Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa.. onko ketään joka jakaisi fiiliksen? :(
21.09.2014 |
En tiedä mikä varsinkin näissä viikonlopuissa on. Sydämeen hiipii puristava ahdistus enkä saa oikein millään sitä laukeamaan. Luulen että olen sairastunut masennukseen enkä tiedä millä tästä eteenpäin.
Viikolla on helppo pistää töiden jälkeisen väsymyksen piikkiin se etten jaksa siivota tai kokata kummemmin. Viikonloppuna taas kun olisi aikaa, en vaan saa mitään aikaiseksi. Sekin ahdistaa. Tänäänkään en ole muuta kuin ruoan laittanut lapsille ja sekin vaan sellainen että uunipellille nakkasin ja paistoin. Muuten olen vaan pötkötellyt aängyssä ja roikkunut netissä.
Koti on sekainen ja likainen ja oma mieli maassa. Tiedän että jos lähtisin vaikka kävelylenkille niin se piristäisi mutta jo ajatus siitä että laittaisin vaatteet päälle, saa mut väsymään.
Olen lihonut lyhyen ajan sisällä kamalasti ja kaikki tuntuu vaan pahalta. Laskuja on maksamatta joka vaan kasvattaa möykkyä lisää sisälläni. Haluaisin olla ihana, lämpöinen ja rakastava äiti joka jaksaa pitää myös kodin kunnossa, oman mielen ja kehon siinä samalla... joka jaksaisi kokata muutakin kuin nakkeja ja ranskalaisia ja touhuta lastensa kanssa heidän niin pyytäessään. Ja vaikka pyytämättäkin.
Päälle päin en edes osaa näyttää muille millainen olo on. Olen vähätellyt sitä myös itseltäni mutta pikkuhiljaa alkaa tulla raja vastaan. Itku on todella herkässä; saatan alkaa itkemään ihan ilman mitään syytä.
Takana on suuria elämänmuutoksia jota kautta hiljalleen tämä kaikki on kai hiipinyt mutta haluaisin niin kovin päästä tästä yli ja eteenpäin. Saada langat takaisin käsiin ja olla taas onnellinen. Haluan että lapsille jää lapsuudesta hyvät ja onnelliset muistot ja haluan että heillä on kotona ja minun seurassani hyvä olla.
On vaan niin paha olla. :(
Kommentit (16)
Mua ahdistaa myös viikonloput, yksinäisyys niissä. Täysin tuttu tunne myös tuo saamattomuus ja kaiken valuminen. Siihen auttaa jokin muutos, erilainen viikonloppuohjelma.
Olet masentunut, mutta siihen on apua saatavissa. Ota pieniä askeleita, varaa jostain aika keskusteluapuun ja tilanteen kartoitukseen. Lääkkeilläkin voi tuon tilan katkaista. Pyydä apua ystäviltäsi, jos sinulla sellaisia on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ei ole ystäviä paikkakunnan vaihdon takia ja nekin jotka ovat, ovat perheellisiä ja heillä viikonloput on täynnä touhua ja tekemistä. Itse olen siis yh.
Pakko tähän jotain apua on saada sillä en jaksa tällaista elämää ja ennenkaikkea en halua lapsille tällaista. Tämä oli ensimmäinen askel että kirjoitin tänne.
Kuulostat hyvältä äidiltä. Tahdot olla hyvä äiti ja se riittää. Armahda itseäsi. Rakkaus riittää. Se peittää kaiken alleen. Ei itseltään voi väkisin vaatia. Tiedän, että kun on väsynyt, niin sitä vaan ei kertakaikkiaan kykene.
J-P
Ja mua ahdistaa elämä mieheni kanssa. Sain kuulla että hän haluaa erota mutta ei muuta pois. Ahdistaa todella paljon elää saman katon alla tällä hetkellä. Haluaisin olla yksin ilman miestä joka ei enää rakasta eikä välitä . Viikot on helpompia kun töitä.
:-(
Kiitos teille. <3 Nämä vastauksetkin saa itkemään. Kaukana se "oikea minä" joka joskus olin.
Kun tulisi se päivä että koen olevani esim. riittävän hyvä äiti ja ihminen... joskus niin tunsin, tällä hetkellä en. Huomaan että en ole oma itseni mutta pelottavasti piilotan nämä fiilikset.
Ja käyn jo yhdessä paikassa juttelemassa mutta huomaan että vaikka kuinka päätän puhua seuraavalla kerralla suoraan niin kun istun siellä, käännänkin kasvoni hymyyn ja sanon että minulla on ihan hyvä olla. En edes tiedä miksi teen niin. En vaan sanoja ulos suustani ja sillä hetkellä jopa tuntuu siltä että kaikki on ihan hyvin. Vaikka niin ei ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten meidän alotukset sattukin allekain. Omani aloitin Ahdistaa... avioero
Jaan täysillä sinun tunteesi ja ilmeisesti elämäntilanteesikin!!! Tosin meillä se olen minä, joka haluaa erota.
Saisinkohan jotain kautta yhteystietosi tai löytäisinkö sinut jotenkin esim fb:stä... Jos meistä olisi tukea toisillemme?
Ap, ihan eka sun pitää uskoa itseesi ja pitää itsestäsi. Älä vertaa itseäsi muihin! Eikä kannata täällä av-palstalla kaikkia "täydellisten" ihmisten ketjuja avata.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:42"]
Miten meidän alotukset sattukin allekain. Omani aloitin Ahdistaa... avioero
Jaan täysillä sinun tunteesi ja ilmeisesti elämäntilanteesikin!!! Tosin meillä se olen minä, joka haluaa erota.
Saisinkohan jotain kautta yhteystietosi tai löytäisinkö sinut jotenkin esim fb:stä... Jos meistä olisi tukea toisillemme?
[/quote]
En ollut tuo 6. kirjoittaja. Ehkä jossain vaiheessa uskaltaisin antaa yhteystietoni - nyt on tarpeeksi suuri askel että tänne avauduin. :(
Ja ei todellakaan pitäisi verrata itseäni muihin mutta jotenkin sitä vaan aina miettii kuinka ihanaa elämää toisten lapset viettää; rauhalliset ja seesteiset koti-illat, äitien kanssa kokkaamiset ja leipomiset, siistit kodit, riittävästi aktiviteettia ym. Tuskinpa se joka paikassa niin on mutta kun on tarpeeksi mieli maassa, sitä tuntuu että kaikkialla muualla on parempi ja kaikki muut on parempia. Ikää kuin katsoisi elämää jonkun mustan verhon läpi.
Voi että, olet selvästi masentunut, tuunistan itseni tuosta. Varaa aika lääkärille terv.keskukseen joka sitten varaa sulle ajan keskustelu apua saamaan. Itsellä meni ekat istunnot itkien vuolaasti,mutta se auttoi. Sain myös hyvin lieviä masennuslääkkeitä, joita söin suositellun 6kk jonka jälkeen lopetin ne kun olo oli jo niin paljon parempi. Nyt olen terve :)! ps. Nyt on ollut paljon myös puhetta metsän vaikutuksesta mieleen,mene,mene vaikka väkisin sinne ulos ja metsään,ota termariin lämmintä juomaa ja käppäilet,istut jollekkin kannolle hengittelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä samat tunnelmat. Olo on niin yksinäinen ja neuvoton, että en tiedä miten jatkaa. Tuntuu, etten jaksa enää yhtään päivää näin.
Kyllä ne hyvät muistot lapsuudesta jää ihan siitä välittämisestä ja rakkadesta. Ei mistään ulkonaisesta, kodin siisteydestä tai ruuasta ym. Niin ainaki mulla
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 18:57"]
Täällä samat tunnelmat. Olo on niin yksinäinen ja neuvoton, että en tiedä miten jatkaa. Tuntuu, etten jaksa enää yhtään päivää näin.
[/quote]
Auttaisiko sua jos kirjoittaisit esim. tänne? Itse huomaan että ainakin ihan pieni helpotuksen tunne pilkahtaa kun purkaa näppäimistön kautta näitä tunteita.
Ilta tuli enkä saanut mitään aikaan koko päivänä. Mutta huomenna alkaa taas uusi viikko, ehkä saisin jotain huomenna tehtyäkin. Edes jotain pientä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ahdistaa, minulla on paha työuupumus. Pelottaa, pystynkö koskaan enää töihin, koska minusta tuntuu, etten osaa enää mitään.
Ei aina ole pakko saada mitään aikaan. Sinun ihmisarvosi ei ole siitä kiinni, mitä olet saanut päivässä aikaiseksi, arkiaskareiden tekeminen/tekemättömyys eivät määrittele sinua mitenkään. Tänään oli sunnuntai- eikö se ole juuri sopiva päivä lepäämiseen ja sängyssä loikoiluun?
Toivon teille kaikille parempia päiviä ja voimia alkavaan viikkoon!
Mulla taas "hävis" tää päivä jonnekkin. En ole saanut tehtyä mitään. Aivosumu päällä.
Vakkarivastaus: tarkistuta kilppariarvosi, elämänmuutokset saattaa saada elimistön sekaisin.