tilitys

en siis kaipaa mitään vinkkejä vaan on pakko saada vinkua tätä elämää hiukan johonki ihan rehellisesti.. minua vain vituttaa minun elämä niin paljon. olen taas yksin kotona, olen siis yh. poika nukkuu jo hyvää vauhtia ja minulla on yksinäistä, aina. vituttaa kun tietää että muut kaverini ovat kotona miestensä tai naistensa kanssa ja tekevät kaikkea kivaa koska on lauantai ilta. huomenna saan taas kuunnella kuinka heitä vituttaa miehet jotka ei koskaan ole kotona kun ajavat aina vain nurmikkoa tai ovat touhuamassa muita miesten juttuja. illaksi ne miehet kuitenkin tulevat kainaloon milloin saunotaan, syödään, katsotaan leffaa tms. tyhmää sanoa että heillä ei olisi oikeus valittaa minulle näistä kun hyvin tietävät minun tilanteeni että minä odotan ja odotan sitä touhuavaa miestä kuukaudesta toiseen eikä se vain tule.

olen siis eronnut miehestä yli vuosi sitten, sen jälkeen ei ole ollut mitään. haluaisin niin tutustua uusiin miehiin ja naisiinkin mutta olen vanki kotonani. lapseni on sen verran vaikea etten jaksa hänen kanssaan käydä pihaa paljon pidemmällä, eikä minulla ole tukiverkostoa joka voisi joskus hoitaa poikaa. haluaisin niiiiin baariin katselemaan miehiä! tai oikeastaan ihan minne vain.. perhetyöntekijää en voi itselleni ottaa vaikka sitä on tarjottu. syynä yksinkertaisesti se että en tule heidän kanssa toimeen, tai ovat liian tuttuja. tiedän ettei siitä seuraisi kuin enemmän harmia minulle.

olen vieläpä työtön joten elämäni pyörii lähinnä lapsen ympärillä. välillä se on ihan ok ja rakastan viettää aikaa lapseni kanssa mahdollisimman paljon mutta juuri tällaiset illat ottaa kaaliin kun tietää että kaikki muut ovat jossain omissa menoissaan, saunovat tai syövät perheiden tai ystävien kanssa. onneksi töitä on jo tiodossa talvelle että saan jotain sisöltöä elämälle..

kiitos ja anteeksi, helpotti hieman