Lue keskustelun säännöt.
Puolison alkoholismi
21.09.2014 |
Avomiehelläni on jo jonkin aikaa ollut vaikeuksia pitää juomisensa kontrollissa enkä tiedä miten voisin auttaa häntä ja saada hänet näkemään miten tuhoisaa hänen toimintansa on. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin vahvasti hänen terveyteensä ja työhönsä, meidän parisuhteestamme nyt puhumattakaan.
Juominen on selkeästi humalahakuista juomista, mitä tapahtuu usein viikonloppuisin ja se helposti kestää useamman päivän. Tänä viikonloppuna mies aloitti perjantai illasta jatkaen samaa eilen ja tänään. Yleensä juo itsensä jo hyvään känniin viimeistään illan loppuun mennessä, pysyy kuitenkin tolpillaan.
Tilanteeseen tuntuu aina välillä tulevan tolkkua ja mies itsekin myöntää, että pitäisi rajottaa ja lopettaa nämä useamman päivän putket. Lopulta tälläistä se usein kuitenkin on. Nytkin jo käytännössä teki päätöksen jatkaa vielä silläkin uhalla, ettei kykene huomenna menemään töihin.
Olen yrittänyt keskustella juomisen syistä silloinkin kun mies ei ole humalassa. Aina tuolloin hän myöntää, että tilanne ei ole ideaali ja muutos pitäisi tehdä. Teoriassa siis sanoo, että muuttaa tapansa mutta käytännössä tilanne jatkuu. Hän on sanonut juomisen olevan hyvä tapa rentoutua viikon töiden jälkeen.
On jotenkin raastavaa kun en voi itse tehdä mitään. Tämä yksi ainoa asia on saanut minut epäilemään suhdettamme. Mitä jos tämä menee vielä pahemmaksi tai ei muutu paremmaksi? Haluanko jäädä elämään miehen kanssa joka juomisellaan aiheuttaa pahaa oloa minulle? Tuntuu etten kestä tätä ja välillä mietin että olenpa tyhmä. Tässä minulla on mies joka on muutoin täydellinen, rakastan häntä ja elämämme on ihanaa, silloin kun juominen ei tule sitä sotkemaan. Olenko itsekäs kun suutun asiasta? Juodessaan mies on kuitenkin mukava ja seurallinen eikä koskaan käyttäydy inhottavasti tai agressiivisesti muutoinkaan.
En tiedä tajuaako puolisoni kuinka iso asia tästä on kehittynyt. Olemme kyllä keskustelleet siitä, mutta jotenkin en halua uskoa, että hän jatkuvasti riskeeraa juomisellaan meidän suhteemme hyvinvointia tiedostaen sen täysin. Välillä ajattelen, ettei hän minua sitten ehkä arvostakaan niin kuin olen kuvitellut.
Alkoholismi on sanana kuin iso ja pelottava mörkö. En tiedä, ehkä asian myöntäminen voisi auttaa. Halu juoda saisi selkeämmän syyn: alkoholismi, sairaus.
Mies ei kuitenkaan juo koko aikaa ja välillä kontrolli kuitenkin pysyy hänellä. Harvemmin hän myöskään on älyttömässä kännissäkään.. Tälläiset ajatukset saavat minut vähättelemään ongelmaa. Ongelmaa, joka on todellinen ja joka on todella pelottava tulevaisuuden kannalta.
En tiedä oikein mitä haen tällä tekstillä. Ehkä vain kokemuksia muilta, neuvoja tai varoittavia esimerkkejä.. Tässä on myös pieni pelko/toivo siitä, että hän näkee ja lukee tämän.
S.
Kommentit (9)
Kun ihminen juo pitempään noin, niin aika ei pääse kasvattamaan sielua. Että jos on kaksikymppisestä juonut, on edelleen yllättävän kaksikymppisen oloinen vuosikymmeniä myöhemmin, kun tarkemmin katsoo. Osaahan sellainen viinan pehmentämä traumatisoitunut mies olla pehmeämmän oloinen kuin moni muu. Mutta se elämä sillä jää kuitenkin elämättä, vaikka on teknisesti suurin piirtein paikalla.
Samalla tapaa teidän suhde jää kehittymättä ja se mikä siinä kehittyy on asioita, joita ei tarvitsisi kehittää, niinkuin nyt vaikka sinun äitiominaisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuoreesta kurkusta saa aina suolakurkun, mutta suolakurkusta ei enää kuivattamallakaan saa tuoretta. Sama se on alkoholistin aivoissa, ne ei palaudu enää koskaan entiselleen.
Miehesi ei ole täydellinen, vaan alkoholisti. Parisuhde ja työ eivät ole hänelle tärkeitä, vaan juominen. Se on hänen elämänsä tarkoitus ja päämäärä. Kuulostaa karulta, mutta totta se on silti.
Tietysti se on sinulle raastavaa, etkä todellakaan voi tehdä mitään. Mies ei raitistu sillä että myöntelee sinulla, että "pitäisi ja pitäisi". Sillä hän vain hankkii itselleen lisäaikaa "rentoutua työviikon jälkeen". Hänen on haluttava raitistua itsensä takia, ei siksi että tekisi jollekulle toiselle, esim. sinulle mieliksi.
Ja on ihan turhaa keskustella miehen kanssa kun hän on kännissä, lopeta nyt ainakin se. Köytä se aika oman elämäsi elämiseen, lähde vaikka leffaan tai teatteriin.
Katso AA:n ja AlAnonin sivuilta löytyykö sieltä neuvoja, ajatuksia.
Taustaksi sen verran, että isäni ja exäni olkivat alkoholisteja. Isäni on kuollut, ex kuulemma heikossa hapessa (alkoholiperäisiä sairauksia). Hänellä on kuitenkin eromme jälkeen ollut useita naisia, jotka ovat kestäneet, ymmärtäneet ja hoivanneet ja siten mahdollistaneet hänen juomisensa.
En osaa sanoa muuta kuin hali ja tsemppiä♥ Mun vanhemmat harrasti samaa kun olin pieni ja kyllä se jälkensä jätti, mutta nykyään tilanne on hyvä.
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:55"]
En osaa sanoa muuta kuin hali ja tsemppiä♥ Mun vanhemmat harrasti samaa kun olin pieni ja kyllä se jälkensä jätti, mutta nykyään tilanne on hyvä.
[/quote]
Kiitos :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypilliseltä kuulostaa. Näitä viinariippuvaisia riittää, et todellakaan ole yksin. Meillä sama.
Jos valita pitää, juoppo mies valitsee melkein aina viinan ja hylkää naisen, jota väittää rakastavansa. Ja varmaan rakastaakin hiukan, mutta viinaa rakastaa enemmän. Prioriteetit on selvät.
Kyllä toi ongelma on todellinen, vaikka sitä haluaisikin vähätellä. Et voi laskea sen varaan, että hän lopettaisi juopottelun. Jos mietit lasten tekoa, haluatko lastesi isäksi alkoholistin?
Meillä suhde toistaiseksi jatkuu, mutta pysyvyyteen en voi luottaa. Kuinka kauan säilyy kunnioitus tiedottomana toljottavaa, sopertelevaa miestä kohtaan? Vaikka ihanahan se muuten on.
Jos vertaistukea kaipaat, niin Päihdelinkin keskustelualueen Kotikanava on hyvä. Mut ei sun äijäsi lopeta juomista ennen kuin jätät sen, jos silloinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.09.2014 klo 17:52"]Avomiehelläni on jo jonkin aikaa ollut vaikeuksia pitää juomisensa kontrollissa enkä tiedä miten voisin auttaa häntä ja saada hänet näkemään miten tuhoisaa hänen toimintansa on. Se vaikuttaa kuitenkin hyvin vahvasti hänen terveyteensä ja työhönsä, meidän parisuhteestamme nyt puhumattakaan.
Juominen on selkeästi humalahakuista juomista, mitä tapahtuu usein viikonloppuisin ja se helposti kestää useamman päivän. Tänä viikonloppuna mies aloitti perjantai illasta jatkaen samaa eilen ja tänään. Yleensä juo itsensä jo hyvään känniin viimeistään illan loppuun mennessä, pysyy kuitenkin tolpillaan.
Tilanteeseen tuntuu aina välillä tulevan tolkkua ja mies itsekin myöntää, että pitäisi rajottaa ja lopettaa nämä useamman päivän putket. Lopulta tälläistä se usein kuitenkin on. Nytkin jo käytännössä teki päätöksen jatkaa vielä silläkin uhalla, ettei kykene huomenna menemään töihin.
Olen yrittänyt keskustella juomisen syistä silloinkin kun mies ei ole humalassa. Aina tuolloin hän myöntää, että tilanne ei ole ideaali ja muutos pitäisi tehdä. Teoriassa siis sanoo, että muuttaa tapansa mutta käytännössä tilanne jatkuu. Hän on sanonut juomisen olevan hyvä tapa rentoutua viikon töiden jälkeen.
On jotenkin raastavaa kun en voi itse tehdä mitään. Tämä yksi ainoa asia on saanut minut epäilemään suhdettamme. Mitä jos tämä menee vielä pahemmaksi tai ei muutu paremmaksi? Haluanko jäädä elämään miehen kanssa joka juomisellaan aiheuttaa pahaa oloa minulle? Tuntuu etten kestä tätä ja välillä mietin että olenpa tyhmä. Tässä minulla on mies joka on muutoin täydellinen, rakastan häntä ja elämämme on ihanaa, silloin kun juominen ei tule sitä sotkemaan. Olenko itsekäs kun suutun asiasta? Juodessaan mies on kuitenkin mukava ja seurallinen eikä koskaan käyttäydy inhottavasti tai agressiivisesti muutoinkaan.
En tiedä tajuaako puolisoni kuinka iso asia tästä on kehittynyt. Olemme kyllä keskustelleet siitä, mutta jotenkin en halua uskoa, että hän jatkuvasti riskeeraa juomisellaan meidän suhteemme hyvinvointia tiedostaen sen täysin. Välillä ajattelen, ettei hän minua sitten ehkä arvostakaan niin kuin olen kuvitellut.
Alkoholismi on sanana kuin iso ja pelottava mörkö. En tiedä, ehkä asian myöntäminen voisi auttaa. Halu juoda saisi selkeämmän syyn: alkoholismi, sairaus.
Mies ei kuitenkaan juo koko aikaa ja välillä kontrolli kuitenkin pysyy hänellä. Harvemmin hän myöskään on älyttömässä kännissäkään.. Tälläiset ajatukset saavat minut vähättelemään ongelmaa. Ongelmaa, joka on todellinen ja joka on todella pelottava tulevaisuuden kannalta.
En tiedä oikein mitä haen tällä tekstillä. Ehkä vain kokemuksia muilta, neuvoja tai varoittavia esimerkkejä.. Tässä on myös pieni pelko/toivo siitä, että hän näkee ja lukee tämän.
S.
[/quote]
Et voi auttaa häntä, mutta auta itseäsi: mene al anon :iin.
En halua lapsia eikä kyllä mieskään. Onneksi.
Olen miettinyt tässä eroa. En pysyvää eroa, mutta väliaikaista jos mikään muu ei auta ja tilanne ei muutu. Jos taas sekään ei auta, en tiedä mitä teen. Katsonko vain kuinka kauan kestän ja kuinka kauan jaksan uskoa siihen, että muutos vielä tulee?
En ole koskaan rakastanut ketään, en edes ajatellut, että todella kohtaisin ketään, jota voisin näin rakastaa. Ehkä siksi jos eron miettiminen on niin mahdottoman vaikeaa. Nuori rakastunut hölmö kai sitten.
Kiitos viesteistänne. Jotenkin helpottavaa jakaa omaa ikävää tunnetta, vaikkakin näin anonyymisti tuntemattomille :) Ja todella, ihanahan se on, kaikkein ihanin tätä yhtä asiaa lukuunottamatta..
S.