Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keinot alkavat olemaan vähissä.
18.09.2014 |
Kyse on 15 vuotiaasta sisäkissasta, joka on leikattu narttu. Kesällä todettiin kilpurauhasen liikatoiminta ja aloitettiin lääkitys. Kissa oli pirteämpi ja oma itsensä. 1,5 kk sitten oikealle puolella kaulassa tuntui patti. Eläinlääkäri totesi sen olevan sylkirauhasen tulehdus ja määräsi antibiottti kuurin. Se ei kuitenkaan auttanut. Patti ei hävinnyt ja kissa huitoi tasullaan suupieliään. Syödessään kuului kova rouskutus. Uudestaan eläinlääkäriin. Patista otetaan ohutneulanäyte ja todetaan siinä olevan tulehdussoluja. Patin ulkopinta kovahko, ja patin takaosassa tuntuu kovettuma, kuin siihen olisi kiintynyt rustomaista ainetta. Määrätään vahvempi antibiottikuuri ja mietitään kirugista toimenpidettä, mutta se on riski vanhalle kissalle. Antibiottikuuri loppui n.viikko sitten perjantaina. Antibiotista ei ollut mitään apua. Kissa on mennyt huonompaan suuntaan. Se ei syö ja vaikuttaa hyvin alakuloiselta. Erillaisia ruokia on kokeiltu, mutta ei maistu. Riskit leikkaukseen ovat kasvaneet, koska kissa on laihtunut ja on alipainoinen. En tiedä enää mitä tekisi. On kurjaa katsoa, kun toinen haluaisi selvästi syödä, mutta ei silti syö. Osaako kukaan kertoa mistä on kysymys tai onko jollain samanlaista kokemusta?
Kommentit (5)
No sinulla nyt ei ole kuin 2 vaihtoehtoa: joko yrittää sitä leikkausta, mikä voi parantaa kissan tai sitten tappaa sen, tai sitten eutanasia. Molemmat on sinänsä hyväksyttäviä vaihtoehtoja. Itse valitsisin ehkä yrittää sitä leikkausta vielä, jos eläinlääkäri on sitä mieltä että edes kohtalaiset mahdollisuudet on siitä selvitä. Ei se nyt millään antibiootilla lähde sellainen patti jossa on rustoakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hampaat on varmasti tarkastettu ja suun kautta pattia tutkittu?
Kisu on jo 15 vuotias. Vie se nukutettavaksi. Turha sitä riutuvaa vanhaa ystävää on pitää "väkisin" elossa. Tee sille viimeinen palvelus.
Meillä kilpirauhasen liikatuotanto todetiin 13-vuotiaalla kissalla. Lääkitykseksi tabletteja ja kissan pakkoruokinta. Kesti noin kolme viikkoa, ennen kuin alkoi tehota, ja sinä aikana tuli kyllä itkettyä ja kiroiltua ja vaivuttua epätoivoon. En ikinä unohda sitä, kun kisu viimein pyysi itse ruokaa, kyykistyi sitä syömään ja pystyi ruoan nielemään, se oli niin ihanaa.
Lääkitys jatkui koko sen loppuelämän. Neljä ja puoli vuotta saimme lisäaikaa, kunnes dementia sumensi kisun mielen parissa viikossa. Lääkärissä kävimme, yritimme sinnitellä vielä viikon, mutta sitten oli aivan selvää, että kukaan meistä ei jaksanut enää tilannetta, emme me eikä kisu. Sitten teimme raskaan päätöksen ja tilasimme ajan viimeiselle piikille. Meitä kohdeltiin hyvin ja saimme jättää rauhassa hyvästit kultaiselle kisullemme, joka oli perheemme jäsen 17 vuotta.
Toisin sanoen, kun kaikki mahdollinen on tehty eikä mikään auta, silloin on aika antaa lemmikin mennä, vaikka miten sattuisi sydämeen. Kuten sanoit, kissasi on heikko eikä todennäköisesti kestäisi leikkausta, joka tuntuu olevan ainoa hoitovaihtoehto. Ehdotan, että mietit sitä, haluatko kuulla lääkäriltä kissasi kuolleen leikkauspöydälle vai haluatko antaa sille hyvän lopun silitellessäsi itse sen turkkia ja kuiskaten sille, miten hieno ja rakas ystävä se on ollutkaan.
Toivon sinulle kaikkea hyvää, mihin päätökseen tuletkaan. Kyyneliltä ja raskaalta sydämeltä et ikävä kyllä välty, vaikka mitä tapahtuukaan.
Kuule, tee ystävällesi sen viimeinen palvelus. Se mitä ihmisille ei saa tehdä. Et saa antaa sen kärsiä enää pidempään.
Alue: Aihe vapaa
Haluat varmaan että puhumme sinulle järkeä? Minä voin aloittaa. Vie kissa nukutettavaksi eläinlääkärille.