Miksi silloin kun oli lapseton niin ei tajunnut hoitaa itseään?

Mä ajattelen samaa päivittäin. Silloin mulla ei vain ollut itsetuntoa pitää itsestäni huolta. Nyt koitan tehdä asioita niin paljon kun pystyn, mutta odotan kyllä kovasti, että lapset kasvavat ja pääsen liikkumaan enemmän ja kokeilemaan kaikenlaisia eri lajeja.

Sama fiilis täällä.Mitä ihmettä sitä silloin oikein ajatteli ja mihin sen aikansa ja energiansa oikein laittoi..voi voi. Kun nyt sais edes yhen sellasen viikonlopun vuodessa et olis vaan ihan itsensä kanssa ja tekis mitä haluaa, mutta ei.

Äitiyslomalla sain hirveästi hyötyliikuntaa ja päikkärit päivittäin vauvan kanssa. Mutta nyt työelämässä tuntuu että tapahtuuko taas pian kropan ja mielen repsahdus. Kun ei ole lapsenvahtia eikä vapaa-aikaa, on niin helppoa juoda se puoli pulloa punkkua lapsen nukahdettua helppona keinona rentoutua. 

HEI!! Milloin lapsen voi vielä lapsiparkkiin että pääsis taas jumppaan. Voiko esim alle 2v:n laittaa parkkiin jumpan ajaksi? Ja missä HKI:n saleilla on parhaat lapsiparkit? Kertokaas muut äidit, joilla ei ole lastenhoitoapua mutta himo päästä vaikka spinningiin.

Mä olen miettinyt täsmälleen samaa. Kaikki sanoi kyllä raskuasaikanakin, että lepää vielä kun voit, mutta ei sitä silti tajunnut tehdä...

Eikö niillä lapsilla ole isiä? Mä kyllä pääsen liikkumaan usean kerran viikossa, ja mieltä hoidan joogaamalla ja meditoimalla.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:22"]

Eikö niillä lapsilla ole isiä? Mä kyllä pääsen liikkumaan usean kerran viikossa, ja mieltä hoidan joogaamalla ja meditoimalla.

[/quote]

Ne isät ei siihen unen puutteeseen paljon auta, kun vaikka toinen menisi vauvan luo yöllä, niin en mä ainakaan saa nukuttua, kun tiedän, että lapsi itkee.

Voiko ne lapset jättää sinne parkkiin? Huomaako kukaan jos vain lähden pois? En jaksa enää.

Itse jumppaan iltaisin kotona lasten mentyä nukkumaan. Kyllä siinäkin kunto nousee.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 22:22"]

Eikö niillä lapsilla ole isiä? Mä kyllä pääsen liikkumaan usean kerran viikossa, ja mieltä hoidan joogaamalla ja meditoimalla.

[/quote]

Meidän isä ei auta kuin satunnaisesti. Siksi laihduinkin ihan sikana  (20kg) koska hoidin itse käikki vaunukävelyt ja imetykset tottakai. Mutta millä pitää kropan timmissa kun äiti menee töihin ja vaunukävelyt loppuvat ja imetykset vähitellen vähentyvät? Kun istuu persellään kahdeksan tuntia toimistossa eikä pääse edes jumppaan prkl!

Ei sillon lapsettomana ollut mitään tarvetta hulluna huoltaa itseään, kun näytti niin hyvältä muutenkin eikä ollut mitään vikoja.

Oon miettinyt samaa ja miettinyt myös, että miksei tätä tietoutta ja ajankäyttöä mikä nyt on, voinut imeä itseensä seuraamalla sivusta lapsiperheiden arkea? Että olisin tajunnut "WAU mulla on 24/7 aikaa itselleni, käytänpä sen hyödyksi!" Ennen mä vaan kelluin ajassa enkä viitsinyt tehdä mitään ja silti kaikki tuntui jotenkin raskaalta??