Olemme naimisissa, eikä mieheni ole koskaan sanonut rakastavansa minua

Meillä on täysin päinvastainen tilanne ja tunnustetaan sanoin ja teoin rakkautta joka päivä.

Meillä myös samaa. Olen lapsen tutkimusten myötä tullut siihen tulokseen, että miehellänikin on autismikirjon häiriön piirteitä.

Vaikea kuvitella. Yli 30 vuotta naimisissa ja kuulen nuo sanat , voi sanoa, päivittäin. Nyt jo herätessä.

Ei sen enää tarvii. Sai jo sut naimisiin.

Mun mies sanoo, että kertoo kyllä kun ei enää rakasta. Huoh.

Yli 50 v on kuulema rakastanut, kun kysyin, miksi ei koskaan sano sitä.

Hyvä, sinulla on rehellinen mies. Hän ei halua valehdella.

Tärkeämpää on osoittaa se rakkaus kuin sanoa.

Rakkaus toteutuu teoissa ja sanoissa. Kaikki eivät mene naimisiin rakkaudesta.

Surullista. Tottakai nuo sanat haluaa kuulla elämänkumppaniltaan. Suomen kielessä vielä jotenkin varjeltu ja pyhä lause, jota ei ihan joka yhteydessä viljellä. Muistakaa kertoa rakkaudesta myös sanoin kumppanillenne! Tämä muistutuksena teille miehille jotka luette tätä ja tunnette piston sydämessänne.

Tilanne voi olla paljon huonompi suhteessa jossa hoetaan rakkautta muttei rakasteta.

Meillä mies on sanonut 20 vuoden liiton aikana ehkä 10 kertaa rakastavansa. En sano itsekään, vaikka koen että meillä onnellinen suhde. Sanon kyllä ”oot rakas” tms ja mies kyllä teoillaan osoittaa rakkauden. Meillä myös halitaan ja suukotellaan paljon. Minua ei häiritse, ettei sanallisia rakkaudenosoituksia ole. Ei vaan olla totuttu sellaisia käyttämään, vaikka taatusti rakastetaankin.

Tyypillinen suomalainen mies, ilmoittaa kyllä sitten, jos asiantila muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Tilanne voi olla paljon huonompi suhteessa jossa hoetaan rakkautta muttei rakasteta.

Only in Finland, kaikki voidaan aina nähdä pessimistisimmän mahdollisen kautta.

Sanotaan joka päivä toisillemme, että rakastetaan ja halaillaan paljon ja ollaan hyviä toisillemme. Olen oppinut vanhemmiltani, että niin toimitaan kun rakastaa toista. Teidän tilanteenne kuulostaa minusta omituiselta, mutta ihmiset ovat erilaisia.

Teot ratkaisevat. Sanat eivät välttämättä merkitse mitään. Itse suhtauisin hyvin epäillen mieheen, joka alkuvaiheessa julistaa rakkauttaan tämän tästä. Minulle se olisi varoitusmerkki siitä, ettei mies ole luotettava vaan pikemminkin valehteleva huijari.

Minä naisena olen tosi huono käyttämään noita sanoja. En tottunut niihin lapsenakaan.

Minusta asian voi ilmaista muillakin sanoin.

Ja tykkään paljon siitä kun minulle osoitetaan rakkaus jollain pienellä teolla. En ehkä välitä sanoista niin paljon.

"Rakastan sinua " on minun korvissani hiukan kliseinen.

Edellisessä liitossa mies sanoi kerran 13 aikana. Oli huono liitto, jossa ei myöskään ollut seksiä, hellyyttä tai läheisyyttä. Sanoisin, että joku pielessä. Millä tavalla koet, että olette ”perusonnellisia”? Ette riitele?

Eron jälkeen olen nyt uudessa suhteessa. Mies sanoo rakastavansa joka päivä. Samoin minä. Täytyy tehdä kaikkensa, etteivät nuo voimakkaat sanat jää pois koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Teot ratkaisevat. Sanat eivät välttämättä merkitse mitään. Itse suhtauisin hyvin epäillen mieheen, joka alkuvaiheessa julistaa rakkauttaan tämän tästä. Minulle se olisi varoitusmerkki siitä, ettei mies ole luotettava vaan pikemminkin valehteleva huijari.

Sulla on terve ja luottavainen asenne ihmisiin!

Minulle niiden sanojen sanominen on spontaani läheisyydenosoitus, ihan kuin hymy tai halu pussata jne. Niissä suhteissani, joissa noita sanoja on säästelty, ei ole ollut kauheasti fyysistäkään läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle niiden sanojen sanominen on spontaani läheisyydenosoitus, ihan kuin hymy tai halu pussata jne. Niissä suhteissani, joissa noita sanoja on säästelty, ei ole ollut kauheasti fyysistäkään läheisyyttä.

Viimeinen lauseesi ei pidä paikkaansa ainakaan meillä.

Enemmin tekoja kuin sanoja.

T. Yli 50 v avioliitossa ollut.