Lue keskustelun säännöt.
6 vuotias kiristää koko perheen hermoja
16.09.2014 |
Meillä on kaksi lasta, 4v ja 6v. Ilmeisesti 6v ln nyt eskariuhmassa. Hän haastaa koko ajan riitaa, aamuasta alkaen, mikään ei ole hyvin, marisee, valittaa ja käyttäytyy huonosti. Perheen immapiiri kärsii todella pahasti tästä. Kun viikonloppuna on 10 tuntia kuunnellut valitusta ja kaysellut alle listaamiani toimia, jompi kumpi vanhemmista polttaa pinnan, vaikka on kuinka koko päivän yrittänyt suhtautua ymmärtävästi, leppoisasti ja lasta ohjaten. Lopulta jompi kumpi ärähtää lapselle, hetkessä on pystyssä vanhempien riitely. 4 vuotias ei jaksaisi kuunnella. Joka päivä aamulla herään toivoen, että lapsi käyttäytyisi kuten ennen hämän jakson alkua, tämä on nyt kestänyt 3 kk. Sitä ennen oli iloinen, aurinkoinen, yhteistyökykyinen, rakastava, halaileva, hellä ja herkkä lapsi. Nyt ei kiinnosta halaukset, lähellä olo, ym. Tuntuu, kuin olisimme koko perhe pattitilanteessa, johon en keksi ulospääsyä, miten meidän vanhempien pitäisi toimia. Nyt olemme yrittäneet nätisyi jutella lapsen kanssa, antaa vapauksia, tukeneet itsenäistymispyrkimyksiä, hassutelleet, kertoneet mitänei saa tehdä, tehneet kaikkea kivaa yhdessä. Mikään ei tunnu auttavan.
Tässä esimerkkejä päivittäisistä hankalista tilanteista:
- Pitäisi lähteä jonnekin, ei pue vaatteita, makaa lattialla, mumisee itsekseen tai laulaa, pyörittelee jaloilla vaatteita pitkin lattiaa maatessaan, ei kuuntele kun pyydämme pukemaan, ettei myöhästytä, pyydämme että voimmeko auttaa pukemisessa, ei ole kuulevinaan, lailaminen, mumina ja makaaminen vaan jatkuu
- Ei tule ruokapöytään pyydettäessä, ei ole kuulevinaan, leikkii ruualla, venkuilee ja heiluu pöydässä, juoksee välillä käymään omassa huoneessaan
- Hampaita pestessä laulaa, mumisee, heiluu, ei pidä suuta niin auki että voisi pestä, kikattaa, kun sanon että pesee sitten itse, alkaa itkeä ja huutaa, ettei osaa
- Pyytää leikkimään, mutta leikeissä yrittää ärsyttää, leikkii ett. heittelee lintuja, potkii ennen rakkaita pehmolelujaan, kaikessa on jotain pahuutta tai ilkeyttä, luurankoja, pääkalloja, hautoja, räjähteitä, ilkeyttä
- Koko ajan laulaa ja heiluu, ei meinaa pysyä omilla jaloillaan, vetelehtii, roikkuu
- Nauraa asioille, joissa tapahtuu jotain inhottavaa, kaataa tahallaan vettä jonnekin älyttömään paikkaan ja nauraa, nauraa kun pissa menee pöntöstä ohi, nauraa jos joku menee rikki
- Kilpailee kaikesta, itkee jos ei ole eka, jollain kaverilla on hienompi pyörä, enemmän vaihteita pyörässä, ei osaa ajaa pyörällä yhtä hyvin kuin joku toinen, kiukkuaa jos ei onnistu
- Jos lupaan ostaa jäätelön, ei riitä että saa eskimo puikon, pitäisi olla iso tuutti, kinuaa ja valittaa että ei saa isoa tuuttia, kysyn onko parempi, ettei saisi mitään jäätelöä, jatkaa vaan ison tuutin mankumista, en anna periksi, en osta isoa jäätelöä, koska oli sovittu eskimosta
- Nukkumaan mennessä ei mikään riitä, vaikka lukisimme tunnin iltasatuja, koskaan ei ole tarpeeksi, pitäisi lukea koko ajan enemmän, mankuu, ruikuttaa ja vinkuu lisää lukemista, emme anna periksi, aina on yietty nukkumaanmenoaika
- On alkanut nipistellä minua, mikäli asiat ei mene, kuten hän itse tahtoo
-
Kommentit (20)
Nipistä takaisin kerran ja sano että tältä se tuntuu ja nyt se loppu!
Meillä samanlaista hyvin paljon eskarilaisen kanssa. Mutta kiristäminen kivoilla asioilla toimii jos maanittelu tai nätisti pyytäminen ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, ihan kuin neidän tyttö. Sille saa räjähtää kerran päivässä ja toimittaa ipanan niin pitkälle kuin pippuri kasvaa (pihalle tai huoneeseen siis), muuten vauhti vain yltyy.
Yhtenä aamuna paiskaisin ulko-oven kiinni ja sanoin lähteväni 3 min kuluttua töihin, jos ei ole autossa, saa kävellä eskariin. -> aamut alkoi sujua.
Ruokapöydästä pois, ja takaisin ei ole asiaa vaikka kuinka itkee nälkää.
Puremisesta yms etuudet pois: karkkipäivä, dvd jne.
Paljon yhdessä tekemistä ja muuta lapsen mielestä kivaa. Usein sen kiukunkin saa käännettyä nauruksi kun lällättää lapselle takaisin.
Itse olen ajatellut että tätä taistelua mulla ei ole varaa hävitä, muuten olen murrosiässä tuon luupään kanssa pulassa.
Meidän tyttö on nyt ekalla. Vieläkin räjähtelee iltaisin, selvästi väsyneenä pitkästä päivästä. Pikkuhiljaa mentiin kohti rauhallisempia aikoja. Ja ennenkaikkea nyt opelta ja sieltä eskaristakin viime vuonna tuli pelkkiä kehuja, miten sosiaalinen, aurinkoinen ja taitava monessa asiassa tyttö on.....näkyis vaan kotonakin :)
Tsemppiä.
Pukeminen: jos ei saa vaatteita päälle, kun olette lähdössä johonkin kivaan paikkaan, jättäkää menemättä, "ette ehdi". Tai toinen vanhempi menee nuoremman kanssa.
Jos ei tule/pysy ruokapöydässä, niin tietyn ajan kuluttua ruoka pois ja ruokaa seuraavan kerran seuraavan ruoka-ajan koittaessa.
Jos pissaa pöntön ohi tai kaataa vettä, niin pistä siivoamaan (auttaen toki, mutta niin että lapsi joutuu tekemään).
Eli anna suoraan kärsiä seuraukset tekemisistään.
On kyllä välillä niin vaikeaa kasvaa isoksi...
Hmm. Mun kohta 4v täyttävä on ihan samanlainen. Järki meinaa välillä lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no en tiedä, mikä tuossa pahiten mättää, mutta jos minä luen iltasatua, ja joku häiritsee, niin sanon kerran-pari ystävällisesti, ja sitten häiritsijä joutuu ulos. Jos sadun jälkeen alkaa vikinä ettei riitä, sanon, että jos haluaa huomenna mitään iltasatua, nyt on oltava hiljaa. Ja myöskään sitä seuraavan päivän satua ei sitten tule, jos ei ole hiljaa. Jos väninä johtuu siitä, että lapsi on rättipoikkiväsynyt, voin tarjoutua kantamaan hänet sadulta pissalle ja siitä sänkyyn.
Ei meillä mitään ihmeellisiä rangaistuksia ole käytössä, mutta niitä mitä on, käytetään johdonmukaisesti. Rääkyjä pannaan eri huoneeseen muita häiritsemästä, tai peliajat tai viikkorahat pienenevät. Tai joku lempilelu menee jäähylle. Pointti on se, että lapsi tietää, että koti on kaikkien koti, ja vanhemmat pitävät huolta siitä, että siellä on kaikilla mukavaa. Vaikka väkisin. Ja että perusasioista, kuten pukemisesta, ei palkita, vaan se on itsestäänselvyys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa..kohtalotovereita. Meillä 5-vuotias ja kesästä lähtien ollu aikamoista takkuamista kaikessa. Itkua,loputonta vinkumista,haukkumista,tavarat lentelee,sylkee yms mukavaa :(
Kuuluu ikään, toki satuttamista ei tule hyväksyä vaan rankaisuna esim. joku etuus pois. Toisilla eskarimurkku tulee kovempana kuin toisilla. Saattaa jatkua ekaluokalle. Menee kuulema ohi ja väliin ennen oikeaa murkkuikää mahtuu muutama seesteinen vuosi. Sitä odotellessa ;) Mutta kyllä tuo meidän ekaluokkalainen on eskariin verrattuna jo rauhoittunut. Meidän pojalla menee monesti ohi, kun vanhemmat lyö asian ihan leikiksi. Esim. kun marina alkaa, vastaa samalla marisevalla tyylillä takaisin, sitten nauretaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pue, niin lähtee niissä vaatteissa mitkä on päällä. Meidän eskarilaiselle vetäsin kerran ulkovaatteet yökkärin päälle aamulla eskariin lähtiessä, kun ei halunnut pukea. Ei tarvinnut toiste..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseessä on luultavasti uhmakkuushäiriön kaltaista toimintaa. Meidän 9-vuotias aika samanlainen. Positiivisen käytöksen huomiointi auttaa ja lasta ei saa mollata "oletpa tyhmä" tyyliin. Käytöstä voi haukkua esim. "Käyttäydyt todella tyhmästi nyt".
Täytyy olla todella johdonmukainen ja jos sanoo esim. Että menet seuraavasta jäähylle ym. Niin uhkaus täytyy sitten kanssa toteuttaa.
Perheneuvolaan kannattaa varata keskusteluaikaa, sieltä saa neuvoja ettei tilanne mene pahemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju mutta meillä eskaripojan kanssa nyt aivan sama vaihe. Voi että miten kukaan voi jaksaa tätä lapsen aamusta iltaan vinkumista, uhittelua, raivoa, itkua ja räkänaurua.
Ja pelaaminen... mitään muuta ei tekis kuin pelisitäjapelitätä. Ja kun on saanut pelata on sen jälkeen täysin mahdoton. Pelaaminen on rajoitettua ja ihan yhtä raskasta se on, kun aamusta iltaan yksi marisee niiden saamarien pelien perään.
Toi uhma voi jatkua vielä 8 vuotiaanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta meillä eskaripojan kanssa nyt aivan sama vaihe. Voi että miten kukaan voi jaksaa tätä lapsen aamusta iltaan vinkumista, uhittelua, raivoa, itkua ja räkänaurua.
Ja pelaaminen... mitään muuta ei tekis kuin pelisitäjapelitätä. Ja kun on saanut pelata on sen jälkeen täysin mahdoton. Pelaaminen on rajoitettua ja ihan yhtä raskasta se on, kun aamusta iltaan yksi marisee niiden saamarien pelien perään.
Miksi ihmeessä noin pienen on edes annettu ruveta pelaamaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju mutta meillä eskaripojan kanssa nyt aivan sama vaihe. Voi että miten kukaan voi jaksaa tätä lapsen aamusta iltaan vinkumista, uhittelua, raivoa, itkua ja räkänaurua.
Ja pelaaminen... mitään muuta ei tekis kuin pelisitäjapelitätä. Ja kun on saanut pelata on sen jälkeen täysin mahdoton. Pelaaminen on rajoitettua ja ihan yhtä raskasta se on, kun aamusta iltaan yksi marisee niiden saamarien pelien perään.
Miksi ihmeessä noin pienen on edes annettu ruveta pelaamaan?
6-vuotiaana sai ekan pelinsä. Minusta nykyaikana jopa poikkeuksellisen myöhään? Eskarikavereillaan on pelejä mistä omani ei edes tiedä eikä siis esim. ole pelitaidoiltaan kovin kummoinen moneen ikäkaveriin verrattuna..
Tämä ikä vaan alkaa olla se ikä kun lasta ei enää voi kasvattaa pullossa, vaan myös kaverit alkaa vaikuttamaan lapsen elämään ja mielenkiinnonkohteisiin.
Pojalle vastuuta ja rajoja. Jos ei tule syömään, korjataan ruuat pois. Jos ei halua pukea, sanotaan, että voi jättää pukematta. Jos poika murisee ettei saa kaikkea, mitä kavereilla , on otetaan poika keskusteluun. Kysytään, otetaanko ruokaa vai tietokone. Itse olen käyttänyt näitä keinoja. Poika pitää saada itse ajattelemaan.
Lapsen itsenäistymisvaihe
6 vuoden ikää on kutsuttu muun muassa kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esimerkiksi maistella rohkeasti uusia ruokia.
Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
Lapsi pelkää, vertaa ja pohtii
6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.
6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.
Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin.
Lapsi harjoittelee koululaistaitoja
Lapsen kehitys voi vaikuttaa taantuneelta. Tämä voi hämmentää vanhempaa: ”Kohtahan sinun pitäisi olla kypsä kouluun! Mitä tästä mahtaa tulla?” Useimmista esikoululaisista sukeutuu kuitenkin kelpo koululaisia. Lapsen uskoa omaan selviämiseen ja pärjäämiseen kannattaa tukea. Koulusta ja siellä selviämisestä ei pidä tehdä peikkoa.
Hyviä koululaistaitoja, esim. wc:ssä käyntiä, käsien pesua, kenkien pukemista, askartelua ja piirtämistä, voi harjoitella arjessa ilman, että niistä tehdään suurta numeroa. Keskittymistä ja vuoron odottamista voi harjoitella lautapelien avulla. On tarpeen myös malttaa kuunnella muita ja osata ilmaista itseään puheella.
Arjen iloa
”Lapset ovat välittömiä ja rehellisiä, heidän kanssaan pystyy keskustelemaan asioista ja tekemään kaikenlaisia asioita yhdessä. He ovat kiinnostuneita kaikista asioista ja se pitää omankin kiinnostuksen asioihin yllä. On kiva käydä lasten kanssa erilaisissa kerhoissa ja vanhin kun on eskarissa, on hetki päivästä vähän jo rauhallisempaa. On ihanaa askarrella, peuhata, laskea mäkeä, laittaa ruokaa yhdessä, pelata pelejä, olla vaan ja jutella. On ihanaa, kun ei tarvitse kokoajan olla ihan varpaillaan, kun kukaan ei ole enää aivan avuton ja kaikki ovat juuri nyt vielä kotona yhdessä.”
https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/6-7-v/6-7-vuotia…
Tiukat rajat täytyy laittaa sanon minä