Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä kaivataan! Laitanko vanhalle kiusaajalleni viestiä? :o
18.09.2014 |
Elikkä mulle on tullut tunne että haluaisin kertoa tälle henkilölle, kuinka paljon hänen tekonsa ja sanansa satuttivat mua. En aatellu mitään oot paha ihminen -tilitystä; ihan asiallisesti, vain vähän syyllistäen (:D) kertoa miten se kaikki paska on vaikuttanut muhun. Itsetuntoni on todella huono. Kyseinen henkilö on nyt 22 vuotias ja äiti, ehkä nyt hän ymmärtäisi minua... voi toki olla että poistaa vaan viestini, eikä vastaa. En tiedä miten suhtautuisin siihen :S
Ajatuksia? Hyvä vai huono idea?? Olisi kiva jos joku joka on kiusannut joskus uskaltaisi myös kommentoida tähän :)
Kommentit (23)
Kiusaaminen on väärin ja kiusaajan tulisi tietää, että hänen teoillaan on seuraukset. Mä laittaisin viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin kiusattiin koulussa, mutta 9. luokalla sain kaverinkin yhdestä vahvasta tytöstä joka ei tosin koskaan ollut kiusannut, mutta ei ollut kaverinkaan. Tilanne vähön rauhoittui sen myötä, mutta muutin peruskoulun jälkeen toiseen kaupunkiin. Muutama vuosi sitten yksi kiusaaja lähetti minulle viestiä. Koin olevani hänen yläpuolellaan, vastasin muutaman kerran ja jätin sitten kuulumisten vaihtamisen siihen. En tarvinnut häntä ystäväkseni. Huomasin että hänellä ei ollut elämä niin hyvin kuin minulla. Itse olen päässyt kiusaamisesta yli uusien yatävien jne elämön muuttumisen kautta. En edes tiedä missä kaikki asuvat jne. Eikä kiinnosta.
Minä toivoisin, että laittaisit. Sillä itse nyt 29-vuotiaana haluaisin pyytää syvästi anteeksi, ja kertoa tuolle kiusatulle että hänessä ei ollut mitään (EI SITTEN MITÄÄN) vikaa. Vikaa oli minussa ja muissa kiusaajissa, ja paljonkin!
Toki ei voi taata, että 22v olisi vielä aikuistunut niin paljon että osaisi ottaa viestisi vastaan.. Mutta siis itse en ole laittanut kiusatulle viestiä, koska epäilen että se vain ärsyttäisi enemmän. En siis tiedä toisiko se enemmän hyötyä vaiko haittaa, enkä omatuntoani voi alkaa toisen kustannuksella puhdistamaankaan.
Mutta kirjoita ainakin vähintään paperikirje, jota et vaikka sitten ikinä lähetä. Ne tunteet on varmasti hyvä purkaa johonkin. Itsetunnon eteen voi myös yrittää tehdä töitäkin. Itse olen siis joutunut tekemään paljonkin sen eteen, ja vasta jälkikäteen ymmärrän nyt paremmin miksi olen esimerkiksi kiusannut (ei sillä, että se sitä hyvittäisi kellekkään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2014 klo 19:33"]
Oletko 11 terapeutti?
[/quote]
Olen.
t. 11
Taisit lukea lehdestä jutun missä nainen oli laittanut entiselle kiusaajallren viestiä ja kysynyt miksi hän kiusasi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro, että kiusaajan lapsiakin voidaan kiusata.
Ei kannata laittaa, jos odotat tai toivot sieltä suunnasta jotain tietynlaista vastausta, joka saisi sinut tuntemaan olosi paremmaksi. Sitten kannattaa, jos pelkästään asian sanominen ääneen kiusaajan edessä on merkityksellistä ja sillä, mitä tämä vastaa, ei ole sinulle juurikaan väliä muuten kuin siten, että se vaikuttaa mielipiteeseesi hänestä nyt aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP täällä taas, kiitos kaikille vastanneille! Pohjimmiltani oon kyllä samaa mieltä kuin suurin osa teistä; jos viestin lähettäisin, eikä hän siihen yhtään mitään vastaisi, tuntisin oloni varmaan pahemmin lyödyksi. Silti pieni kiusaus on.
Kyseinen henkilö ei ole ainoa, joka minua on kiusannut, mutta hän oli ensimmäinen. Lukioaika onkin sitten jo toinen lukunsa.. Näitä juttuja vain pohtiessani tajusin tuon henkilön ja koko seiska luokan olleen se, mikä on eniten vaikuttanut mun persoonallisuuteen ja psyykeeseen. Hän mm. painosti minua kertomaan itsestäni todella henkilökohtaisia asioita, joita hän sitten kertoi eteenpäin muille. Hän levitteli minusta valheita, saattoi julkisesti naurunalaiseksi ja pilkan kohteeksi. Lapsuuden ystäväni eivät puolustaneet minua, vaan passiivisella käytöksellään antoivat kiusaamisen jatkua. Kaikki se paska on rikkonut mut, itseluottamus on ihan nollassa ja pienissäkin vastoinkäymisissä tunnen itseni ihan luuseriksi.
Musta tuntuu, että jos silloin olisin uskaltanut kohdata hänet ja kenties saanut hänet ymmärtämään, kuinka paljon hän minua loukkasi, siitä rohkaistuneena saattaisin nyt olla itsevarmempi, enkä myöhemmin olisi antanut myös muiden polkea mua maahan. Sitä mä kai tällä viesti-ajatuksella ajan takaa. Anyway.. kiitos kommenteistanne, herätitte paljon lisää ajatuksia. Ehkä pitää kokeilla sitä asioiden paperille kirjoittamista.. tai terapeuttia :/
Toisaalta voihan laittaa tyhjentävän viestin, mihin loppuun kirjoitat että et odota vastausta...Että halusit ilmaista sen miten pahalta asia on tuntunut, jos ei kiusantekijä sitä olisi itse edes ymmärtänyt.
Laita alle oma nimesi tai etunimeai tai jotain, että "jos tiedät kuka tai et tiedä kuka, niin mietittäväksi tämä olikin". Oleellista kai ei ole kuka vaan se, että se satutti? Tai ehkä onkin tärkeä, ketä satutti?
Älä laita mitään osoitteita tai muita mihin ottaa yhteyttä....
(Tai jos haluat ottavan yhteyttä, niin laita sitten.)
Itse en luultavasti haluaisi olla yhteydessä kiusaajiini. Mutta voisin jonkin viestin laittaa siitä tiedoksi, omaa oloa helpottamaan ja toiselle ihan tiedoksi, että olipa typerästi tehty tuolloin ja satutti.
Silloin se asia jää siihen. Enkä antaisi valtaa sille kiusaajille. Valta olisiminulla." Minä laitoin kirjeen ja se siitä". Ei tarvitse edes tietää kuka. Koska kiusaaminen on yleismaailmallinen ilmiö ja se yksi kiusaaminen tai toisaalta empatian ele vaikuttaa välillisesti moneen asiaan.
Hyvä idea se kirje, mieti vielä tarkkaan miten teet, jos päädyt tekemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se henkilö on edelleen samanlainen kusipää, niin häntä ei hetkauta yhtään avautumisesa ja todennäköisesti hän ei edes vastaisi sinulle. Jos hän vastaa sinulle ilkeästi takaisin, niin sitten ainoa kenellä on paha mieli, olet sinä. Ja mitä sinä saat siitä itsellesi, että lähetät kiusaajalle viestin? Ei se sun itsetuntosi sillä parane.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei aikuistu vielä reippaasti yli parikymppisenä ja lasten kanssakaan. Voi hyvin siis olla pettymys jos laitat viestiä.
Sulla on selvästi tarve käsitellä asiaa. Viestin lähettäminen ei ehkä ole hyvä ratkaisu. En usko, että siitä seuraisi sulle mitään positiivista. Mulle tuli mieleen, että voisithan sä kirjoittaa viestin kuitenkin, mutta et vain lähetä sitä. Jos saisit kirjoittamalla käsiteltyä tuota juttua.
Kirjoita kirje ja pura tuntosi, mutta älä lähetä sitä. Revi tai polta se. Et todennäköisesti nimittäin saa itseäsi tyydyttävää vastausta, eli vuolasta anteeksipyyntöä. Parhaassa tapauksessa saat väkinäisen pahoittelun, huonossa vittuilua.
no et. mitä sää nyt vanhoja meet muistelemaan.
terapiaan sun pitää päästä jos asiat vieläki noin
vaahtoaa sisälläs.
Itse tuossa tilanteessa kirjoittaisin ja lähettäisin. Välttäisin syyttelemästä liiaksi ja heittäytymästä liian tunteelliseksi, sanoisin vain, että se, mitä hän teki, sattui. Jos tosiaan odotat anteeksipyyntöä, sitä et välttämättä saa. Uskon kuitenkin, että viestisi pistäisi hänet kenties miettimään vähän.