Miksi työkaveri pomottaa?

Ehkä sen on pakko, että hommat toimisi?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sen on pakko, että hommat toimisi?

Toimii vallan hyvin ilman hänen pomottelua

Miksi annat pomottaa, jos työkaverisi ei ole sinun esimiehesi?

Minä en anna edes esimiehen pomottaa. Kaavoihinsa kangistuneet setämiehet (viisi - kuusikymppiset papparaiset) usein yrittävät tehdä niin. Heidät on aivopesty uskomaan, että työ on elämän keskipiste. Todellisuudessa työ on vain yksi elämän osa-alue eikä millään tavalla "ratkaiseva".

Onneksi nuoremmat sukupolvet (Millennials: 1977–1995 ja Generation Z: 1996- 2015) ovat jo vuosikymmenten ajan KAPINOINEET vanhoja papparaisia vastaan. Esimiestyön on pakko muuttua, koska muuten nuoret työntekijät ottavat lopputilin ja esimies lentää firmasta pihalle. 

Mulla on työkaveri, joka tykkää pomottaa. Peittelee sillä omaa osaamattomuuttaan ja välttelee samalla työtehtäviä kun pomottelee muut tekemään ne. Lyön sille yleensä luun kurkkuun kylmillä faktoilla (laki, oma työnkuvani vs hänen työnkuvansa, eli kenelle hommat kuuluvat jnejne).

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pomottaa, jos työkaverisi ei ole sinun esimiehesi?

Minä en anna edes esimiehen pomottaa. Kaavoihinsa kangistuneet setämiehet (viisi - kuusikymppiset papparaiset) usein yrittävät tehdä niin. Heidät on aivopesty uskomaan, että työ on elämän keskipiste. Todellisuudessa työ on vain yksi elämän osa-alue eikä millään tavalla "ratkaiseva".

Onneksi nuoremmat sukupolvet (Millennials: 1977–1995 ja Generation Z: 1996- 2015) ovat jo vuosikymmenten ajan KAPINOINEET vanhoja papparaisia vastaan. Esimiestyön on pakko muuttua, koska muuten nuoret työntekijät ottavat lopputilin ja esimies lentää firmasta pihalle. 

Höpö höpö

Up

Tuosta tavasta ei parane eikä pääse eroon. Rasittavia!

Toisilla on tälläinen tarve "päteä". Minä tapaan myös omalle kollegalleni sanoa, että et ole esimieheni. Turha pomotus kielii huonosta itsetunnosta ja ehkä siitä, että ei oikeasti ole paukkuja ja rahkeita hakeutua esimiehen tehtäviin (tai on joskus yrittänyt ja tullut hylätyksi) ja pitää yrittää sitten epävirallisesti pomottaa muita.  Lähinnä säälittäviä nämä pomottajat.

Meillä on töissä tälläinen. Horoskooppi - yllättäen - oinas.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä sen on pakko, että hommat toimisi?

Ei ole pakko ja jos hommat ei toimi niin sen oikean esimiehen tulee siihen puuttua, ei työkaverin.

No, paha neuvoa vastatoimia, kun et kerro, millaista pomotus on. Missä tilanteissa hän pomottaa ja miten?

Joillakin kyse voi olla halusta edetä työkaverin kustannuksella ja saada tämä näyttämään tumpelolta.

Toisella kyse on on perusluonteesta ja töksähtävästä tavasta kommunikoida. Ei siis varsinaisesti pomota, vaan ei osaa sanoa asioista neutraalisti: "pane tämä B-osaston hoidettavaksi" sen sijaan että sanoisi "mä on tän nyt omasta puolestani käsitellyt, ole hyvä" - ja luottaisi, että tiedät, mitä sille sen jälkeen tehdään.

Tuosta tuleekin se kolmas vaihtoehto: hän ei luota kykyysi ajatella ja tehdä oikeat toimet. Perus-besserwisseri siis!

Neljäs vaihtoehto on, että hänellä on omasta mielestään ja ehkä objektiivisestikin tulkittuna kokemuksia siitä, että sinä/muut organisaatiossanne eivät todellakaan osaa toimia ilman ohjeistusta.

Viides vaihtoehto on, että hänellä on henkilökohtaisia ongelmia/vihaa sinua ja muita ja siksi kaikki tulee ulos kiukkuisena komenteluna.

Tuossahan noita. Kaikkiin tehoaa vähän erilaiset toimet.

Itse kehotan ottamaan asia pitkämielisesti. Jos hän oikeasti alkaa sälyttää sinulle hommia, jotka eivät kuulu sinulle, sano siitä. Että älä komentele, se ei kuulu työtehtäviini. Jos sekään ei auta, puhu esimiehelle. Esimies saa palkkaa siitä, että organisoi työt, ei kollegasi.

Esimies

Työkaveri voi olla suoraan vastuussa yksikön toiminnasta johdolle. Sitä varten ei välttämättä tarvitse olla esimiesasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi annat pomottaa, jos työkaverisi ei ole sinun esimiehesi?

Minä en anna edes esimiehen pomottaa. Kaavoihinsa kangistuneet setämiehet (viisi - kuusikymppiset papparaiset) usein yrittävät tehdä niin. Heidät on aivopesty uskomaan, että työ on elämän keskipiste. Todellisuudessa työ on vain yksi elämän osa-alue eikä millään tavalla "ratkaiseva".

Onneksi nuoremmat sukupolvet (Millennials: 1977–1995 ja Generation Z: 1996- 2015) ovat jo vuosikymmenten ajan KAPINOINEET vanhoja papparaisia vastaan. Esimiestyön on pakko muuttua, koska muuten nuoret työntekijät ottavat lopputilin ja esimies lentää firmasta pihalle. 

Kyllä ainakn minulle työ on toimeentulon kalta olennainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri voi olla suoraan vastuussa yksikön toiminnasta johdolle. Sitä varten ei välttämättä tarvitse olla esimiesasemassa.

Samassa yksikössä työskentelevistä ihmisistä jollain voi olla virka ja toisella toimi. Silloin vastuuasema on erilainen, vaikka esimies olisi molemmilla sama.

Raivostuttava piirre työkaverissa, eivätkä nuo urpot ymmärrä sitä vaikka rautalangasta vääntäisi. Itselläni oli samanlainen teinityttö työkaverina ja pomotteli kaikkia. Ei reppana tajunnut että oli paikan surkein työntekijä ja säälistä töissä. Ei osannut kieliä eikä talon tapoja mutta pomottaa piti, ainakin yrittää. Oli siinä monella pinna kireällä ja huokaistiin helpotuksesta kun lähti takaisin opiskelemaan kesän jälkeen. Nuoret on niin ylikorostuneen itsevarmoja typeryydessään että eivät näe miten saman työn voi tehdä ihan sovussa hiljaa neuvotellen eikä itseään korostaen kokeneempia pomottaen.

Itselle tullut tiimiin jäsen, joka nuolee kieli pitkällä ruskeana vakituisia ja ilmeisesti luulee reppana etenevänsä pomottamalla minua, tiimin ainoaa sijaista asiassa kuin asiassa.

Hän on tullut tiimiin sisäisenä siirtona vakipaikkansa ansiosta toiselta osa-alueelta saman yrityksen sisältä ilman koulutusta työhön ja minä olen koulutettu perhevapaan sijaistaja. Vakituiset eivät näe ainakaan toistaiseksi hänen lävitseen "fake it 'til you make it"- asennetta, miksipä suotta kun onhan se imartelevaa kun joku on oikein mielin kielin, mutta itse olen huomannut vakaviakin työvirheitä osaltaan. Näihin ei vain jostain syystä ole puututtu.

Kyynärpäätaktiikka ei ole hänelle vierasta ja heittäisi kenet tahansa silmänräpäyksessä vaikka bussin alle, jos siitä on hänelle hyötyä. Tykypäivillekin varmistui osallistuvansa juuri sille päivälle kun tiimin vakituiset lähityöntekijät (kaikki eivät voi työn luonteen vuoksi olla samana päivänä pois). Ilme tosin valahti vakavaksi kun kuuli että esimies osallistuu samana päivänä kuin minä ja yllättäen kipeitä lapsia piti jäädä hoitamaan omana tykypäivänään, jonka jälkeen halusikin osallistua samaan päivään minun ja pomon kanssa. Siellä sitten meni aktiviteetista riippumatta aina esimiehen viereen varmistaen että "näethän ja huomaathan minut". Esimies ei huomannut mitään, itseä lähinnä huvitti.

Töissä, jos kysyn yleisesti mielipidettä, ymmärtää tämä, että minua tulee ja voi pomottaa, sen sijaan että kyseessä on normaalia kanssakäymistä, enkä tarvitse apua. Jos tarvitsen niin osaan kyllä kysyä. Pulmatilanteissa hän ohittaa minut täysin, kysyen aina vakituisilta, vaikka olen siellä jo ollut kuukausia ennen häntä ja sanonut että minulta voi myös kysyä. Lähinnä hän puhuu minulle vain silloin kun pyrkii pomottamaan.

Olen tästä puhunut esimiehen kanssa, tuloksetta, hän näkee minut ennemmin syynä ongelmiin. Ehkä siellä herätään joskus ja nähdään mitä tämä työkaveri on naisiaan, mutta jos ei, niin ehkä ovat ansainneet toisensa. Työsopimus loppuu aikanaan ja minulla on kaikki mahdollisuudet työllistyä muuallekin kuin tähän konserniin. Pelkään vain, että sanon joku kerta todella pahasti mitan tultua täyteen, mikä vaikuttaisi tuleviin töihini mahdollisia suosituksia esimieheltä kysyttäessä.

Mietin olisiko siitä apua vai enemmän haittaa kutsua seuraavan pomotuksen yhteydessä henkilö sivummalle ja sanoa että en ole varma tekeekö tietoisesti vai tahallaan, mutta koen käytöksensä pomotuksena ja siihen tulisi kiinnittää huomiota, sillä hän ei ole esimiesasemassa minuun nähden ja sen tulee loppua. Jos kyseessä on niin psykoottinen ihminen kuin hänestä olen kuvan saanut, hän luultavasti vain imartelee itseään kun on saanut reaktion aikaan ja yhteistyö huononee entisestään vai voisikohan huomata käyttäytymisensä ja muuttaa sitä?

Valitettavasti näitä pyrkyreitä on, joiden arvomaailma ja moraali on kovin erilainen. Ehkä teillä on valtataistelu meneillään.

Muista, että se joka hillitsee, se hallitsee. Tsemppiä ja voimia sinulle. Tärkeintä on keskittyä omaan työhön ja että se tulee tehtyä hyvin. Kannattaa miettiä onko tuo työ kaiken tuon pahan olon arvoinen. Jos on, niin yritä löytää itselle voimaan tuttavia asioita ja jättää tuo ihminen omaan arvoonsa