Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän olevani lapsellinen; tuntuu,että ystäväni uusi mies on vienyt minulta
21.09.2014 |
ystäväni. Olen tavallaan mustasukkainen/vihainen ystäväni uudelle miehelle. Ja ystävällenikin. Olimme ennen tekemisissä lastemme kanssa hyvin paljon,asumme naapureissa ja olemme tunteneet lähes 10v. Ystäväni on ansainnut rakkauden, se vain ei aikaisemmin ole kuulunut ystävyyteemme,tai siis ystävyyttämme ei ole miehet olleet "sotkemassa" ennen, en osaa tuon paremmin selittää taustaa,kuulostaa todella typerälle,tiedän. Mutta ystäväi oli kuin sisko minulle ja minä hänelle. Nyt ei vastaa puhelimeen, ei tuletteko kahville ja leikkimään kutsuihin, on niin väsynyt, on niin kiire, mies on niin ihana ja hehkuti hehkuti. Olen surullinen menetyksestäni..olen oikeasti menettänyt 60% ystävästäni. Ja miksi ystävät ovat minulle niin tärkeitä? itselläni ei ole miestä enkä hetkeen haluakkaan,perheeni ja ystäväni ovat minulle ykkösiä. En oikeastaan halua tutustua tuohon ystäväni uuteen mieheenkään, ajattelen että hänen takiaan minulla ei enää ole niin läheistä ystävää..kai minä saan surra.. en vaan tiedä kauan pystyn piilottelemaan tunteitani.
Kommentit (7)
Kiitos sinullekin vertaistuesta! Tänään juuri olen surrut yksinäisyyttä. Mukava olla yhdessä yksin.
T. kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi oikein pakottaa ketään näkemään itseäsi. Ja suoraan sanottuna, jos joudut kerjäämään jonkun ihmisen aikaa itsellesi, hän ei ole sen arvoinen. Ystäville kuuluu antaa aikaa, ei ehkä joka viikonloppua, mutta edes joskus. Ja mieluiten ilman sellaista "Kato kun mulla on nyt NÄIN kiire, sullahan ei ole mitään menoja, mutta mulla on blaablaablaa minäjamunsuhde sä-oot-vaan-kateellinen"-hehkutusta.
Monet naiset tekevät tuon virheen, että kun alkaa seurustella, ystävät jää. Sitten vanhempana valitetaan, että mistäköhän sitä aikuinen nainen löytäisi ystävän. Monikohan mies tekisi samoin, jättäisi kaverinsa kun alkaa seurustella? Ei yksikään.
Voisit puhua tuosta ystäväsi kanssa ja sanoa että tuntuu että olet 'menettänyt' hänet vaikka oletkin onnellinen hänen onnestaan. Ehkä hän ei ole itsekkään sisäistänyt että käyttäytyy noin. Itselläkin useita tapauksia kun suhde alkaa niin ystävä on keskittynyt 110% tyttö/poikaystävään ja sittenkun ero tulee niin seura kelpaa. Onhan se ymmärrettävää että uuden rakkaan kanssa tulee vietettyä aluksi enemmän aikaa kun sinkkuaikana kavereisen kanssa, mutta kyllä aikaa edes soittelulle ja välillä näkemiseen täytyy tehdä,etenkin jos ystävyys on pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin. Saat tietenkin surra, onhan sulla oikeus tunteisiin. Mutta on hankala surra noin epäkorrektia asiaa, kun siitä ei voi puhua kenellekään eikä siten odottaa ymmärrystä keneltäkään. Jos ystävän menettäminen tekee yksinäisen olon. Mutta yksinäisyyttä lisää se, että asia on käsiteltäväkin yksinäisyydessä.
Itse olen samanlaisessa tilanteessa, ei ole ketään kenelle voisin asiasta puhua, olo on todella yksinäinen ja ahdistunutkin. Itse ajattelen, että tästä on vain mentävä sisulla yli, ja kyllä se päivä sitten taas paistaa, kun on sen aika.
Alue: Aihe vapaa
Voi kiitos lohduttavista sanoista ja ymmärryksestä,mä kun pelkäsin että täällä (tunnetusti) saisin vain lokaa niskaan ja haukuttaisi kateelliseksi. Ilmeisesti muillakin samoja tilanteita ja fiiliksiä, tuli parempi olo kun pystyi tänne edes "ääneen sanomaan" ajatuksia ilmoille, kun ei noita ajatuksia oikeestikkaan voi kauheesti tosi elämässä ääneen huudella,katsottaisiin minua vinoon ja pahasti.