Lue keskustelun säännöt.
Erityisherkkä sosiaalialalla?
22.09.2014 |
Joo, tuosta termistä erityisherkkä voi olla montaa mieltä, mutta silti se kuvannee parhaiten tilannettani. Opiskelen (loppuvaiheessa) sosiaalialaa ja mietin, että olenkohan oikealla alalla kumminkaan. En tiedä onko erityisherkkä paras termi, vaiko sittenkin introvertti. Kuitenkin olen tyyppinä rauhallinen, mukautuva, "vähän tilaa vievä", en ollenkaan hallitseva, temperamentiltani enemmän hidas kuin nopea, vuorovaikutuksessa hienovarainen ja varovainen. Usein tulee tunne, että olen ihan vääränlainen persoona. Että minun pitäisi olla hallitsevampi, nopeampi, ronskimmin kontaktia ottava - erilainen kuin olen. Sanotaan, että sosiaalialalla työtä tehdään omalla persoonalla. Tuntuu kuitenkin, että sen persoonan pitäisi olla juuri tietynlainen että se kelpaisi.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:35"]
Olet juuri oikeanlainen tuollaisena. Sinunlaisiasi tarvitaan. Oletettavasti olet myös epatiakykyinen ihminen, joista alalla on huutava pula.
[/quote]
Joo toisaalta kuulen juuri tällaista "teoriassa", käytännön töissä (harjoitteluissa) tulee kuitenkin helposti tunne, että en voi koskaan kyetä muuttamaan itseäni niin paljon kuin pitäisi. Kun olisikin vaan kyse asioista, joita voisi yksinkertaisesti tehdä toisin, mutta kun tuntuu että pitäisi muuttaa koko olemisen tapansa.
En tiedä, kun en ole alaa niin paljoa vielä nähnyt, että voisiko alalla vallita jonkinlainen temperamenttirasismi. Asiakkaistakin hiljaisemmat ja varomaisemmat patologisoidaan helpommin kuin äänekkäät ekstrovertit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole ihan oma itsesi, mutta muista olla myös luja jos tulee tilanteita joissa joku yrittää jyrätä sinua. Minulla oli ihan samat ajatukset kun olin valmistunut ja ensimmäisessä työpaikassa, jossa suurin osa porukasta oli sellaisia 'vahvoja' tyyppejä, mutta niin vain kuitenkin olen vuosien varrella saanut asiakkailta hyvää palautetta rauhallisuudesta ja inhimillisyydestä.
Kannattaa hakeutua ihan sossuun sitten töihin. Hiukan hitaammalla käyvänä henkilönä sovit sinne joukkoon kuin kala veteen, eikö mitään asiakaspalvelutaitoja missään vaiheessa kukaan edellytä.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:40"]
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:35"]
Olet juuri oikeanlainen tuollaisena. Sinunlaisiasi tarvitaan. Oletettavasti olet myös epatiakykyinen ihminen, joista alalla on huutava pula.
[/quote]
Joo toisaalta kuulen juuri tällaista "teoriassa", käytännön töissä (harjoitteluissa) tulee kuitenkin helposti tunne, että en voi koskaan kyetä muuttamaan itseäni niin paljon kuin pitäisi. Kun olisikin vaan kyse asioista, joita voisi yksinkertaisesti tehdä toisin, mutta kun tuntuu että pitäisi muuttaa koko olemisen tapansa.
En tiedä, kun en ole alaa niin paljoa vielä nähnyt, että voisiko alalla vallita jonkinlainen temperamenttirasismi. Asiakkaistakin hiljaisemmat ja varomaisemmat patologisoidaan helpommin kuin äänekkäät ekstrovertit.
[/quote]
Onko joku alan työntekijä sitten suhtautunut sinuun jotenkin negatiivisesti johtuen siitä ettet ole niin ekstrovertti ja rempseä? Oletko saanut palautetta asiasta?
Kyllä introvertin on vaikea pakottaa itsensä aktiiviseksi kontaktinottajaksi, joka sosiaalialalla pitäisi olla. Kyllä sitä vähän aikaa voi sietää, mutta pitemmän päälle uuvuttaa kun pitää toimia temperamenttinsa vastaisesti. Toivottavasti sinulla on korkeakoulututkinto, jotta voisit suuntautua esim projektityöhön tai hallinnonpuolelle, jossa ei ole asiakaspalvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:42"]
Kyllä introvertin on vaikea pakottaa itsensä aktiiviseksi kontaktinottajaksi, joka sosiaalialalla pitäisi olla. Kyllä sitä vähän aikaa voi sietää, mutta pitemmän päälle uuvuttaa kun pitää toimia temperamenttinsa vastaisesti. Toivottavasti sinulla on korkeakoulututkinto, jotta voisit suuntautua esim projektityöhön tai hallinnonpuolelle, jossa ei ole asiakaspalvelua.
[/quote]
Juuri tätä olen itsekin miettinyt, että pystynkö ensinnäkään pakottamaan itseni aivan toisenlaiseksi kuin olen ja vaikka pystyisinkin, miten kauan sellaista jaksan.
Introvertti pärjää aivan hyvin. Itse olen introvertti opettaja, ja minunlaisiani juuri tarvitaan kaikkien äänekkäitten, rempseitten ja reippaitten joukossa. Ymmärrän introverttiä oppilasta paljon paremmin ja olen intuitiivinen. Kollegojen kanssa ei kyllä kauheasti tule vietettyä aikaa. Inhoan juoruilua opettajanhuoneessa ja kaikkia ryhmäytysharjoituksia.
Olet hyvä juuri tuollaisena, ja varmasti saat paremmin kontaktin sulkeutuneeseen asiakkaaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinun tarvitse pakottaa itseäsi minkäänlaiseksi. Olet se mikä olet ja hoidat työsi sellaisena ihmisenä kuin olet. Ja tuo mitä 9 sanoi on niin totta.
Et varmaan "osaa ottaa paikkaasi työyhteisössä"? Minä olen saanut introverttina sellaista palautetta. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin empatiakyky ja se, miten työnsä tekee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Aloittaja !
Olisin itse voinut kirjoittaa juuri samanlailla kuin sinä! Olen melkeinpä täysin samanlainen ja monesti huomaan miettiväni, sopeudunko sittenkään tähän työhön? Kaikenlaiset musiikkihetket ja laulutuokiot/ ohjaushetket ja muut, siis aivan täysin mukavuusalueeni ulkopuolella. hoh hoh.. taidan päätyä johonkin virastoon paperinpyörittäjäksi. Se olisi itse asiassa aika hyvä vaihtoehto.
Kyllä tuossa ap:n huolessa on siinä mielessä perää, että jotkut vahvat persoonat esimerkiksi nuoriso- ja ohjausalalla käyttäytyvät töykeästi ja jopa kiusaavasti niitä työkavereita kohtaan jotka ovat käytökseltään hillitympiä ja varovaisempia. En tiedä mistä se johtuu, mitään syytä kun sellaiseen ei oikeasti ole... muualla kuin niiden töykeitten ihmisten korvien välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 15:09"]
Kyllä tuossa ap:n huolessa on siinä mielessä perää, että jotkut vahvat persoonat esimerkiksi nuoriso- ja ohjausalalla käyttäytyvät töykeästi ja jopa kiusaavasti niitä työkavereita kohtaan jotka ovat käytökseltään hillitympiä ja varovaisempia. En tiedä mistä se johtuu, mitään syytä kun sellaiseen ei oikeasti ole... muualla kuin niiden töykeitten ihmisten korvien välissä.
[/quote]
Siitä ei tarvitse välittää. Muista että asiakas on aina tärkein. Loput voi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
nro 9
En tiedä miksi kaikki rohkaisee niin kovasti... Itse olen joutunut introverttiyden takia vaihtamaan alaa ihmisläheiseltä alalta. Alkoi vaan vuosi vuodelta enemmän ja enemmän ahdistaa se itse ihmisten kohtaaminen, kaipasin yhä enemmän yksinäisyyttä ja rauhaa. Pystyin kyllä pakottamaan itseni sosiaaliseksi ja kontaktoivaksi, mutta se kuormitti minua hyvin paljon henkisesti jatkuvasti. Nyt olen tyytyväinen koodari ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on sellainenkin näköhta, että ilmeisesti olet vielä nuori, joten persoonallisuutesi on mahdollista kehittyä joka suuntaan. Kun olet valinnut alan, jossa on "pakko" tulla pois omalta mukavuusalueelta, alat suuntautua avoimemmin muita ihmisiä kohti ja tulet huomaamaan, että jossain vaiheessa olet kuin kala vedessä myös sosiaalisuutta vaativissa tehtävissä. Et koskaan muutu ekstrovertiksi, vaan sinusta tulee sosiaalisesti pystyvä introvertti. Elämäsi avartuu ja nautit itsekin enemmän! Saati mitä mahdollisuuksia kaltaisellasi empaattisella ja rauhallisella ihmisellä/työntekijällä on vaikuttaa mm. työympäristöön ja sen ilmapiiriin. :)
Kiitos vastauksistanne :) Tämä on aika hankala asia. Toisaalta on kiva lukea kannustavia kommentteja, toisaalta silti epäilyttää, että voiko sitä tosiaan muuttua tarpeeksi paljon - ja onko se järkevää saati "terveellistä". Ihan nuori en ole, joskaan nyt en ihan vanhakaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:42"]
Onko joku alan työntekijä sitten suhtautunut sinuun jotenkin negatiivisesti johtuen siitä ettet ole niin ekstrovertti ja rempseä? Oletko saanut palautetta asiasta?
[/quote]
No sanotaanko, että ei aivan suoraan ole sanottu mitään, mutta en ole ihan tyhmä ja ymmärrän kyllä yskän. On joskus jotain aika suoraankin sanottu, siis tyyliin "ei tässä työssä voi olla näin vaan pitää olla näin". Ja sellainen tunne vääränlaisuudesta kyllä seuraa minua koko ajan.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 19:16"]
Idiootti olisi paras termi sinulle
[/quote]
Ja provoilijateini sulle. Vai haluatko tarkentaa tätä oivallustasi jotenkin?
Mä olisin voinut myös kirjoittaa alkuperäisen tekstin, paitsi että olen ammatiltani opettaja. Alkuvuodet töissä olivat todella raskaita. Toisaalta, sitä ne ovat kaikille, vaikka olisi miten sosiaalinen.
Sanoisin, että meidänlaisia tarvittaisiin todella, sillä nykyään monella on harhaluulo, että äänekkyys on sama asia kuin sosiaaliset taidot. Parhaimmillaan introvertti on todella hyvä kuuntelija ja osaa ohjata asiakkaita/oppilaita herkemmällä korvalla kuin joku päällepäsmärimpi tyyppi. Mutta se, että tähän pystyy vaatii sen, että pitää kehittää itselleen rautainen itseluottamus ja jämäkkyys. Eli voi olla yhtä aikaa hiljainen ja rauhallinen sekä herkkä, mutta osata pitää kiinni omasta linjastaan ja ei antaa muiden hyppiä silmille. Kokemus toki auttaa todella paljon itseluottamuksen synnyssä.
Ja toki on myös sallittua vaihtaa alaa tai työtehtävää, jos alkaa tuntua, että kaikki voimavarat menevät päivästä päivään selviämiseen. Päätös on täysin sinun vallassasi! Mutta muista, että ihmistyössä alku on aina kaikille raskasta.
Kyllä herkkiä ja introvertteja tarvitaan sosiaalialalla! Jaksamisen ja omien rajojen kanssa saa kyllä toden teolla tehdä töitä. Liika tunnollisuus kuormittaa. Kaikkea ei voi kuitenkaan tehdä täydellisesti.
Sanoisin, että hyvä työilmapiiri ja työnohjaus on erityisen tärkeitä. Myös sellainen työ, jossa kohdataan yksi asiakas kerrallaan (ei siis esim. suuria ryhmiä), ja joissa on välillä muutakin kuin ihmisten parissa olemista, eli esim. toimistohommia.
Kovin paljon ei voi itseään muuttaa, eikä omien mukavuusrajojen ulkopuolella kannata pyristellä. Sitä joutuu niin paljon tekemään vapaa-ajallakin, niin miksi vielä töissäkin? Toisaalta, jos sulla on hyvin rauhallinen elämä muuten, niin työssä jaksat varmasti enemmänkin. Kuitenkin ahdas asunto, pienet lapset, stressaavat elämäntilanteet ym kuormittaa niin paljon, että sellaisessa tilanteessa harkitsisin jotain hyvin rauhallista työtä. Sosiaalialan tutkinnollahan voisi toimia just esim järjestösihteerinä tai jossain hallinnollisissa hommissa?
Olet juuri oikeanlainen tuollaisena. Sinunlaisiasi tarvitaan. Oletettavasti olet myös epatiakykyinen ihminen, joista alalla on huutava pula.