Voiko autisti/Asperger olla sosiaalinen?

Tietenkin voi.

Voi, mutta monesti kuormittuvat nopeasti sosiaalisista tilanteista.

Totta kai voi, jos on aina laukussa tai povarissa pullo viinaa. Käyhän se vähän kunnon päälle, mutta joskus ei vaan ole vaihtoehtoja ja on pakko yrittää olla ihmisten ilmoilla. Pieni suojakänni onneksi tekee siitä mahdollista.

Kyllä voi. Varsinkin naisista heitä löytyy. Jotkut sanovat, että ovat sellaisia höpöjä. Joku tunnettu jonka nimeä en muista tulee mieleen.

Ovat usein sosiaalisesti kömpelöitä, mutta eihän se estä olemasta seurallinen.

Kyllä voi. Eli on kiinnostunut ihmisistä, kaipaa seuraa ja ystäviä, ja osaa kommunikoida suht normaalisti. On huumorintajua ja empatiaa. Mutta voi olla hankalaa löytää samanhenkisiä ystäviä, jos mielenkiinnon kohteet on hyvin erilaisia. Esim. ei osaa puhua tavallisemmista aiheista, jos kiinnostaa vain avaruus tai historia. Silloin ihmisiin tutustuminen on hankalaa.

Tiedän erään todella seurallisen, puhuu kuin papupata, ei osaa keskustella normaalisti, kohon kuuluu molempien osapuolien puhuminen, vaan pitää omaa monologiaan vaikka tunteja. Kiinnostuksen kohteet ovat erikoisia.

Ja sosiaaliset tilanteet kuormittaa, koska voi olla aistiyliherkkyyttä, eli melu, häly, kirkkaat valot tai vaatteet häiritsee. Ja se stressi kun kommunikointi on hankalaa, ei tiedä milloin ottaa puheenvuoroa, milloin puhuu liikaa, miksi toinen tuijottaa silmiin, tulee liian lähelle jne.

En ole sosiaalinen aina kun juon, mutta aina kun olen sosiaalinen, niin olen juonnut. Tykkään keskustella erilaisista asiosta, mutta ihmiset aina suuttuvat minulle.

Minulla on Asperger, ja kelpaan tosi hyvin seuraksi nenteille silloin kun kaipaavat kuuntelijaa ja purkukanavaa. Vielä en ole tavannut ainuttakaan, joka haluaisi kuulla minun kuulumisiani, tunteitani tai kokemuksiani. Ei hirveästi innosta tällainen ”seurallisuus”.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on Asperger, ja kelpaan tosi hyvin seuraksi nenteille silloin kun kaipaavat kuuntelijaa ja purkukanavaa. Vielä en ole tavannut ainuttakaan, joka haluaisi kuulla minun kuulumisiani, tunteitani tai kokemuksiani. Ei hirveästi innosta tällainen ”seurallisuus”.

Suurin osa neurotyypillisistä on hyväksikäyttäjiä. Valitettavasti:

Voi olla. Vähemmän sosiaalinen vain erakoituisi, jos olisi niin huonoja kokemuksia ihmissuhteista kuin monella autismikirjolaisella on. Kuitenkin olen tavannut autisteja mm. bileissä, festareilla ym paikoissa. Monilla high functioning autisteilla on neuronormaaleja kavereita. Jos syndrooma aiheuttaa erakoitumista, heitä en ole luonnollisesti tavannut. Olen kuitenkin tavannut niin monta autistia siellä sun täällä että pidän tavallisena sosiaalisen elämän olemassaoloa heillä. Jos aloittaja ei ole tavannut, hän ei ole henkilö joka tunnistaa kirjolaisia tai se jolle asiasta halutaan kertoa. Tai ei itse ole kovin sosiaalinen.

Omalla tyylillään ja omaehtoisesti, kuten kaikilla muillakin elämän alueilla.

Vastavuoroisuus ja vastakaiku eivät yleensä onnistu.

Haluavat seuraa ja seurallisuutta silloin kuin itselle sopii, mutta muiden tarpeita tai haluja eivät näe.

Vierailija kirjoitti:

Omalla tyylillään ja omaehtoisesti, kuten kaikilla muillakin elämän alueilla.

Vastavuoroisuus ja vastakaiku eivät yleensä onnistu.

Haluavat seuraa ja seurallisuutta silloin kuin itselle sopii, mutta muiden tarpeita tai haluja eivät näe.

Aika jyrkästi sanottu. Oma poikani on assi, hänellä on kavereita ja hän osaa lukea ihmisiä yllättävän tarkkaan. Ei ole mikään nurkassa keinuva monotonisesti puhuva robotti. Yksilöitä assitkin on.

Kyllä voi. Pahimpia ovatkin sosiaaliset autistit, joilta ei puhe sammu koskaan mutta eivät osaa lukea sosiaalisia vihjeitä.

Kun vastavuoroisuus puuttuu, ei voi olla sosiaalinen. Sosiaalisuus nimenomaan tarkoittaa vastavuoroisuutta. Kun as puhuu ja puhuu taukoamatta, on yksin puhelua.