Järjestelypakko

Minulla on kausittain, mutta suurimman osan ajasta pakonomainen tarve järjestellä tavaroita kodissani. Asun mieheni ja pienen lapseni kanssa. Jos mieheni tekee esim. ruokaa, saan ahdistavia sydämentykytyksiä, kun on siirrellyt tavaroita, täyttänyt astianpesukoneen mielestäni "väärin", vaikka se on hänen tapansa. Saatan lamaantua koko päiväksi, jos lapseni kerkeää tyhjentämään laatikoita, jotka olen hartaasti järjestellyt.

Onko täällä muita? En jaksa enää, en ole aina ollut tällainen vaan ihan perussiisti ihminen. Pääseekö tästä "elämänromahtamisen" tunteesta epäjärjestyksen keskellä eroon omin tai miehen avuin ilman ammattiauttajaa, lopullisesti? Kuten sanoin, tämä on kausittaista, välillä pystyn elämään omana itsenäni rennosti. En osaa yhdistää näiden järjestelykausien alkamista mihinkään tiettyyn elämäntapahtumaan.