Miksi erityisluokat ajetaan alas?!
Ainakin pk-seudulla ajetaan alas erityisluokkia ja erityisoppilaat pyritään sijoittamaan ns. normiluokille. Mikä ihmeen järki siinä on ja kuka siitä hyötyy ja miten?
Itseäni ihmetyttää, että miten se erityistä tukea tarvitseva oppilas saa sen tuen siellä isossa luokassa? Saako luokka sitten jotain lisäresurssia esim. avustajista? Jotenkin olen ymmärtänyt, että avustajiakin ollaan vähentämässä. Miten tämä yhtälö voi toimia?
Kommentit (17)
Oppilaalle on varmasti todella turhauttavaa olla tunnilla, jonka sisällöstä hän ei ymmärrä juuri mitään. Tälläinen on kuitenkin peruskoulussa ihan arkipäivää. Erityisesti yläkoulussa on tavallisilla luokilla oppilaita, joille jo pelkkä lukeminen on haasteellista. Yritä siinä sitten opettaa vaikkapa mitä amplitudi tarkoittaa.
Syy on tämän miehen.
http://users.jyu.fi/~saloviit/
On ajanut oimakkaasti integraatiota mm. opettajankoulutuksessa ja saanut uudet opettajat ajattelemaan, että eriyttäminen eristää.
Siksi että erityisesti muslimitaustaisten maahanmuuttajien koulutukseen tarvitaan yhä enemmän rahaa.
He tarvitsevat islaminopetusta ja arabiantunteja, muun muassa.
Suomi on hyvin jälkijunassa inkluusiossa, monissa maissa siinä ollaan edellä ja se ihan oikeasti toimii. Tietenkään se ei onnistu, jos ei anneta riittävästi resursseja. Esimerkiksi käytöshäiriöisille lapsille se ihanne oikeasti olisi luokanopettaja ja erityisopettaja samassa luokassa ja siellä nämä sikin sokin muiden lasten kanssa. Sitä toteutetaan useissa kouluissa ja se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Sama juttu muiden erityisluokissa olevien oppilaiden kanssa. Onnistumiseen tarvitaan ennen kaikkea halua, asennemuutosta (sekä opettajilta että vanhemmilta) että resursseja (sisältäen koulutusta). Mutta siihen suuntaan tulee mennä.
T. luokanopettaja, erityisluokanopettaja ja äiti.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 22:01"]
Suomi on hyvin jälkijunassa inkluusiossa, monissa maissa siinä ollaan edellä ja se ihan oikeasti toimii. Tietenkään se ei onnistu, jos ei anneta riittävästi resursseja. Esimerkiksi käytöshäiriöisille lapsille se ihanne oikeasti olisi luokanopettaja ja erityisopettaja samassa luokassa ja siellä nämä sikin sokin muiden lasten kanssa. Sitä toteutetaan useissa kouluissa ja se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Sama juttu muiden erityisluokissa olevien oppilaiden kanssa. Onnistumiseen tarvitaan ennen kaikkea halua, asennemuutosta (sekä opettajilta että vanhemmilta) että resursseja (sisältäen koulutusta). Mutta siihen suuntaan tulee mennä.
T. luokanopettaja, erityisluokanopettaja ja äiti.
[/quote]
Olisiko sinulla antaa konkreettisia esimerkkejä siitä, missä tämä on saatu toimimaan? Ja niin kuin sanoit, tähän tarvittaisiin resursseja. En vain ymmärrä mistä niitä tulisi lisää, niin, että jokaisessa luokassa, jossa tukea tarvitsevia on, olisi luokanopettaja JA erityisopettaja. Tästäkin kuulisin mielelläni esimerkkejä kotimaasta
Tampereella olemme vastustaneet sitä lujasti. Ei yhdistäminen voikaan toimia. Parin vuoden päästä palataan takaisin vanhaan malliin. sitä ennen on tiedossa paljon levottomia turvattomia lapsia, hajonneita opettajia ja kaaoksessa eläneitä ns tavallisia oppilaita.
Kaikkia ideoita ei kannattaisi toteuttaa vaikka ne näyttäisivät miten hyvältä paperilla. Itselläni on kaksi erityislasta jota onneksi välttivät integraation.
Mä olen taistellut kaksi vuotta saadakseni pitää lapseni tavallisella luokalla. Erityinen tuki ja adhd, numerot kuitenkin kasia ja ysiä. Alakoulussa sanottiin ettei ole mitenkään mahdollista että poika pärjää yläasteella, mutta sain tahtoni läpi ja poika pääsei tavalliselle yläasteelle. Kumma juttu, kaikki ongelmat jäivät alakouluun. Yläasteella ei ole tänäkään syksynä tullut vielä yhtäkään käytöshäiriömerkintää Wilmaan, toki huolellisuusmerkintöjä sitten viikottain, ei adhd parantunut ole, mutta hän on oppinut hillitsemään impulsiivisuuttaan. Miten olisi tilanne nyt jos olisi lykätty jonnekin käytöshäiriöisten luokkaan? Enpä usko että olisi siellä motivoitunut tsemppaamaan käytöstään.
Eli kannattaa kuunnella niitä vanhempia, ei kaikille erityisluokka ole hyväksi. Toiset tarvitsevat sen, mutta toisille se varmasti olisi taannuttavaa.
Ei ole rahaa. Juurihan tänäkin aamuna uutisissa puhuttiin siitä kuinka tulevana lukuvuonna eri kunnat toteuttavat säästöjä; osa kierrättää koukukirjoja pitempään, jättää hankkimatta opetusmateriaalia, osa lomauttaa opettajat viikoksi, osa ei palkaa sijaisia kuin vasta kolmannen sairaslomapäivän jälkeen. Jos säästämispaineissa mennään jo repaleisten kirjojen tasolla, ei varmasti ole mahdollisuuksia pitää yllä pienryhmiä, avustajia, hankkia koulupsykologeja ja niin edelleen. Heikoimmista ruvetaan karsimaan pois, kun rahaa ei ole.
Heikoimat ovat tässä tapauksessa erityilapset ja sen jälkeen heti ne terveet. Kuka tuottaa, kuka ei.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 22:01"]
Suomi on hyvin jälkijunassa inkluusiossa, monissa maissa siinä ollaan edellä ja se ihan oikeasti toimii. Tietenkään se ei onnistu, jos ei anneta riittävästi resursseja. Esimerkiksi käytöshäiriöisille lapsille se ihanne oikeasti olisi luokanopettaja ja erityisopettaja samassa luokassa ja siellä nämä sikin sokin muiden lasten kanssa. Sitä toteutetaan useissa kouluissa ja se on kaikkien kannalta paras ratkaisu. Sama juttu muiden erityisluokissa olevien oppilaiden kanssa. Onnistumiseen tarvitaan ennen kaikkea halua, asennemuutosta (sekä opettajilta että vanhemmilta) että resursseja (sisältäen koulutusta). Mutta siihen suuntaan tulee mennä.
T. luokanopettaja, erityisluokanopettaja ja äiti.
Tunnetko tätä hanketta?
Laita aloitetta kuntaan, että veroäyriä on nostettava tuntuvasti, että saadaan tarjottua näitä palveluja.
Linki vielä inklusiivisen opettamisen aihepiiristä
T. erityislapsen äiti
Ainakin erityisopettajien palkassa säästetään. Suuremmat luokkakoot, vähemmän opettajia. Eipä tässä lapsia ajatella. Ja koulutakseissakin säästetään, kun lähikouluun harvempi tarvii kyytiä :(
Minua ärsyttää se, ettei ymmärrettä , että vaikka kuinka paljon joku erityisoppilas saisi normiluokkaan tukea niin hän ei pärjää, sillä hän tarvitsee PIENRYHMÄN ja tarkkaa strukturoidun päivän. Monet dysfaatikot tarvitsevat tukiviitomia ja selkokielistä opetusta. Keskittymishäiriöiset tarvitsevat pienryhmiä. Se on kaunis ajatus, että erityisoppilaat olisivat mukana perusopetuksessa MUTTA kun he erottuvat usein totaalisesti käytöksellään ja uhka tulla kiusatukseksi on harvinaisen suuri.