Mua ei kiinnosta työnteko yhtään, eikä musta olis edes minkään tekijäks.

Tiedän tunteen. Olin samassa tilanteessa itsekin vielä muutama viikko sitten mutta nyt löytyi ala mitä haluan opiskella ja hain sinne. Yh minäkin. Ja kyllä meitä ainakin hylkiöinä pidetään ja onhan se vähän säälittävää vaikka itse sanonkin. Lapsi motivoi minua tekemään jotain nyt ettei tarvitsisi köyhyydessä elää

No ei kaikista ole työelämään. Jos olet omaan elämääsi tyytyväinen etkä kaipaa työntekoa, niin ei musta tuossa ole mitään vikaa. Mulla ei ole muita tuloja kuin palkkani (ei siis pääomatuloja, perintöjä tai lottovoittoja) ja tykkään sen verran paljon matkustelusta, ravintoloissa syömisestä, kodin sisustamisesta, harrastuksista jne, että on vähän pakko käydä töissä ne rahoittaakseni. Tosin on mulla kiva työpaikkakin.

Minäkin olen introvertti eikä työnteko voisi välillä vähempää kiinnostaa, mutta käyn silti töissä. Vihasin työttömänä olemista ja olen äärettömän onnellinen siitä, että mulla on työpaikka. Työ on vaihtelevasti kivaa ja tylsää, sisältää jonkin verran asiakaspalveluakin. Ei kannata jäädä neljän seinän sisälle, vaikka miten olisi introvertti. TÖihin vaan, itsensä elättäminen on kuitenkin ihan kivaa.

Itseään vähän nolottaa elää tuilla, mutta kun tän hetkinen tilanne on aika raskas, etten saa otetta mistään työhön liittyvästä, yh.elämä on välistä aika rankkaa, kun lapset vielä pieniä. Kyllähän se todella pistää vihaks, ettei meidän ponnisteluja arvosteta tässä yhteiskunnassa, pidetään työtävieroksuvina luusereina.

Kyllä ihan lapsenkin takia kannattais hakea töihin. Työ kuin työ on mukavaa kun löydät mukavat työtoverit ja yhteishegen, kuulut ryhmään ja se on mukava tunne. Mites vaikka jonnekkin myyntityöhön, kassalle? Tai maalariksi? Voisit koittaa saada 6 tuntista päivää tai 4 päiväistä viikkoa jos et palaudu riittävästi normiajalla.

Löytyykö sentään ulkonäköä? 

Voisit alkaa vaimoksi. 

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:57"]Löytyykö sentään ulkonäköä? 

Voisit alkaa vaimoksi. 
[/quote]Äijistä oon saannu ihan tarpeeks, niin alas en vajoa, et kenessäkään miehessä alkaisin roikkua rahan takia.ap.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 20:39"]

olen introvertti ja sekin rajaa paljon mun elämää.

[/quote] Ei rajaa, jos et anna sen rajata.

Minäkin inhoan työntekoa, olen introvertti myös luonteeltani. Parhaiten viihdyn omissa oloissa kotona. Mutta pakko käydä töissä, että saa laskut ja asuntovelan lyhennykset maksettua. Pahinta on se, että työni on ihmisten kanssa olemista ja joudun olemaan jonkinverran sosiaalinen, että pärjään. Välillä tuntuu, että pää poksahtaa kaikesta tästä roolin esittämisestä.

Ei muakaan kinnostaisi, mutta raha motivoi sen verran, että pakko on "kiinnostaa".

Eihän se haittaa, jos pystyt rahoittamaan elämäsi muulla tavalla. Onhan näitä pääomatuloilla ym. eläjiä.

Herranen aika ap. Ei helvetti kenelläkään ole oikeutta jäädä kotiin siksi ettei tykkää käydä töissä. En minäkään tykkää, inhoan sitä. Inhoan esittää roolia ja olla niin helvetin reipas. Mutta sillä tavalla tämä yhteiskunta pyörii, että käydään töissä, saadaan palkkaa ja maksetaan veroja. Niin että alahan sinäkin vaan katsastella työmarkkinoita.

Aika moni tekee työtään, vaikka ei hittoakaan kiinnostaisi. Ja omalta työpaikalta pakko todeta, ettei niistä kaikista työkavereista siihen työhön oikeasti olisikaan, mutta siellä ne vaan päivästä toiseen porskuttaa.

Ei se yhteiskunta toimi niin, että ap ei käy töissä, minä en käy töissä, sinä et käy töissä...

Pelkään myös sitä, että joudun silmätikuksi hiljaisen ja ujon luonteen takia, koulukiusaus ajat kummittelee vieläkin.ap.

eli pelot lukitsevat sinut kotiin. Noinkin voi elää jos haluaa, mutta haluatko?

onneksi aina voi tehdä lapsia

Miksi minun pitää käydä töissä mutta sinun ei, kerroppas se ap? Pitääkö minun maksaa sun elämiset? Vai mistä kuvittelet sen rahan tulevan? Mistä te kaikki kuvittelette tukirahojen tulevan???????

Miten sp aiot kerryttää itsellesi eläkettä?

Up