Tuleva opettaja ja ammati-identiteettikriisi

Kyllähän noita ajatuksia on. Itse olet urasi alussa, joten etköhän ole ihan kehityskelpoinen. Ja jos teet hommasi niin hyvin kuin pystyt, niin voit olla tyytyväinen suoritukseesi. Palautetta tulee varmasti, mutta on syytä muistaa myös se, että kaikkien mieleen ei aina voi olla.

Se huono palaute jää aina mieleen. Hyvä lämmittää hetken, mutta unohtuu.

Pitää vain oppia olemaan miettimättä sitä huonoa ja yrittää muistaa hyvä.

Totta kai. Sekä uran alussa että myöhemminkin. Olen samaa mieltä aiempien kanssa.

Lisäisin vielä, että opettaja tekee työtä aina persoonansa kautta, ehkä negatiivinen palaute sattuu siksi. Palautteen vastaanottamisessa kannattaa aina myös huomioida se, että kuulijan huono päivä voi olla osasyy siihen, että saat tylyt kommentit.

Täysin normaalia. Ihmisten kanssa työskennellessä saa kaikenlaista palautetta. On sekä paras että surkein ikinä. Kritiikki ja kiitokset kannattaa ottaa vastaan musertumatta tai ylpistymättä. Toiset tykkää, toiset ei.

Ap täällä! Kiitos erittäin paljon kommenteista, mieltä lämmittää :) Tiedän, että on vaikea olla kaikille mieliksi. Se on täysin sula mahdottomuus.

Lisäisin edellisiin sen, että kyllä minusta negatiivistakin palautetta pitää kunnella ja kehittää sen pohjalta itseään. Olen ollut järkyttynyt siitä, kuinka niin moni tuttu suhtautuu negatiiviseen palautteeseen työpaikalla ylimalkaisesti ja jopa liian sallivasti itselleen. Useimmiten negatiivinen palaute sattuu eniten silloin, kun tietää sen olevan oikeassa. Siispä miettimään miten jatkossa ei tuon tyyppistä palautetta saisi. Esim jos joku sanoo että powerpointit ovat liian täynnä asiaa --> mieti miten niitö voisi tiivistää. Opetus on liian yksitoikkoista --> mieti miten voisit elävöittää tunteja jne. Parhaat opettajat ottavat negatiivisen palautteen kehittämisehdotuksina vastaan. 

Alkuaikoina tosiaan otin tosi paljon itseeni, kun joku kommentoi minua tai opetustani negatiivisesti. Esim. jotain tehtävää, jonka olin tehnyt hartaasti ja joka oli mielestäni tosi hyvä. Se vei itsetuntoa, varsinkin kun olen muutenkin vähän arka ihminen.

Mutta kyllä se nahka siitä paksuuntuu. Mitä kauemmin opettaa, sitä paremmin myös itse oppii alansa ja on sitä kautta itsevarmempi. Ei pelkää yllättäviä kysymyksiä vaan selviytyy helposti niistä tai ainakin tietää, mistä lähteestä vastaus löytyy. Voi jopa ottaa tuntiohjelmaan mukaan, mistä ja miten vastaus löytyy kyseiseen ongelmaan, ja niin oppilaat itsekin oppivat, mistä kannattaa vastaisuudessa etsiä tietoa.

Itse opetan teinejä, ja heiltä kyllä tulee negatiivisia kommentteja helposti, mutta olen oppinut, että suurin osa johtuu siitä, että nuorella vain sattuu olemaan huono päivä. Seuraavana päivänä on taas ihan eri meininki.

En ole aikuisia opettanut, mutta voisin kuvitella, että jos joku ehdoin tahdoin haluaisi tulla sanomaan minulle päin naamaa, että haluaisi paremman opettajan, hymyilisin kohteliaasti ja tiedustelisin lähemmin, miltä kantilta opettajan pitäisi olla parempi. Pitäisikö opetuksen olla syvällisempää vai tehtävien erilaisia, pitäisikö esim. pystyä opiskelemaan etänä ja palauttaa kirjoitelmia verkossa jne. Ottaisin sen asenteen, että olisin kiinnostunut siitä, millä tavoin opetusta voisi parantaa. En usko, että aikuinen ihminen tulisi sanomaan päin naamaa, että opettaja henkilökohtaisesti ihmisenä on paska.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 14:05"]Alkuaikoina tosiaan otin tosi paljon itseeni, kun joku kommentoi minua tai opetustani negatiivisesti. Esim. jotain tehtävää, jonka olin tehnyt hartaasti ja joka oli mielestäni tosi hyvä. Se vei itsetuntoa, varsinkin kun olen muutenkin vähän arka ihminen.

Mutta kyllä se nahka siitä paksuuntuu. Mitä kauemmin opettaa, sitä paremmin myös itse oppii alansa ja on sitä kautta itsevarmempi. Ei pelkää yllättäviä kysymyksiä vaan selviytyy helposti niistä tai ainakin tietää, mistä lähteestä vastaus löytyy. Voi jopa ottaa tuntiohjelmaan mukaan, mistä ja miten vastaus löytyy kyseiseen ongelmaan, ja niin oppilaat itsekin oppivat, mistä kannattaa vastaisuudessa etsiä tietoa.

Itse opetan teinejä, ja heiltä kyllä tulee negatiivisia kommentteja helposti, mutta olen oppinut, että suurin osa johtuu siitä, että nuorella vain sattuu olemaan huono päivä. Seuraavana päivänä on taas ihan eri meininki.

En ole aikuisia opettanut, mutta voisin kuvitella, että jos joku ehdoin tahdoin haluaisi tulla sanomaan minulle päin naamaa, että haluaisi paremman opettajan, hymyilisin kohteliaasti ja tiedustelisin lähemmin, miltä kantilta opettajan pitäisi olla parempi. Pitäisikö opetuksen olla syvällisempää vai tehtävien erilaisia, pitäisikö esim. pystyä opiskelemaan etänä ja palauttaa kirjoitelmia verkossa jne. Ottaisin sen asenteen, että olisin kiinnostunut siitä, millä tavoin opetusta voisi parantaa. En usko, että aikuinen ihminen tulisi sanomaan päin naamaa, että opettaja henkilökohtaisesti ihmisenä on paska.
[/quote]

Voi kuule. Jossain työvoimapoliittisissa koulutuksissa on kyllä sellaista sakkia, että saa kuulla ihan mitä vaan. On opettajan vika, kun ylipäätään on koskaan ikinä täytynyt käydä koulua. Ei vaan saa ottaa itseensä.

Yrityskoulutuksessakin mulla on tullut tilanteita, joissa opiskelija on ollut tasan kerran paikalla ja senkin vaan osan tunnista. Ja sitten on haukkunut mut palautelomakkeessa, vaikka ei ole mitään rahkeita sanoa yhden puolen tunnin perusteella mitään 40 tunnin kurssista. Ja työnantaja vielä kutsunut puhutteluun, kun susta tuli tämä yksi negatiivinen palaute...

Olen kyllä joskus on mennyt huonosti. Se on vain työtä. Jollakin toisella toisessa työssä voi mennä paperit sekaisin ja saa suoran palautteen. Sekin on vaan työtä.

Ei opettaja oikeasti ole jumalasta seuraava. Opettaja on ihan tavallinen ihminen, joka työkseen opettaa. 

Kaikia et voi miellyttää, eikä sinun työssäsi pidäkään ruveta oppilaiden miellyttäväksi. Sinulla on opetushomma. Joku aikuinen voi ola ja ärsyyntyä ja antaa sen päivän palautteenahuonon. Mitä sitten? Se on sen ihmisen mielipide. Kyllä niitä mielipiteitä maailmaan mahtuu. Ehkä ei ymmärtänyt tai ei panostanut. Kyllä oppilaidenkin pitää tehdä hommia.

ja oppilaat voi kokeilla.rsyttämistä...sekin o vain yksi haaste. Voi jutella tai olla edes reagoimatta. Ne on opetustilabteita. Niistäkin voi oppia. Siis pieleenmenneistä jutuista. Jollekin tulee oppi siitä, kunpitikin selvitä kinkkisissä tilanteesta ommin avuin tai erilaisia.

Hyväksy on epätäydellisyytesi ja hyväksy oppilaittesi epätäydellisyys. Epätäydellisyys on täydellistä.

Älä turhaan ota itseesi. Tulee hyviä ja tuleehuonoja palautteita. Tee työ omalla tavallasi. Pyri kehittymäänniin, ettet leipäänny. Huomaa ne valopilkut. LAita niillepainoa. Suojele itseäsi. Sinä et olemiellyttämässä. Sinä olet opetushommassa. Se on sinun työsi. Tsemppiä. Olet ihan riittävän hyvä. Riittävän hyvä riittää.

Jotkut on superhyviä ...antaa olla. Hyvä niin. Joskus sinäkin voit tuntea sellaisen onnistumisen. Riittävän hyvä riittää.

Asiat on ihan hyvin. Olet valinnut mielenkiintoisen ammatin, jossa on haastetta. Ja aina voi alkaa alusta.

Mun mielestä opettajan ammatin oppii vasta työelämässä. Opiskelut antavat hyvän teoriapohjan, mutta varsinainen ammattitaito (johon kuuluu ammatillinen suhtautuminen oppilaiden reaktioihin), kehittyy työvuosien myötä. Uran alussa ottaa jonkun teinin (olen aineenope) kommentin henkilökohtaisesti, mutta vuosien myötä ymmärtää, että nuori kertoo oikeastaan enemmän itsestään kuin kommenttejen kohteesta. Usein oma epävarmuus ja pelot heijastetaan turvalliseen aikuiseen. Ihmettelen, jos tästä maasta löytyy opettaja, jolla ei olisi uran alussa ollut epävarmuutta omasta alavalinnasta tai kyvyistään. Opettajan työ on vaativaa, välillä jopa erittäin vaativaa. En usko, että kukaan voi olla työssään hyvä heti valmistuttuaan. Mitä enemmän tietää, sitä enemmän myös huomaa asioita, joita ei vielä hallitse.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 13:23"]Olen piakkoin valmistuva opettaja, ja olen jo ehtinyt potea jonkinlaista "identiteettikriisiä" ammattini suhteen. Opetustöitä minulla on jo ehtinyt olla silloin tällöin ja monesti kesken opetuksen olen miettinyt mitä opiskelijat ja oppilaat minusta ajattelevat. Olen saanut sekä hyvää että "huonoa palautetta", esim.  kerran minun tilalleni eräs opiskelija (aikuinen) toivoi parempaa opettajaa. En tiedä miksi kyseinen, mutta yksittäinen, palaute on "romuttanut" itsetuntoani.

Siksi haluaisinkin kysyä teiltä opettajakollegoilta, oletteko koskaan tunteneet jotain vastaavanlaista kriisiä uran alussa?
[/quote]
Kyllä ja jatkuvasti myös myöhempien työvuosien aikana. Monesti olo on sen mukainen mikä on viimeinen oppitunti ollut eli menikö se hyvin vai huonosti omasta mielestä tai mikä on viimeinen palaute oppilaan vanhemmalta ollut. Ihmisiä me ollaan niin toki se tuntuu ja on mielessä. Vaikka saa monta hyvää palautetta niin yksi huono saa kaikki ne unohtumaan. Mutta näillä mennään.