheltä :)
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teot ratkaisevat. Sanat eivät välttämättä merkitse mitään. Itse suhtauisin hyvin epäillen mieheen, joka alkuvaiheessa julistaa rakkauttaan tämän tästä. Minulle se olisi varoitusmerkki siitä, ettei mies ole luotettava vaan pikemminkin valehteleva huijari.
Sulla on terve ja luottavainen asenne ihmisiin!
En voi mitään. Jos vastaan tulisi usalainen upseeri tai lääkäri tai ihan vain suomalainen auervaara rakastavine puheineen, niin kyllä mieleen tulisi, että mikä tämän takana mahtaa oikeasti olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teot ratkaisevat. Sanat eivät välttämättä merkitse mitään. Itse suhtauisin hyvin epäillen mieheen, joka alkuvaiheessa julistaa rakkauttaan tämän tästä. Minulle se olisi varoitusmerkki siitä, ettei mies ole luotettava vaan pikemminkin valehteleva huijari.
Sulla on terve ja luottavainen asenne ihmisiin!
En voi mitään. Jos vastaan tulisi usalainen upseeri tai lääkäri tai ihan vain suomalainen auervaara rakastavine puheineen, niin kyllä mieleen tulisi, että mikä tämän takana mahtaa oikeasti olla.
Täällä otetaan kaikki niin kuolemanvakavasti ja kirjaimellisesti.
Tuo yksi oli sitä mieltä, että heillä ei sanota rakastettavan vaikka sitten jatkaa, että sanovat rakkaaksi toisiaan.
Joskus toisen kulttuurin edustaja sanoi rakastavansa jo muutaman päivän jälkeen. Ja olin perisuomalaisesti shokissa. No, rakasti ja rakastettiin ihan oikeasti vuosikaudet.
Nyt kun olen päässyt irti tästä meidän sairaasta kulttuurista, sanat rakastan sua, nousevat spontaanisti kuin halu rutistaa tai suudella. Ei sen tarvitse aina tarkoittaa jotain kuolemanvakavaa valojen vannomista. Niitä vakavuusasteita voi sitten lisätä lisäsanoin, kun on vakavan puheen aika.
Meidänkään suhteessa ei sanota, mutta silti en ole koskaan aiemmin kokenut olevani näin rakastettu ja arvostettu. Yritän myös näyttää sitä toiseen suuntaan <3
Miksi ihmeessä et puhu tuosta miehesi kanssa jos se kerran häiritsee? Kuuntelin vuosikausia samanlaisessa tilanteessa olevaa kaveriani. Lopulta he erosivat miehensä kanssa kun eivät vain oppineet puhumaan. Ei ongelma ole se jos ihmisillä on erilaiset tavat ilmaista rakkauttaan vaan jos itseä vaivaavista asioista ei voi puhua.
Me olemme mieheni kanssa taas aivan toisessa ääripäässä ja kerromme rakastavamme toisiamme monta kertaa päivässä :D yhdessä jo 8 vuotta ja hyvin menee. Joidenkin mielestä tämä on varmaan yhtä älytöntä kuin se ettei sanoisi ollenkaan mutta meille se vain on luontevaa osoittaa rakkautta sekä runsain teoin että runsain sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on sanonut 20 vuoden liiton aikana ehkä 10 kertaa rakastavansa. En sano itsekään, vaikka koen että meillä onnellinen suhde. Sanon kyllä ”oot rakas” tms ja mies kyllä teoillaan osoittaa rakkauden. Meillä myös halitaan ja suukotellaan paljon. Minua ei häiritse, ettei sanallisia rakkaudenosoituksia ole. Ei vaan olla totuttu sellaisia käyttämään, vaikka taatusti rakastetaankin.
Mielestäni "oot rakas" on kyllä jo aika vahva sanallinen rakkaudenosoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuo outoa, varsinkin jos ei voi edes vastata "minäkin sinua".
Teot ja sanat eivät sulje toisiaan pois.
Siis täähän on kuin suoraan minun kirjoittama. Vuosikymmen oltu yhdessä eikä noita maagisia sanoja ole kuulunut.
Olen jutellut asiasta monesti ja tullut siihen tulokseen, että mieheni vain on tuollainen. Turha yrittää muuttaa toista ja olen oppinut elämään asian kanssa, koska teoilla näyttää tunteensa. Emme myöskään pussaile, koska molemmat inhoamme sitä. Muuten läheisyyttä kyllä on.
Jokainen pari on omanlaisensa, eikä yhtä ainoaa oikeaa tapaa ilmaista rakkautta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teot ratkaisevat. Sanat eivät välttämättä merkitse mitään. Itse suhtauisin hyvin epäillen mieheen, joka alkuvaiheessa julistaa rakkauttaan tämän tästä. Minulle se olisi varoitusmerkki siitä, ettei mies ole luotettava vaan pikemminkin valehteleva huijari.
Sulla on terve ja luottavainen asenne ihmisiin!
En voi mitään. Jos vastaan tulisi usalainen upseeri tai lääkäri tai ihan vain suomalainen auervaara rakastavine puheineen, niin kyllä mieleen tulisi, että mikä tämän takana mahtaa oikeasti olla.
Täällä otetaan kaikki niin kuolemanvakavasti ja kirjaimellisesti.
Tuo yksi oli sitä mieltä, että heillä ei sanota rakastettavan vaikka sitten jatkaa, että sanovat rakkaaksi toisiaan.
Joskus toisen kulttuurin edustaja sanoi rakastavansa jo muutaman päivän jälkeen. Ja olin perisuomalaisesti shokissa. No, rakasti ja rakastettiin ihan oikeasti vuosikaudet.
Nyt kun olen päässyt irti tästä meidän sairaasta kulttuurista, sanat rakastan sua, nousevat spontaanisti kuin halu rutistaa tai suudella. Ei sen tarvitse aina tarkoittaa jotain kuolemanvakavaa valojen vannomista. Niitä vakavuusasteita voi sitten lisätä lisäsanoin, kun on vakavan puheen aika.
Et tajunnut sitä, että teot ratkaisevat. Eivät puheet. Vaikka kuinka hokisi rakastavansa, mutta ei teoillaan osoita sitä, niin puhe on pelkkää löpinää. Jos sanoo rakastavansa ja samalla osoittaa sen myös teoillaan, niin asia on kunnossa. Pelkkiin puheisiin ei pidä luottaa, jos henklön teot eivät tue puheita.
Sanominen ei vähennä tekemisen mahdollisuutta. Miksi vedätte niin ääripäihin asiat? Ei ole sellaista kausaliteettia, ettei rakkaudesta puhuva voisi lisäksi rakastaa teoillaan. Kipeä kulttuuri meillä.