Lue keskustelun säännöt.
Raskausuutiset kertomatta vanhemmille
17.09.2014 |
Onkohan muita vastaavassa tilanteessa olevia? Mistä muualta voi hakea tukea?
Odotan vauvaa enkä halua kertoa vanhemmille. Aikuinen ja oma elämä. Siskoni tietää vauvan odotuksesta ja voin luottaa ettei kerro. Ahdistaa jo etukäteen mikä tylytys tai paskamyrsky tiedossa sekä vaatimukset lapsenlapsesta kun äitini kuvittelee omaavansa oikeuksia vain siitä syystä että on äitini. Kyseessä vaikea ihminen ja päätin katkaista välit jo ennen raskautta. Hänen kanssaan on mahdotonta puhua mistään asioista ilman riitelyä ja lopulta en vain jaksanut enää.
Esikoiseni aikana koin hirveästi stressiä ja ahdistusta jatkuvasta neuvomisesta ja tylyttämisestä, arvostelusta sekä haukkumisesta. Pari esimerkkiä, äitini tuli vastusteluista huolimatta meille kun tulin laitokselta vastasyntyneen kanssa kotiin. Pakotti sisarukseni ajamaan hänet satoja kilometrejä valehdellen että näin on sovittu ja vaadin hänet sinne. Olin järkyttynyt kun en saanut tutustua vauvaan rauhassa. Äiti ei auttanut, sylitti vauvaa, häiritsi unia, vaati pitopalvelua ruokineen ja vielä nauroi etten ole oikea äiti koska jouduin hätäsektioon. Passasin kipeänä ja hämilläni äitiä, siivosin isoa taloa ja hoidin pientä tilaa miehen käydessä muualla töissä, imetys häiriintyi vauvan omimisesta ja äitin pullotyrkyttämisestä, yölläkin juoksi vauvan itkiessä makkarin ovelle koputtelemaan. Inhottavaa. Lopulta käskin lähtemään ja suuttui silmittömästi.
Jossain vaiheessa tieto menee eteenpäin tietty, viimeistään vauvan syntyessä kun muut lähisukulaiset kuulee/onnittelee enkä aio pyytää vanhempiani edes katsomaan vauvaa. Isääni ei kiinnostanut aiemminkaan kuten ei elämäni ylipäätään ole kiinnostanut. Ei tullut edes häihini ja sain tietää vasta juhlapaikalla kun vieraat tulleet, oli itkun paikka. Äitini koittaa kompensoida tekemiään virheitä lastensa vauvojen kautta. Häntä kiinnostaa vain se sylivauva joka ei vielä osaa mitään, sitten menee kiinnostus. Minua ahdistaa että ihminen johon en luota, tulisi vaikeuttamaan sylivauvan kanssa vietettävää arkea. Joka viikko olen saanut monta tylyä ja törkeää viestiä koska en pidä yhteyttä, haukkumisten myötä.
Raskausaikana on muistunut hyvin ikäviä ja surkeita muistoja mieleen omasta lapsuudesta mitkä vahvistavat sitä, etten halua olla tekemisissä. En siis tahdo heiltä mitään, en rahaa en mitään olla vain rauhassa..Pitääkö tosiaan vaihtaa numero ja osoite jotta viesti menee täysin jakeluun? Siitä on vuosia kun olemme koko perhe ylipäätään nähneet isolla porukalla sillä vanhemmat eivät halua lapsiaan koolle samanaikaisesti-ovat mustasukkaisia kun tulemme keskenään toimeen paremmin. :(
Tässä on siis iso vyyhti taustalla ja stressaa odotustani.
Kommentit (3)
Kuulostaa tosi ikävältä. :( En osaa muuta sanoa, kuin että tosiaan kannattaa jo henkisesti varautua lyömään ovi kiinni nenän edestä. Onko miehelläsi siis isyyslomaa ollenkaan? Tehkää niin, että miehesi avaa aina oven, ja lyö sen oven kiinni. Tai jos oikein hankalaksi käy, niin pyydä vaikka joku ystävä sinne tekemään tuo homma.
Voimia!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime kerralla kielsin ja pyysin että tulee vasta sitten kylään kun vauva isompi ja pyydän sitten vierailulle kun olen paremmassa kunnossa..Ei kuunnellut sanaakaan eikä välitä jos on eri mieltä vaan toimii kuten itse haluaa. Ei kuulemma ole sama asia enää nähdä vauvaa kun on muutaman viikon vanhempi :o Miten yleistä on että joku tulee väkisin kyläilemään kun perhe opettelee tulokkaan kanssa uutta elämää? Tuntuu että ollaan eri planeetoilta.
Miehellä on lyhyt isyysloma, sisarukselle kerroin jo ettei äidin puheita pidä uskoa mikäli vauvan syntymisen jälkeen valehtelee ja pakottaa lähtemään kuskiksi :( Siskolta en kehtaisi ovea pitää kiinni..
Olen aina ajatellut miten onnekkaita ne lapset ja perheet joilla lämmin äiti joka osaa rakastaa lasta iästä riippumatta sekä läheiset välit perheen kesken.
Et ilmota ja varaudut siihen että yrittää tuppautua kylään. Varaudut siis siten että osaat pistää hanttiin ja sulkea oven nenän edestä.