Ihmiset jotka toistavat toisen ihmisen lauseiden loput-tiedättekö tapauksen?
Siis tähän tyyliin:
Minä:" Olin eilen kaupassa ja näin sen Riitan joka oli meidän luokalla"
Kaveri:"Riitan joka olo meidän luokalla"
Minä:" Vaihdettiin kuulumisia ja se kerto että sen tytär opiskelee siinä lukiossa missä meidän Tiia aloittaa myös"
Kaveri:" Tiia aloittaa myös"
Minä:"Niillä on siellä kuulemma todella hyvä kuviksen opettaja, mikä olis hienoa kun Tiia on niin kuviksesta kiinnostunut"
Kaveri:"kuviksesta kiinnostunut. No sehän on hienoa sitten, saa ehkä uusia oppeja maalaamiseen".
Mulla siis yksi tällainen kaveri. Tämä keskustelu oli siis ihan keksitty mutta se keskustelu on aina tuollaista toistoa. Hän toistaa sen mun lauseen lopun silleen vähän huokaamalla. Olen joskus ennenkin törmännyt tällaiseen ihmiseen ja mietin mikä siinä mahtaa olla takana. Muilla kokemuksia?
Kommentit (5)
Huomaakohan ne itse tekevänsä noin vai onko se joku tahaton refleksi jota eivät itse huomaa? Vaikea kuvitella että kukaan tekisi tahallaan?
Itse teen tuota välillä, yleensä silloin kun teen samalla jotain muuta kuin kuuntelen. En tarkoita sillä oikeastaan mitään, kunhan juttelen. Ei sitä aina keksi mitään kauhean omaperäistä sanottavaa.
"Kävin kaupassa ja ostin juustoa."
Näpyttelen samalla läppäriä:"...juustoa, no sehän kiva, siitähän saa tehtyä vaikka pizzan."
"No mutta mä kyllä ajattelin tehdä lasagnea."
Näpynäpy:"Lasagnea. Heh. Niinkuin Karvinen."
Saatanpa puhua joskus noin, ja mahdollisesti jäänyt päälle lapsille puhuttaessa, ja toinen syy, koska tunnustan olevani huono kuuntelija, tapa auttaa kuuntelemaan toista paremmin.
Tiedän! Tulee jotenkin ihan surrealistinen olo tuollaisen ihmisen seurassa.