Lue keskustelun säännöt.
Koittakaa nyt ajatella avarammin
30.08.2006 |
Siis mua jaksaa aina huvittaa nää kinastelut täällä palstalla.
Kysynkin nyt että ihan oikeastiko SINUA haittaa jos minä vien lapseni hoitoon pienenä tai vastaavasti hoidan ne kotona kunnes menevät kouluun? Vaikuttaako se SINUN itsetuntoon ja äitiyteen jos minä menstyn töissä tai olen täysin antautunut lapsilleni?
Voitko SINÄ olla ystäväni jos minä asun isossa talossa ja kuljen merkkivaatteissa tai asun kerrostalossa ja pidän kirppisvaatteita?
Voiko SINUN lapset leikkiä minun lasten kanssa vaikka heillä olisi työssä käyvä äiti tai kotiäiti?
Nämä on nyt kärjistyksiä ja paljon on toki siltä väliltä, mutta ajatelkaa nyt ihan oikeasti mistä kinaatte. Jokainen perhe tekee omat ratkaisut ja luo omat arvot ja silti me kaikki ollaan suht samanlaisia aikuisina. Mulla ainakin on itselläni ystäviä jotka on kotona hoidettu ja ystäviä jotka ovat menneet pienenä hoitoon. Samoin lapsillani. Se missä lapsi on hoidossa on loppujen lopuksi aika pieni asia lapsen elämässä jos kaikki muut asiat on kunnossa. Jos äiti on tyytyväinen siihen ratkaisuun jonka on tehnyt se ei tuota lapselle traumoja. Traumoja voi tulla jos äiti haluaa töihin jotta esim. ei tarvi venyttää penniä (tai ihan mikä vain syy) mutta on pakotettu jäämään kotiin tai vastaavasti joutuu väkisin menemään töihin vaikka haluaisi olla kotona. Ja moni muu asia voi aiheuttaa lapselle traumoja, mutta tää hoitojuttu on ihan turha tappelun aihe.
Kommentit (37)
No ei oo mahollisuutta. Kerro mitä sielä tapahtuu?
T. Joku jonka lapset tulee kotio siisteinä ja nauraen. Eivät suostu aina lähteen ilman suostuttelua (varmaan huonot kotiolot). :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen itse ei ole se paras henkilö määrittelemään onko traumatisoitunut tai ei... Vähän sama juttu kuin että tukistavat äidit sanoo että minuakin on tukistettu, olen silti normaali! Johon taas ei-tukistava saattaa ajatella, että no minusta ei kyllä ole normaalia käyttää lastaan kohtaan väkivaltaa. Pitäis tietysti myös tutkia isompia populaatioita, ja niin on varmaan tehneetkin ne, jotka ovat päätyneet suosittelemaan kotihoitoa alle 3-vuotiaille.
sukupolvet on nyt sitten olleet tarhassa ja mitkä ei.
Isoäidin sukupolvi, kotihoidettu. Jälleenrakensivat Suomen alkeellisista oloista, hyvin jaksoivat.
Nykyiset 30-40-vuotiaat, just niitä tarhassa olleita. Masennusta, työuupumusta, psyykenlääkkeitä syödään suuriä määriä. Mikä nyt sitten johtuu mistäkin. Onko se sitten työn muutos mikä uuvuttaa vai mikä... On sitä ennen jaksettu sodatkin jne.
Vierailija:
sukupolvet on nyt sitten olleet tarhassa ja mitkä ei.Isoäidin sukupolvi, kotihoidettu. Jälleenrakensivat Suomen alkeellisista oloista, hyvin jaksoivat.
Nykyiset 30-40-vuotiaat, just niitä tarhassa olleita. Masennusta, työuupumusta, psyykenlääkkeitä syödään suuriä määriä. Mikä nyt sitten johtuu mistäkin. Onko se sitten työn muutos mikä uuvuttaa vai mikä... On sitä ennen jaksettu sodatkin jne.
Ehkä tarhassa opittu kyynärpäätekniikka suodattuu sitten pikku hiljaa myös yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että kotihoito on paras lapselle, mutta päivähoitokaan ei ole huono vaihtoehto. Mutta te kotihoitomaankot ette näe metsää puilta.
Ja sinulle, joka sanoit, että ihminen ei itse voi sanoa onko traumatisoitunut vai ei. Jos itse kokee itsensä onnelliseksi, niin onko hän silloin traumatisoitunut??
Tää on niin huvittavaa mustavalkoisuutta.
Toi oli ihan paras yritys mitä oon aikoihin lukenu!!
Kumoan: Sota, PAKKO jaksaa. Jos ei jaksanu niin teki itsarin, vaarini kuuluu tähään porukkaan.
Kun lähtötilanne on nolla niin KAIKKI on plussaa. Mutta tuskinMIKÄÄN on ollut sotavuosilta nautintoa. Vanhemmat tekee vaan kaikkensa maan puolesta, ei ole luksusta, kahviakaan ei ole vanhemmille..
Ootko kuullu LAMASTA? 50- 40- vuotiaat sairastuu koska menettäny kaiken kun korko napsaa 20 %, tee henkilökohtanen konkurssi ja masennu. Tai korjaa potti ja ole voittaja! :D Tällä hetkellä pelimiehet satsaa yritysmiehinä IRAKISSA. Tosin henki voi mennä, mutta sota ja kaaos nostaa aina miljonäärejä. ;)
30- vuotiaille nyt NORMAALISTI tulee " masennus" , ns. kolmenkympin villitys. Olen tässä, 30- vuotias. Pian olen keski-ikänen, olen lihonnut 25 kiloa, ei oo palkankorotusta, paska perusduuni, kumppani on lihonnut ja viehättää kakkakärpästä enempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tosiasiassa kylän lapset roikkuivat pellon laitamilla kun vanhemmat tekivät heinätöitä, isommat jopa 4-vuotiaat joutuivat katsomaan pienempien perään. Siinä sitä virikettä ja turvallinen lapsuus.
Se on toisinpäin.. :)
Lapset peilaa vanhempiaan. Ihan sama missä hiekkalaatikossa ollaan mutta pahaa oloa puretaan siihen toiseen.
Lapset nyt on semmosia että ne heittää hiekkaa tai puree toisiaan. Lapsenkasvatus on lapsen kasvatusta. Kielletään ja ohjataan.
Hoitaja; olis se äiti tai palkattu vahti kasvattaa ja seuraa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai jos joudun seuraamuksia katselemaan ja niistä kärsimään (siis kasvatusasioita tarkoitan mm.)
Toki välillä lapsia kaitsivat isommat sisarukset, naapurit jne., ja oli sitä vapauttakin kulkea turvallisesti. Kuitenkin lapsia hoidettiin kollektiivisesti, eli kaikki katsoivat lasten perään, vaikkeivat omia lapsia olleetkaan.
Nykyään lasten hoito on " ulkoistettu" erityisiin hoitoyksikköihin, perheet ovat todella pieniä ydinperheitä, eikä monillakaan ole tukiverkostoja lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50-luvulla alkoi kaupunkilaistuminen; silloin rakennettiin hirveät määrät omakotiasutusta kaupunkien liepeille. Juuri ne rintamamiestalo- tyyppiset talot, joita on joka kaupungissa, on rakennettu silloin. Ja niissä asui meidän kolmikymppisten isovanhemmat. Ja ainakin minun isoäitini on hoitanut kaikki lapsensa kotona. Eli läheskään kaikki eivät enää olleet peltotöissä 50-luvulla.
Vierailija:
tosiasiassa kylän lapset roikkuivat pellon laitamilla kun vanhemmat tekivät heinätöitä, isommat jopa 4-vuotiaat joutuivat katsomaan pienempien perään. Siinä sitä virikettä ja turvallinen lapsuus.
Vierailija:
Ihme on, jos tuon jälkeen vielä ihan tosissanne olette sitä mieltä, että päiväkoti on pienille parempi kuin kotihoito.
Ihana ryhmä oli. Ammattitaitoinen henkilökunta, mukavat lapset, touhua, syliä, ruokaa, unta...
Ja kuten jo aikaisemminkin joku sanoi; tottakai jokainen tietää, että kotona on hyvä. Mutta se ei tarkoita, että päiväkodissakin ei voisi olla. hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäkäyvät vain haluavat uskoa, että he ovat tässäkin asiassa parempia; heillähän ei ole tapana syyllistää kotiäitejä mistään, ainoastaan heitä raukkoja on syyllistetty.
Täyttä kukkua tuo. Molemmista osapuolista ainoastaan elämäänsä kyllästyneet viitsivät käydä tuon kaltaista keskustelua täällä. Jos oma elämä on kunnossa ja siinä riittää tarpeeksi tekemistä, ei tarvitse tuhlata aikaa tuollaiseen taisteluun.
Vierailija:
että kotihoito on paras lapselle, mutta päivähoitokaan ei ole huono vaihtoehto. Mutta te kotihoitomaankot ette näe metsää puilta.
Toivottavasti vanhemmat varmistavat, että heidän lapsensa saavat hyvää hoitoa.
Kuule, olen keskustellut näistä asioista esim. vanhempieni kanssa. Ja kaikki kun eivät asu kaupungeissa, ihan tiedoksi. Kannattaisko tarkistaa tietämyksesi sen suhteen? :DD
Vierailija:
50-luvulla alkoi kaupunkilaistuminen; silloin rakennettiin hirveät määrät omakotiasutusta kaupunkien liepeille. Juuri ne rintamamiestalo- tyyppiset talot, joita on joka kaupungissa, on rakennettu silloin. Ja niissä asui meidän kolmikymppisten isovanhemmat. Ja ainakin minun isoäitini on hoitanut kaikki lapsensa kotona. Eli läheskään kaikki eivät enää olleet peltotöissä 50-luvulla.Vierailija:
tosiasiassa kylän lapset roikkuivat pellon laitamilla kun vanhemmat tekivät heinätöitä, isommat jopa 4-vuotiaat joutuivat katsomaan pienempien perään. Siinä sitä virikettä ja turvallinen lapsuus.
Ryhmät kouluissa kasvanu, tosin mun äidin kouluaikoina oli TOOOOSI paljon enempi.. ;)
Tarhoissa on määrätty ryhmäkoot.
Meijän ryhmiksessä on 12 lasta MAX, pikkuset lapset laskee lapsimäärää. 3 hoitajaa ja 1 harjottelija.