Treffit aivan p:stä

Pakko avautua.

Tokat treffit ja lounaan merkeissä nähtiin. Ekoilla treffeillä oltiin kahvilla sunnuntaina ja mies vaikutti mukavalta, hauskalta ja leppoisalta. Tänään nähtiin lounaan merkeissä. Mies oli nyt silminnähden hermostunut, polvi vatkasi koko ajan. Tajusin aika äkkiä, että en hymyillyt enkä nauranut kertaakaan toisin kuin ekoilla treffeillä.

Mies oli jotenkin negatiivisen oloinen ja ennen kaikkea istui kädet niskan takana ja nojaili tuolissa taaksepäin. Olen aina pitänyt tuota elettä aika ylimielisenä. Mies jollain tapaa dissasi mun työtä, että "ai oikeen bisnesnainen" (vaikka en ollut puhunut työstäni mitään, työni on ihan tavallinen ja olin pääasiassa hiljaa tähän saakka, mies hoiti puhumisen). Kommentoi, että "sulla on täällä aikaa istua lounaalla, että hänen entisessä työssään vastaavasta ois tullut äkkiä keskustelu, että pitäiskö alkaa katsella muita töitä". Mitä tahansa sanoin, mies suhtautui siihen jotenkin hymähdellen ja ihan asiaan kuin asiaan oli vastaväite. Tuli olo, että halusi minun tuntevan itseni ihan idiootiksi ja minun pitäisi vaan tajuta, että hän tietää asiat paremmin.

Ihmeellistä kommentointia, koska hänelläkin oli aikaa tuo sama kolme varttia istua lounaalla ihan lounasaikaan

Kehuskeli jollain Tahkon ryyppyreissuilla ja sanoin, että tykkään itse kyllä mm. Lapin reissuilla ihan hiihtää ja lasketella enkä pelkästään juoda, niin hauskaa kuin juhliminen onkin. Tähän piti kommentoida, että oonko mäkään oikeasti lasketellut millään muulla kuin lapsuudessa minisuksilla.

Tarjoilija kysyi, maistuisiko jälkiruoka, johon mies vastasi, että "no ei maistu". Miksei voinut sanoa vaan kiitos ei?

Joo huumori voi olla erilaista ja mies ei nyt selkeästi ollut mun tyyppiä, mutta jäin eniten miettimään, miksi joku käyttäytyy näin? Onko jotenkin epävarma itsestään vai miksi pitää tuntea jotenkin paremmuutta toista kohtaan? Kolmansia treffejä ei tule eikä jäänyt suru puseroon, lähinnä mietin tuota käytöstä noin yleensä.