Lue keskustelun säännöt.
Jos mun mies hyväksyy mut sellaisena kuin mä olen
22.09.2014 |
Niin rakastaako hän automaattisesti minua myös sellaisena kuin mä olen? Vai onko hän ottanut minut vain eettisistä syistä itselleen? Emme ole edes naimisissa, koska mä en ole halunnut, koska mä en rakasta häntä. Mä vain halusin olla hänelle hyvä ja ryhtyä suhteeseen, koska mies oli mukava enkä mä löytänyt ketään toista.
Nyt mulla on ihan hirveitä ongelmia itseni kanssa, olen mm. ymmärtänyt, ettei välillämme olekaan rakkautta ja siten en koe, että minua rakastetaan. Minulla ei ole perhettä, jolta saisin rakkautta.
En siis tiedä, rakastaako mies minua sellaisena kuin olen, minusta tuntuu että mies vain hyväksyy minut. Sen hän kyllä tekee. Mutta en näe sellaista lämpöä hänessä, vain sellaista hyväntahtoisuutta. Toivonko ehkä liikaa? Varsinkin kun itse en myöskään tunne että rakastaisin häntä? Olemme olleet yhdessä 8 vuotta, on kaksi lasta.
Kommentit (16)
Luulin, etten koskaan voi rakastaa ketään. Nyt kriisi lähti purkautumaan kun huomasin, että voinkin (mulla oli sellainen ihastusjuttu, joka kuivui kasaan) ja sen jälkeen olen tajunnut yhtäkkiä, että kaipaan rakkautta. Mulla on hirveän huono itsetunto, jonka takia en ole saanut rakkautta keneltäkään. Aiemmin en edes uskonut, että se on mahdollista. Mutta en halunnut viettää elämääni yksinkään, olen kai läheisriippuvainenkin.
Mies on mua vanhempi ja oli vaan vuosia yksin kans. Halusin, ettei niin kiva mies ole yksin enkä itsekään halunnut olla yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vittu mikä ääliö. täällä kans näkee noita jokka menee kihloihin
ja ihmettelee mikä on vikana kun on paska olo kokoajan.
naista karataan mm kalaan toiselle puolen suomea jne.
sääli että näinki urvelot ihmiset on nykypäivää.
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 00:55"]
vittu mikä ääliö. täällä kans näkee noita jokka menee kihloihin
ja ihmettelee mikä on vikana kun on paska olo kokoajan.
naista karataan mm kalaan toiselle puolen suomea jne.
sääli että näinki urvelot ihmiset on nykypäivää.
[/quote]
Tämä nyt ei kuulu tähän ketjuun ollenkaan. Lue aloitus uudestaan ajatuksella kun olet selvinpäin.
En ole kihloissa, huono oloni ei johdu suhteestani sinänsä tai miehestäni, emme ole jättäneet toisiamme kalareissun takia ja viimeinen kohta koskee vain sinua itseäsi.
Ap
Been there. Tosin olin vain seurustelu suhteessa.
Jos tuollaisia omantunnon tuskia tulee, niin juttua ei pidä päästää liian pitkälle.
Itsekin lähdin, koska tunteeni olivat kaverillisia. Mieskään ei ikinä sanonut rakastavansa minua, enkä sitä hänestä tuntenut. Olimme enemmänkin Tykästyneitä.
Huomasin etten pysty rakastamaan miestä, joka ei rakasta minua.
Sulla on nyt sama tilanne. Vaadit rakkautta tältä mieheltäsi, vaikka itsekään et rakasta. Jos itse ei rakasta, niin on valitettavasti hyväksyttävä se, ettei toinenkaan. Jos sinusta huokuu se että olet suhteessa "paremman puutteessa" niin vähän vaikea sellaisesta ihmisestä on täysillä välittää.
Asia on ihan vaan sun vastuulla. Ja sun onnellisuus. Sanooko mies rakastavansa? Hyväksytkö sinä hänet, niin kuin hän hyväksyy sinut?
Et ainakaan kuulosta hyväksyvän.
Toi ei nyt ole oikein että vaadit rakkautta ihmiseltä jota et pysty itse rakastamaan.
Been there. Tosin olin vain seurustelu suhteessa.
Jos tuollaisia omantunnon tuskia tulee, niin juttua ei pidä päästää liian pitkälle.
Itsekin lähdin, koska tunteeni olivat kaverillisia. Mieskään ei ikinä sanonut rakastavansa minua, enkä sitä hänestä tuntenut. Olimme enemmänkin Tykästyneitä.
Huomasin etten pysty rakastamaan miestä, joka ei rakasta minua.
Sulla on nyt sama tilanne. Vaadit rakkautta tältä mieheltäsi, vaikka itsekään et rakasta. Jos itse ei rakasta, niin on valitettavasti hyväksyttävä se, ettei toinenkaan. Jos sinusta huokuu se että olet suhteessa "paremman puutteessa" niin vähän vaikea sellaisesta ihmisestä on täysillä välittää.
Asia on ihan vaan sun vastuulla. Ja sun onnellisuus. Sanooko mies rakastavansa? Hyväksytkö sinä hänet, niin kuin hän hyväksyy sinut?
Et ainakaan kuulosta hyväksyvän.
Toi ei nyt ole oikein että vaadit rakkautta ihmiseltä jota et pysty itse rakastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja vastaus kysymykseen: Useimmiten ei rakasteta automaattisesti, vaikka hyväksytään. Olet siis huomannut tuon itsessäsi ja olet siksi epävarma?
Valitettavasti asia on niin.
Niin. Onko nää omantunnontuskia, ehkä pitäis olla... Mies sanoo että rakastaa, mutta ei mitenkään silleen... siitä voi tulla mieleen sellainen kaverillinenkin rakastaminen. Ehkä hän on rakastanutkin, mutta niin kuin sanoit niin ei se tunne varmaan kauhean paljon roihua tai ole voimakas kun takaisin päin mä en tunne rakastavani häntä.
Mä luulin, että mulle riittää se, että mies hyväksyy minut, enkä kaipaa ikinä muuta. En miettinyt mitä mies ajattelee tai saa minulta, koska koin, että olen niin huono, että en osaa antaa mitään. Saa mitä saa. En uskonut, että olemme ekaa kriisiä pitempään edes yhdessä. Mutta tässä sitä vaan ollaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 01:09"]
Niin ja vastaus kysymykseen: Useimmiten ei rakasteta automaattisesti, vaikka hyväksytään. Olet siis huomannut tuon itsessäsi ja olet siksi epävarma? Valitettavasti asia on niin.
[/quote]
Niin tai olen huomannut miehessä. Itse olen koko ajan kokenut, että en häntä rakasta. En osaa sanoa, hyväksynkö. Mies ei aseta mua kovin lujille siinä. Mutta kiitos, kaipasin vastausta juuri tuohon. Eli ei... no, tuskinpa me erotaan, kun se mun ihastuminenkin kuivui kokoon. Mutta on kauhean raskasta olla tässä, vaikka toinen on kiltti etc. Ehkä mä vaan tajuan, ettei musta ole tähän-kään. Olis pitänyt vain vetää ranteet auki eikä mennä mihinkään suhteeseen. Miehen tuki ja hyväksyntä ovat vaan auttaneet minua ihan hirveästi ja nyt haluaisin rakastaa häntä, mutta ei se käskien vain tule.
Ap
7-8 vastaa...
Höh, oikeestaan nyt säälin sua tosta. Elämä ei vaan mee kaikilla saman kaavan mukaan. Tietysti mahtavaa että olet löytänyt ihastumisen ilot! Ei kai niitä koko elämäänsä voi tumput suorina odottaa.
Jos toi suhde on teillä toiminut ja olette kumpikin saaneet mitä haluatte, niin onhan se ollut todella hyvä juttu. Mut nimeomaan ollut. Ymmärrät varmaan ettet voi jatkaa kauaa samalla tavalla, jos nyky meno kaihertaa.
Jos nyt on erkanemisen aika niin sitten on.
Estätte toisiltanne aidomman rakkaan tapaamisen kun olette yhdessä. Jos sellainen on tapahtuvaksi.
Älä soimaa itsees siitä mitä oot tehnyt. Pidä huoli siitä että hoidat hommat kunnolla jatkossa.
Jos fiilikset on toverilliset niin ei ne siitä muuksi muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äiti erosi isästä kun olin ihan pieni ja se on traumatisoinut minua kans. Tai se, että äiti jankkasi pahaa isästä eron jälkeen ja haukkui myös mua. Mä pelkään eroa. Koska se ei tuonut mun lapsuuden perheen elämään sekään hyvää. He kai hoitivat sittenkin sen eron vähän huonosti, vaikka päällisin puolin näytti oikeinkin kivalta. Osaan kai olla itseksenikin tai ainakin osasin ennen tätä vaihetta, ei se silleen olisi hullumpi juttu.
Mieskin on onnellinen kahdesta lapsestamme, eli en mä nyt vain pahaa hänelle tehnyt (mies oli 50+ kun esikoinen syntyi, eli ois jääny muuten ilman lapsia ja on lapsirakas). Hieman helpotti kun joku kuunteli.
Ap
Ehkä läheisriippuvaisuudestani johtuen tai koska perheeni ei rakasta minua (tai en ainakaan ole kokenut sitä niin) tämä minut hyväksynyt mies on mulle tärkeä. Tärkeä ihminen. Kai sellainen, joka on tärkeä rakaskin on, mutta kyseessä ei ole romanttinen rakkaus. Mun ei siis kai ois pitänyt mennä tämän ihmisen kanssa yhteen eikä saada lapsia, koska romanttinen rakkaus puuttui mutta olin niin hädässä ja sokea silloin. Nyt olen vain hädässä. Tai silloin aikoinaan olin niin tarvitseva. Tarvitsin jonkun aivan välttämättä.
Olisi kivaa jos mies osaisi antaa vielä rakkauttakin mutta tuolla se nytkin nukkuu lasten huoneessa. Ja mun on vaikea rakastua häneen.
Miksi minun piti selvitäkseni elossa jakaa elämäni tärkeän mutta ei rakastamani miehen kanssa. Tulee mieleen se Katja Hänninen. Vaikka en ollutkaan niin nuori. Hän taas meni (joutui?) suhteeseen hirveän aikaisin. Mä väärän kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin mies ei osaa antaa rakkautta? Miksi hänen pitäisi kun sinäkään et osaa? Elämä on liian lyhyt siihen että olet suhteessa jossa et voi hyvin, se ei ole hyvä lapsillekaan. Kaipa sinä nyt itse tajuat että kun eroatte niin et hauku lastesi isää tai lapsiasi? Lapset toipuvat kyllä erosta kun näkevät että vanhemmat voivat paremmin ja löytävät rakkauden tahoillaan. Kyllä mies varmasti sinusta on sen aistinut että sinä et rakasta, ja on tyytynyt sinuun kun itse kuitenkin rakastaa, vaikka ei hullulla intohimoisella tavalla, vaan hän rakastaa sinua siten kun pitkässä suhteessa puolisoa rakastetaan, myötä- ja vastoinkäymisissä, ehkä hänkin olisi ansainnut sen kuuman ja kiihkeän rakastumisen tunteen joskus elämässään vielä?
Eivätkö lapset rakasta sinua?
Sinun pitäisi puhua näistä asioista miehellesi eikä av:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aapee ei tiedä, mitä rakkaus on. Hän on varmaan lapsesta asti ollut sillä tavalla rikki. Sen takia hänen sanoistaan tai hänen kokemuksensa perusteella on mahdoton sanoa, rakastetaanko häntä vai ei. Hän ei myöskään voi tietää, rakastaako hän vai ei, koska ei vaan tiedä, mitä se merkitsee. Vaarana on, että hän ottaa rakkauskäsityksensä väärästä lähteestä, ja niitähän on tarjolla useammasta äärilaidasta. Oikeasti rakkaus on arkipäivää, tai ainakin sen pitäisi olla.
neuvoisin aapeeta olemaan tekemättä mitään drastisia ratkaisuja ennen kuin hänen terapiansa ehtii vähän pitemmälle. Vuoden tai kahden päästä on parempi hetki.
Miks sä vedät jonkun kriisin siitä, että mies ei rakasta sua vaikka sä itsekään et rakasta sitä?
Miksi teit lapsia ihmisen kanssa, jota et rakasta?