Elämä on niin kaukana omasta elämästäni.

Elän tällä hetkellä semmoista elämää jossa olen kuin orpolapsi. Olen 30 vuotias varattu nainen ja hukassa.
Kaikki kaverit ovat nykyään sohvaperunoita ja heidät on vaikee saada ulos.

Helsingissä varsinkin tuntuu olevan niin että kaikilla on vakituiset piirit ja verkostot. Tuntuu että monet ovat aamusta iltaan eri ystävien kanssa.

Itse olen hyvin seurallinen ihminen ja rauhallinen elämä ei ole juttuni.

Meen usein ulos yksin ja tulee vain pahaa mieltä siitä. Näyttää niin säälittävältä kun yrittää yksin verkostoitua.

En ole edes tietyllä alalla ja minulla on useita harrastuksia.