Te joilla pieni/olematon tukiverkosto ja kaksi lasta, miten menee?

No ei ole vielä yhtään lasta,esikoinen syntyy 3kk päästä. Toisinaan olen miettinyt myös sitä, että meillä ei käytännössä ole ollenkaan mitään turvaverkostoa, ei ketään.

Eikös tämä olisi pitänyt pohtia ennen kuin laitetaan se kakkonen alulle?

Meillä on tukiverkkoa, mutta ei sellaisia sukulaisia/naapureita/isovanhempia, joille lapsen voisi saada hoitoon tuosta vaan tai usein tai edes niin, että pyytäisivät. Jokainen hoitokerta pitää suunnitella ja kysyä reilusti etukäteen ja siitä myös tulee vähän syyllinen olo, vaikka jokainen muuten kehuukin lapsiamme ja väittää viihtyvänsä heidän kanssaan. Näin ollen lapset ovat oikeasti hoidossa ehkä kerran vuodessa yhtäaikaa ja satunnaisesti toinen, jos vaikkapa on sairas.

Ei meillä ole mitään parisuihdeaikaa erikseen niin, että vaikkapa kävisimme kerran kuukaudessa jossakin. Ei se vain onnistuisi näillä meidän tukiverkoilla eikä meillä ole siihen tarvettakaan. Lapset nukahtavat klo 21 ja sen jälkeen on aikaa olla kaksistaan. Toisillemme tarjoamme hengähdystaukoa arjesta ihan viikottain.

Kannattaa suhtautua hommaan niin, että nämä lapset ovat tässä juuri ja nyt, niiden kanssa olisi hyvä viihtyä ja niiden kanssa voi muuten tehdä valtavan paljon asioita. Parisuhdetta voi hoitaa myös iltaisin ja öisin, ja toisaalta tämä pikkulapsivaihe on sellaista perheaikaa, jolloin tehdään perheenä asioita yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 13:57"]

Eikös tämä olisi pitänyt pohtia ennen kuin laitetaan se kakkonen alulle?

[/quote]

Ei kannata tehdä lapsia ollenkaan, kun voi käydä vaikka niin, että koko turvaverkosto kuolee samassa kolarissa. 

Hei! Meillä on pienillä ikäeroilla 3 lasta ja neljäs nyt tulossa. Ikäerot 1.5.v - 2.v. Tukiverkostoa ei käytännössä ole. 

Meillä menee hyvin. En koe tarvitsevani tukiverkostoa vaikka kieltämättä jotkut tilanteet ovat vaikeita järjestää. Esimerkiksi lääkäri/neuvola ym virasto asiat koska mieheni tarvitsee autoa töissä ja työpaikka on 80km päässä joten olen käytännössä kolmen pienen lapsen kanssa virka-ajat jumissa kotona ilman autoa ja keskustaan on liian pitkä matka kävelle. Joskus ollaan menty kävellen/ rattailla 5km päähän lääkäriin kun jokin akuutti tilanne mutta tuo on suurin vastus. Jos on aikaa suunnitella etukäteen niin mieheni voi pitää vapaapäiviä sovitusti mutta ei noitakaan ihan mahdottomasti ole. 

Viikonloput ja illat meillä on rentoa eikä koeta että tarvitaan ns. "lapsivapaata". Osataan viettää yhteistä aikaa kun talo hiljenee ja lapset nukkuu. Ihan parasta! Järjestetään kynttiläillallisia klo 23.00, saunotaan ja katsotaan elokuvia. Käydään myös koko perheenä paljon erilaisissa kivoissa paikoissa ja tapahtumissa, nautitaan erittäin paljon esimerkiksi uimarannalla katsoa ihan vain lapsen iloisia touhuja ja touhutalossa siitä että saadaan juoda kahvit rauhassa. (Pienet on ilot! Myönnän :) Tämä on tätä aikaa tämä eikä koeta että tarvitaan mitään. Tulee vielä aika jolloin päästään yhdessä uimaan ja lapset voi jättää rannalle. :) Tällä hetkellä en kaipaa mitään, viikon ulkomaanreissu ilman lapsia olisi painajainen! Ennemmin ottaisin lapset mukaan, sitä on niin tottunut kulkemaan lasten kanssa. 

Harrastuksissa kuljetaan erikseen ja minulle on tärkeää että voin irtautua omiin juttuihin niin että kelloa ei tarvitse katsoa. Voidaan myös viettää viikonloppuja poissa kotoa niin että toinen on lasten kanssa. 

Öh, no ei se tukiverkko nyt niiiin paljon vaikuta, että se vaikuttaisi lapsien hankkimiseen. 

Kiitis, sinulle numero viisi, mukava kuulla että hyvin menee. Mekin ollaan osattu ottaa se oma aika illasta näin yhden lapsen kanssa. Toki vauva sitä hetkellisesti sekottaisi, kun ei ole rytmiä, mutta sevei kyllä ole mikään ongelma. Siinäkin voi vuorotellen pitää iltoja omana aikana jos tarve vaatii. Kiitos vastauksista. :)

Kolme lasta. MLL ja "tukimummo" (ei sukulainen). Siellä täällä kaverit käy jelppimässä. 

Päin helvettiä. Burnout. Tooosi onnellisia lapsia. Not.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:54"]

Päin helvettiä. Burnout. Tooosi onnellisia lapsia. Not.

[/quote]

Sallinet minun laittaa hymiön, en pilkkaa vaan täysi ymmärrys ja sympatia. :D

Olisiko mahdollista saada tukiperhe lapsille? Voisi helpottaa huomattavasti burnoutiin? 

On mahdollista mutta
niihin on pitkät jonot ja pitää olla painava syy

Ihan hyvin. Elämme ulkomailla, toisella puolella maapalloa. Lähdimme tukiverkostojen keskeltä ja täällä ei ole ketään, joka auttaisi. Pidämme huolen, että meistä vanhemmista molemmat saavat omaa aikaa halutessaan vaikka jokapäivä 1-2h. Parisuhdeaikaa on kun lapset nukkuu. Suunnittelemme kolmatta lasta, eli emme ole ihan burn outissa ;)

Aina kannattaa hakea. Kyllä ne katsotaan tarpeen mukaan ja myös sen mukaan minkä ikäisiä lapsia. Jos tukiperhe esimerkiksi hakee tietynikäistä lasta esim. sen ikäisiä kun heidän omat lapset on että saa leikkikaveria niin nämähän tietysti menee ensin jonoa katsomatta. Jos murrosikäinen kyseessä niin voi olla vaikeampi saada tukiperhettä, pienille lapsille löytyy helpommin. 

Itselläni on tukiperheestä niin positiivinen kokemus että suosittelen kuitenkin hakemaan, ei sitä mitään saa jos ei hae. 

Ilman tukiverkkoja parisuhde kärsii. Tarvitsette aikaa myös toisillenne.

Meillä on yritetty tehdä arki mahdollisimman helpoksi, ettei kuormituta liikaa. Eli asutaan kerrostalossa vuokralla, aivan työpaikkojen, koulun ja hoitopaikan vieressä. Pystytään joustamaan työpaikoilla siten, että esim lasten sairastuessa vuorottelemme tasapuolisesti siinä, kumpi on kotona.

Yhteistä aikaa on vaan illat, lasten nukkuma-ajoista pidetään siis tiukasti kiinni myös viikonloppuisin. Lomat ovat ainutta aikaa, jolloin on mahdollista harkita yhteisiä iltoja/matkoja, kun matkaamme sukulaisten luokse. Niinpä lomat suunnitellaan tarkkaan etukäteen.

Näillä ollaan pärjätty ihan hyvin. Toki vaikeita kausia on kun työt kuormittavat, tai toisen vanhemman krooninen sairaus vaivaa ajoittain.

Meillä on kolme pientä lasta eikä tukiverkkoa ole. Kokisin elämän paljon helpommaksi jos olisi. Esim. jos mies on työmatkalla ja itse olen kovassa kuumeessa, joudun silti hoitamaan lapset. Minulla ei myöskään ole ystäviä, joiden kanssa mennä leffaan tai viettää kaveri-iltoja. Siksi olisi ihanaa jos olisi sukulaisista lastenhoitoapua ja voisimme taas tehdä enemmän kaikkia niitä juttuja, mitä tehtiin miehen kanssa yhdessä ennen lapsia. 

Elossa, ja yhdessä, ollaan, ensikuussa tulee taas uusi vuosilukema mittariin yhteistä taivalta ja avioliittoakin. Silloin kun esikoiseni syntyi oli kuvioissa myös vasta 42v äitini ja about samanikäinen isäpuoleni ja pikkusiskoni. Sitten kävi niin että äitini sairastui ja muutaman vuoden sairastettuaan kuoli lasteni ollessa 4v ja 2,5v. Sen jälk ei ole ollut turvaverkkona kuin mieheni äiti ja täti ja hekin minimisti eikä viimeisiin vjosiin lainkaan hekään. Kaksin on siis miehen kanssa lapsiperhearkeamme pyöritetty oikeastaan aina. Nyt muksut murkkuja.