Lue keskustelun säännöt.
Eihän rakastumisessa ole mitään järkeä?
19.08.2021 |
Siinähän on ihan älytön riski. Siis kivaa joo jos toinen rakastaa takaisin ja suhde kestää ikuisesti/itselle sopivan aikaa. Itselle kävi joskus niin, että "vahingossa" rakastuin eikä siitä sitten mitään tullut. En oikeastaan ole varma vieläkään, oliko kyseessä toisen tunteiden vähyys vai muut asiat. Varmaan ei sitten yhtä paljon tuntenut kuin minä. Asia seuraa tuskallisena ja häpeällisenä enkä mielellään kokisi samaa enää uudelleen. Pelkään, että en koskaan enää halua ketään muuta. Ja toiseksi eniten pelkään, että joku tulee ja sitten se on taas menoa, ja vuosien toipuminen luvassa sen jälkeen kun kaikki on mennyt vityiksi. Mikä on se todennäköisyys, että suhde päättyisi onnellisesti? Varmaan joku muutama prosentti. Ei kukaan järjellinen sellaiseen hommaan lähde vapaaehtoisesti mukaan
Kommentit (11)
Elämä on riski. Kotoa poistuessa voit jäädä auton alle. You never know.
Mielestäni rakastuminen on hölmöä, koska se ei ole millään muotoa loogista. Järki häipyy.
Ymmärrän kyllä miksi ihmiset rakastuvat ja pitävät siitä. Itse en vain kaipaa sitä ja perustan ihmissuhteeni loogisemmalle pohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkästään järkevä elämä on kuolettavan tylsää.
Se on varmaan suvunjatkumiskikka. Kun kakarat pois kotoa monesti se ns rakkauskin loppuu jos sitä edes koskaan olikaan. Toisen ihmisen kunnioitus on se ykkösjuttu ei tunteen palot, joka rikkoo suhteet aina. Toista ei saa tarvita. Rakkaus on lisä.
Rakkaus on vain kemiallinen reaktio, joka iskee epätoivoisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riski on iso, mutta sen arvoinen, kun vertaa elämään ilman rakkautta :)
Toki pitää vähän käyttää järkeä siinä, kenet näkee potentiaalisena kumppanina ja ketä kannattaa välttää.
Vierailija kirjoitti:
Onko joku väittänyt, että siinä on järkeä? Mitäpä sitten, silti rakastutaan, oli järkeä tai ei. Sydän haluaa, mitä haluaa.
Tunteita pystyy hallitseen jos ei halua niiden hallitsevan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku väittänyt, että siinä on järkeä? Mitäpä sitten, silti rakastutaan, oli järkeä tai ei. Sydän haluaa, mitä haluaa.
Ei siihen ole pakko lähteä mukaan, vaikka sydän kaikenlaista väittäisi tarvitsevansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Riski on iso, mutta sen arvoinen, kun vertaa elämään ilman rakkautta :)
Toki pitää vähän käyttää järkeä siinä, kenet näkee potentiaalisena kumppanina ja ketä kannattaa välttää.
Kun omasta mielestäni riski nimenomaan ei ole sen arvoinen. Jos ei edes puhuta tunnetason tuhoista vaan ihan käytännön asioista, niin ilman ensirakastumista itse olisin todennäköisesti opiskellut paljon paremmin ja olisin paremmassa tilanteessa nyt. Toki omaa itseäni voin syyttää, mutta ne hormonit aiheutti sen, että suhde tuntui kiinnostavimmalta ja olen aika varma, että energia olisi muuten suuntautunut esimerkiksi siihen kouluun ja kaverisuhteisiin, jolloin lopputulos olisi todennäköisesti onnellisempi ja parempi psyykkisen kehitykseni kannalta. Se ei tietysti olisi siinä tilanteessa mieltäni muuttanut jos joku olisi kertonut, että kannattaa vakavasti seurustella vasta 20+, mutta näin jälkiviisaudessa voi sitä pohtia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus on suvun jatkamisen kannalta täysin järkevä ja looginen asia. Rakastuneet ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja tietenkin harrastavat paljon seksiä jolloin jälkeläisen saaminen on todennäköisempää kuin satunnaisilla jyystöillä. Rakastuminen kestää sen 2 vuotta jona aikana on saatu uusi elämä alulle ja vielä synnytettyäkin. On turvallista saada jälkeläinen kun sitä hoitamassa on kaksi ihmistä (yleensä).
Onko joku väittänyt, että siinä on järkeä? Mitäpä sitten, silti rakastutaan, oli järkeä tai ei. Sydän haluaa, mitä haluaa.