MIKSI mulle käy aina ihmisten kanssa näin?!?!

Olenko minä jotenkin autistinen, tai muuten vain tönkkö ja tyhmä kun en enää ymmärrä? Jos olen yhtään kauempaa tuntenut jonkun, alkaa meidän juttutuokiot olla sitä että minä kuuntelen ja toinen puhuu. Jos yhtään saan keskustelua vietyä vaikka omiin kuulumisiini, ei sitä toista kiinnosta yhtään ellei asia ole jokin todella samaistuttava hänelle.

Ja aivan sama, onko kuulumiseni positiivisia tai ei, niin reaktio on välinpitämötön hiljaisuus ja omista jutuista jatkaminen.

Toinen, mikä käy yllättävän usein on se, että luon ennakkokuvan itsestäni ilmeisen inhottavana tyyppinä, ja sitten saan odotella esimerkiksi asiakaspalvelua hamaan tappiin asti. Ei auta, että otan katsekontaktin, hymyilen, tervehdin, ja esitän asiani. Usein minua on vastassa tylyys.

Tällä hetkellä olemme mieheni kanssa rakentamassa taloa, ja sain tänään reilusti yli kaksi tuntia kestäneen keittiösuunnittelupalaverin aikana jonkin verran rikkoa jäätä, ennen kuin päästiin samalle aaltopituudelle.

Mikä hemmetti minussa on vikana? Ja joo olen nainen, kohta 40-vuotias. Pullea, ihan tavallinen. En haise, en ole kassialma.