Mies tappaa avioliittomme tekemällä liikaa töitä

Tilanne on kaamea. Rakastamme toisiamme, on ihana lapsi, talo, ei viinaa, ei huumeita, ei toisia naisia, mutta... mies tekee niin paljon töitä koko ajan, että meillä ei ole ollut enää aikoihin aikaa toisillemme. On kuulemma pakko sitä ja pakko tätä. Mun mielestä työt on aina mahdollista järjestää niin, että pystyy normaalielämään. Siis mies tekee palkkaduunia noin 70h viikossa, viikonloput mukaanlukien. En jaksa enää. Olen käytännössä yh, koska mies ei töiltään jaksa. Menen kohta takaisin töihin ja sitten vasta hankalaa onkin, kun teen ensin raskaan työpäivän asiantuntijana ja sitten hoidan lapsen ja kodin päälle, yksin. Mies tekee töitään. Mies valittaa töistään kokoajan, ja mä en enää jaksa ymmärtää, en kaiken tämän ajan jälkeen. Olen koittanut auttaa, puhua, ymmärtää, neuvoa, mutta aina kun tulisi aika vähentää töitä, mies ei pysty. On kuulemma liian tärkeä se ja se. Tuntuu, että olen alkanut kylmettää itseni, tunteet takaalalle, jotta jaksan eteenpäin. Joskus muistan mitä joskus oli ja itku tulee. Mutta en voi toimia, hoitaa lasta jos vin haikailen menneitä. Nyt olen alkanut miettiä tosissani asumuseroa. Toisiko se järjen mieheeni, en tiedä. Ahdistaa, että alle 30v. olen tässä jamassa, sinnittelemässä päivästä toiseen. Mietin mitä voisi olla jonkun toisenlaisen kanssa, olisi perhe-elämää, yhteisiä viikonloppuja, lomia, aikaa, iltoja, ruokahetkiä... Nyt vain töitä. Miten tyhmä syy erota, että toinen tekee liikaatöitä. Mutta eräänlainen narkomania kait sekin on...

Anteeksi sekava teksti. Ahdistaa vaan niin paljon...