Osaisitko ottaa ilon irti elämästäni suht. nuorena aikuisena? Itsellä odottavainen olo, että koska elämä alkaa.

Koko ajan on hieman levoton olo, toisinaan masentunutkin. Odotan jotain tapahtuvaksi ja yritän vain kestää "sinne" asti.

Elän nyt pienessä vuokrayksiössäni, opiskelen uutta alaa.
Kaikki vanha paska jätetty taakse, huonot (esim. väkivaltaiset) ihmissuhteet, epäsopiva työ, väärät kaupungit ja järkyttävä stressi jne.
Olen taas aivan alussa ja hiljakseen mennään.
Rahaa ei paljoa ole, nekin meni kun olin parisuhteessa niin tuli tehtyä ja mentyä, oma vika. Yritän kuitenkin jälleen säästää, jotta voin muuttaa alkuvuodesta toiseen asuntoon. Tätä nykyistä inhoan ja muutin kun en halunnut jäädäkään entiseen elämääni. Oli ihan oikea ratkaisu kuitenkin lähteä.
Ystäviä ei ole enää ja olen siitä aika helpottunut. Ei ole ahdistusta sen puolesta ja kuljeskelen itsekseni.
Olen ollut vääränlaisten ihmisten kanssa tekemisissä.
Olen lihonutkin erinäisistä syistä johtuen, kumpuaa henkisestä taakasta ja näytänkin siltä, että elämä on heitellyt. Ennen erinäisiä episodeja olin kaunis ja säteilevä, elämäni onnellisimpana aikana pari vuotta sitten. Silloin olin yksin ja keskityin itseeni, saavutin potentiaalini ja päämääräni, sen puolen itsestäni haluan takaisin.

Ikää on 27-vuotta enkä ole paljoakaan saavuttanut mutta yritystä on ollut.
Miehiä en kaipaa enkä sen suurempia ihmissuhteita ylipäätään. Sen sijaan suhde itseensä vaatii eheytymistä ehdottomasti.

Löytäisittekö hyviä puolia ja miten lähtisitte rakentamaan elämäänne? Kaikki on auki ja toisaalta en saa kiinni nyt oikein mistään.