Lue keskustelun säännöt.
Onko tämmönen kärsimättömyys enää normaalia, syntyis jo vauva :(
24.09.2014 |
Laskettu aika mulla on tässä viikon sisällä, eli ei olisi enää maksimissaan kuin se 2-3 viikkoa. Mutta olen aivan järkyttävän kärsimätön, oikeasti haittaa jo normaalia elämää. Ehkä osasyynä on se, että toisin kuin esikoisen kokhdalla, olen nyt liittynyt facebookissa kahteenkin eri vauvaryhmään, joissa kaikilla on siis samassa kuusa laskettu aika.
No, tottakai se luo itellekin "paineita", kun joka päivä tulee ilmoituksia niistä ryhmistä, että nyt on taas sille ja sille ja sille syntynyt lapsi. Ja vielä monille semmoisillekin joilla la myöhemmin ku mulla. Väistämättä tulee kateelliseksi ja katkeraksi, kun lukee sieltä muiden onnen hehkutus-päivityksiä ja vauva-arki kuvia :S. Olenkin nyt kyllä jäänyt vähän sivummalle, en enää edes jaksa onnitella 5 vauvaa päivässä :(
Ja haittaa normi elämää tämä niin, että ihan aina kun jotakin teen tai en tee, ajattelen vain " nyt kun teen näin niin synnytys käynnistyy tänään" tai "jos mä en tee nyt näin niin lapsi syntyy vastaa 42+0 tai jotain". Vaikka ruokaa tehdessä pitää ajatella että "nyt sekotan ruokaa 5 kertaa niin vauva syntyy tänään". Tai kun olen auton kyydissä niin ajattelen että jos valot ehtii vaihtua vihreäksi niin vauva menee paljon yli la:n"
Eikai tää enää voi olla normaalia? :D. Tiedän kyllä, että vauvalle on paras tulla silloin kun on oikea aika, hänen pitää vielä vähän kasvaa ja kehittyä, mutta kun _ei mikään_ , ei sitten yhtään mikään muu pyöri enää mielessä..
Muita yhtä kärsimättömiä?
Kommentit (9)
9 kuukautta on pitkä aika odottaa, joten mielestäni tässä vaiheessa saa jo olla hiukan kärsimätön.
Jos et kuitenkaan tee mitään sellaista väkisin, mikä oikeasti aiheuttaa laosen syntymän etuajassa, niin ei hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli esikoisen kanssa sama, suunnilleen raiskasin mieheni päivittäin jotta lapsi syntyisi, siivosin ja saunoin ja lenkkeilin ym. Tulin oikeasti melkein hulluksi, ja vauva tosiaan syntyi sen melkein 2 viikkoa yli lasketun. Joten varmaan kolme viikkoa olin täys sekopää. Toinen syntyikin sitten reippasti ennen laskettua aikaa, ei kuitenkaan keskosena. Olin henkisesti varautunut siihen, että toinenkin menisi yli ja että tulen hulluksi silloin, joten en edes pakannut sairaalakassia. Mies sitten roudasi mulle sairaalaan tavaraa muovikassissa :D
Mun laskettuu aikaa on pari viikkoo, mut mä en jaksas odottaa enempää ihan vaa kipujen takia. Kolmas ja viimeinen tulos, aiemmat tullu lasketun ajan jälkeen, et voi ol et odotust viä jäljel, mut nyt on sellasii erilaisii tuntemuksii, et voi hyvin tapahtuu enempääki, näin ainaki toivon
Haluan silti ainakin osittain vielä seurata näitä, kun on siellä muutama joista on tullut semmonen "netti-läheinen", että oikeasti kiinnostaa miten menee ja milloin vauva syntyy yms :)
Mutta tiedän että ylimääräinen stressi ei ole hyvästä, mutta kun ei tätä asiaa saa mitenkään mielestä.
Ja en ole juurikaan tehnyt mitään häätöhommia, en usko niihin kovinkaan. Toki välillä tulee siivousinto et hei määpä alan siivoamaan niin jospa se edes yhden pienen supistuksen antais. Mutta pitäähän sitä siivota muutenkin.. Ja seksiä nyt tulee harrastettua ihan muun asian vuoksi miehen kanssa ;)
Mä sanon sulle nyt yhden asian: NUKU KUN VIELÄ VOIT! Nauti siitä että saat mennä ja tulla sillä kohta et voi. Ymmärrän, että olet kärsimätön mutta vauva syntyy kun syntyy ja jos ei käynnisty itsellään niin sitten käynnistetään. Itselläni syntyi 41+6 ja mua harmittaa etten nauttinut niistä viimeisestä kahdesta viikosta. Ei sillä etten nauttisi vauvaarjestakin, mutta kummassakin on omat hyvät puolensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seiska lisää: Mulla siis käynnistettiin ja voin vakuuttaa että saunomisella, seksillä ja siivouksella ei ole mitään tekemistä synnytyksen käynnistymiseen.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 14:11"]Mä sanon sulle nyt yhden asian: NUKU KUN VIELÄ VOIT! Nauti siitä että saat mennä ja tulla sillä kohta et voi. Ymmärrän, että olet kärsimätön mutta vauva syntyy kun syntyy ja jos ei käynnisty itsellään niin sitten käynnistetään. Itselläni syntyi 41+6 ja mua harmittaa etten nauttinut niistä viimeisestä kahdesta viikosta. Ei sillä etten nauttisi vauvaarjestakin, mutta kummassakin on omat hyvät puolensa.
[/quote]
Nämä on ärsyttäviä neuvoja. Harva viimesillään oleva nukkuu kovin hyvin kun vatsa painaa, lonkat kipuilee, kädet puutuu jne. Tulla ja mennä kyllä voi, jos jaksaa. Itselläni meni 2vk yli lasketun ja kuuma kesä. Ei autoa ja kävely sattui, huimasi ja heikotti.
Mutta muuten kannattaa yrittää olla stressaamatta ja kuten tuossa lainaamassani viestissä kehitettiin niin nauttia jos vaan suinkin pystyy.
Normaalia että on malttamaton, kärsimätön ja ne voi osin olla jännitystä jota ei itse vaan tiedosta. Mutta vähän liikaa kyllä nyt mietit asiaa. Lue kirjoja, katso leffaa, nauti kahvihetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon, että toi loppuajan kärsimättömyys on oikeasti vaan "luonnon viisautta" valmistaa äitiä synnytykseen ja lapsensaamiseen. :)
Itse muistan elävästi, kuinka toistakin lasta odottaessani joskus viimeisellä viikolla istuin saunan lauteilla ja vaan ITKIN miehelleni ja "angstasin" kun olin niin turhautunut ja ärsyyntynyt kun ei se jo synny! :D Ja siis kun järjellä asiaa nyt ajattelee, niin eihän tolle itkulle ja turhautumiselle ollut oikeasti mitään syytä, en ole pillittäjä-tyyppiä ja oikeasti, mitä väliä nyt on järjellä ajateltuna sillä syntyykö lapsi nyt vai 2 viikon päästä, kun sitä kuitenkin on jo kannettu vatsassa KUUKAUSIA.
Eli normaalia on. Kyse on päivistä, ja ne menevät nopeasti (jälkikäteen ajateltuna), vaikka juuri nyt ei todellakaan tunnu siltä, tiedän sen. Tsemppiä :)
Jos vaikka lopettaisit sen vauvaryhmän seuraamisen. Ei oo normaalia enää tuollainen, vaikka kärsimätön saakin olla. Ihan ylimääräistä stressiä keräät noille viime hetkille.