Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oon niin pettynyt itseeni
27.09.2014 |
Olen vain niin pettynyt itseeni, etten jalsa edes selittää. Olen kahden pienen lapsen äiti ja ihan kuitti. Äitiys ei sovi mulle, en jaksakaan olla sellainen äiti kuin kuvittelin... En ehdi siivota sitä mukaa kun sotkua syntyy, kärsin siitä, että kaikki aika joko menisi kotitöihin TAI sitten jää kauheat sotkut. En myöskään ole iloinen siitä, että mies pettyi minuun, meillä kotona toiseen pettyminen oli yhtä kuin toisen olemuksen mitätöinti. Eli olen tosi herkkä arvostelulle, vaikka mies ei sano mitään niin jo ajatuskin itsestäni pettämässä toisen iloset odotukset on aivan kamala. Ei mulla muuta. Pakko vain saada avautua johonkin. Voi kun olis parempi itsetunto.
Kommentit (7)
Sama täällä! Inha tunne. Ei tule varmaan ihan heti väistymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen kun sain siivottua niin vähän. En ole koskaan ollut kova siivoamaan, joten tason lasku ahdisti itseäni entisestään. Mies kyllä sanoi, että enhän mä ollut luvannutkaan siivota niin ja niin paljon. No en ollut, mutta en jaksanut silti siivota niin, että olis ollut viihtyisää. En uskalla luottaa, että minusta pidetään, jos on vähänkin huomauttamisen aihetta. Se on kauheaa, kärsin siitä aivan valtavasti, koska ymmärrän kyllä, että se estää normaalin kanssakäymisen.
Pakko siivota jatkuvasti? Jos sotkevia käsiä on neljä niin ne voisi ohjata siivoamaankin?
En tiedä miten lapsesi leikkii, meneekö pitkin kotia päämäärättömästi sekoittaen vai pyydätkö leikin jälkeen nostamaan lelut paikalleen. Se ei vaadi kovin paljon.
Kotitöitäkin lapset voi tehdä. Nostaa sinulle likaisen vaatteen pesukoneeseen tai pesukopasta sinulle että ripustat sen narulle. Lapsi voi auttaa tiskeissä (varo veitsiä ja lasia). Voisi nostaa omat astiat omalle hyllylleen josta saa ne myös pöydälle kun katatte yhdessä.
Lapset voi osallistua ruuanlaitossa: sekoittaa, vatkata, kaataa ja repiä salaatteja yms. Ota ne mukaan!
Tuo että kuvittelet että mies ajattelee että on sinuun pettynyt on kummallinen. Monestiko sinä petyt ihmisiin? En sano että hommaa itsetunto, lähinnä jonkunlainen elämä ja sosiaaliset taidot muiden kanssa kuin se että sinä passaat itsesi kipeäksi ja ajattelet että mieskin on pettynyt kun et ehdi jatkuvasti siivota lapsien sotkua... Vähän kummallinen sinun kuva perhe-elämästä. Missä se sun rooli on, vai oletko sinä siivooja ja vierestä seuraaja?
[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 18:56"]
Pakko siivota jatkuvasti? Jos sotkevia käsiä on neljä niin ne voisi ohjata siivoamaankin?
En tiedä miten lapsesi leikkii, meneekö pitkin kotia päämäärättömästi sekoittaen vai pyydätkö leikin jälkeen nostamaan lelut paikalleen. Se ei vaadi kovin paljon.
Kotitöitäkin lapset voi tehdä. Nostaa sinulle likaisen vaatteen pesukoneeseen tai pesukopasta sinulle että ripustat sen narulle. Lapsi voi auttaa tiskeissä (varo veitsiä ja lasia). Voisi nostaa omat astiat omalle hyllylleen josta saa ne myös pöydälle kun katatte yhdessä.
Lapset voi osallistua ruuanlaitossa: sekoittaa, vatkata, kaataa ja repiä salaatteja yms. Ota ne mukaan!
Tuo että kuvittelet että mies ajattelee että on sinuun pettynyt on kummallinen. Monestiko sinä petyt ihmisiin? En sano että hommaa itsetunto, lähinnä jonkunlainen elämä ja sosiaaliset taidot muiden kanssa kuin se että sinä passaat itsesi kipeäksi ja ajattelet että mieskin on pettynyt kun et ehdi jatkuvasti siivota lapsien sotkua... Vähän kummallinen sinun kuva perhe-elämästä. Missä se sun rooli on, vai oletko sinä siivooja ja vierestä seuraaja?
[/quote]
Mun lapset oli jotain 1 ja 3 kun toi pettymisen tunne alkoi. Ei niitä voinut käskeä siivoamaan. Mulla ei oikeastaan ole roolia tässä perheessä, käyn vain töissä (mies ei) ja laitan ruokaa ja pesen pyykkiä. Luen iltasatuja. Ja mies sanoi olevansa pettynyt. Kyllähän mäkin petyn ihmisiin, mutta he kummallisesti silti uskovat senkin jälkeen kelpaavansa. Minulta on tämä luottamus riistetty jo lapsuuden perheessä. Se tekee minusta rasittavan, eikä sen tajuaminen helpota mun oloani yhtään. Ap
Ap, sinun miehelläsi ei ole mitään syytä noin sanoa, kun hän ei käy töissä ja sinä kuitenkin teet kotitöitä. Voi olla että miestäsi kaihertaa asetelma, ja hän yrittää nostaa itseään lyttäämällä sinua syyttä. Ei se vaadi edes erityisen huonoa minäkuvaa että se vaikuttaa itseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies ei ole edes niin pettynyt kuin mä itse olen. Mutta ei mies osaa painottaakaan, että mä kelpaan, kun se tunne on mulla niin syvällä ja siellä mistä hän tulee se on ihan sanomattakin selvää, että kelpaa. Sanoin mä sille äsken, että mulla on sellainen tunne, että en kelpaa. Hän sanoi, että kyllä mä kelpaan ja hän arvostaa minua. No kun mä järjellä tiedän sen, mutta tunnetasolla en tunne mitään tuota lausetta kohtaan. Se ei siis muuta mun kokemusta. Se pettymys itseeni ja olo siitä, etten kelpaa on juurrutettu kotona minuun niin syvälle. En taida kelvata itselleni myöskään, olen armoton itseäni kohtaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Mistä miehesi on pettynyt sinuun? Itse olen perfektionistina tottunut pitämään asunnon aina tip top kunnossa. Lasten myötä luovuin tuosta. Ruuanlaiton sotkut siivoan heti, mutta lasten lelut siivotaan illasta, ja lapset leikkivät tietyissä huoneissa, leluja ei levitetä ympäri taloa.