Lue keskustelun säännöt.
Tunnen syyllisyyttä, jos ostan uudet verhot, vaikka...
26.09.2014 |
entiset olisivat ehjät ja vaikka ne olisivat olleet ikkunassa toistakymmentä vuotta. Ajattelen, että olen turhamainen ja tuhlaan luonnonvaroja. Onko muita samoin kokevia vai olenko ainoa?
Kommentit (7)
Et, mutta kai sinä tarivitset kesä-, talvi-, syys-, pääsiäisi-, joulu ym. verhot erikseen niin kuin monet muutkin. Siinä sinulla hyvä syy hankkia uusia. Toiseksi voit ajatella, että verhoista voit sitten tiukan paikan tullen tehdä vaikka mitä, niin kuin sota-aikana ennen. Paitsi mattoja ja tilkkutöitä, kun valo haurastuttaa verhot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 12:11"]
Et varmasti ole ainoa, esim. minun siskoni on tuollainen. Äitini oli myös, hänellä varmaan sota-ajan lapsuuden peruja, että pitäisi aina elää tosi niukasti ja vaatimattomasti. Itse olen kyllä ihan päinvastainen, ajattelen että saan nautiskella kuluttamisesta, kun kerran raskaalla työllä ne rahat tienaankin.
[/quote]
Ovatkohan vanhempien ja isovanhempien sota-ajan asenteet välittyneet minullekin... ken tietää..
ap
Syystäkin tunnte syyllisyyttä. Ei mitään järkeä tuollaisessa turhassa kuluttamisessa. Ei ne uudet verhot sun elämää onnelliseksi tee ja sisäistä tyhjyyttä poista. Saman rahan olisit voinut käyttää vaikkapa lounaaseen vanhan ystävän kanssa, mikä olisi antanut paljon enemmän ja josta olisi lisäksi jäänyt muisto.
Ja tiesitkö että suomalaiset vaihtavat verhonsa keskimäärin kahdenkymmenen vuoden välein?
Kyllä verhot voi viiden vuoden välein vaihtaa
Ei se mitään tuhlaamista ole, vaikka kodissa olisi neljät erilaiset verhot, joita vaihdellaan vuodenajan mukaan. Eihän se sitä tarkoita, että 3kk välein ostetaan aina uudet ja edelliset menevät roskiin. Kodissa täytyy olla sen verran kaunista, kotoisaa, lämmintä ja mukavaa, että se tuntuu maailman parhaalta paikalta elää tätä ainutkertaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuden ostamisesta en tunne syyllisyyttä, mutta vanhan ja periaatteessa hyvän poisheittäminen on aivan mahdotonta. Vaatekaappini ovat sen takia kriittisessä tilassa.
Et varmasti ole ainoa, esim. minun siskoni on tuollainen. Äitini oli myös, hänellä varmaan sota-ajan lapsuuden peruja, että pitäisi aina elää tosi niukasti ja vaatimattomasti. Itse olen kyllä ihan päinvastainen, ajattelen että saan nautiskella kuluttamisesta, kun kerran raskaalla työllä ne rahat tienaankin.