Lapsen isäsuhde jos isä asuu ulkomailla?

Tyttöni on jo 12v. Hänen isänsä asuu Briteissä. Ei tapaa kun ehkä kerran vuodessa. Tyttöni suojaa itseään eikä isälleen puhu, Skype on mahdoton, hän ei sitä halua käyttää.

Jos lapsesi isä haluaa olla isä, hän jäisi Suomeen asumaan. Suomesta löytyy monta ulkomaalaista miestä jotka asuvat ja työskentelevät täällä koska lapsi/lapset ovat täällä.

Meillä kävi niin että miestä ei kamalasti kiinnostanut tulla Suomeen, mutta halusin kuitenkin lapselle jonkinlaisen isäsuhteen, joten lennettiin kerran vuodessa isän kotimaahan lomalle. Olin siellä sitten tulkkina kun tytöllä ja isällä ei ollut yhteistä kieltä. Myöhemmin ovat nähneet jonkun verran kahdestaan, mutta aika väkinäistä tuntuu olevan, eikä tyttö halua jutella isän kanssa skypessä tai puhelimessa.

Miksi lapsi ei puhu isänsä kieltä?

Puhuu kyllä joitakin sanoja, mutta isä ei ole juurikaan viettänyt kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Nyt sitten harmittelee kun lapsi ei puhu saksaa.. Katsotaan välillä Youtubesta saksankielisiä piirrettyjä ja kuunnellaan lastenlauluja, mutta olen alusta asti sanonut miehelleni että hänen pitäisi jutella lapsen kanssa enemmän. Toisaalta olen ajatellut että 3-vuotias on vielä pieni; isänkin kieli tulee kyllä aikanaan. (paitsi nyt tässä erotilanteessa ei tule ainakaan niin helposti)

Mietin pitkään eroa juuri lapsen isäsuhteen kannalta; kumpi on parempi, elää riitelevien vanhempien kanssa tunneköyhässä ilmapiirissä vai pelkästään minun kanssani. Itse olisinkin ehkä voinut elää pelkästään kaverisuhteessa miehen kanssa siihen saakka kun lapsi olisi ollut isompi. Siihen olisi kuitenkin vaadittu se, että molemmat olisivat yrittäneet välttää ristiriitoja ja puhua toiselle kunnioittavasti. Käytiin parisuhdeterapiassa, mutta ne keskustelut eivät kyllä johtaneet mihinkään. Mies purki kaiken pahan olonsa perheeseen ja kun paha olo on hänellä jatkuva olotila, oli tunnelma kotona aika hyytävä. Nyt kun erosta on päätetty, on tunnelma jotenkin parantunut, mietitään paljon käytännön asioita yhdessä ja uskon että niiden hoitaminen nyt ainakin onnistuu kunnialla..

Riippuu sekä sinusta että lapsen isästä. Matka ei ole pitkä, joten tapaamisia pystyy järjestämään useita kertoja vuodessa jos hyvää tahtoa riittää.

Minun isäni muutti muille maille eron jälkeen 10 vuodeksi. Näimme pari kertaa vuodessa tuona aikana. Minä rakensin tuona aikana mielessäni hänestä eron "uhrin" ja nostin hänet jalustalle. Hän muutti myöhemmin takaisin ja vähitellen tutustuimme oikeasti toisiimme. Minä tajusin että hänkin oli tehnyt virheitä ja hän tajusi etten olekaan enää lapsi. Suhde ei ole koskaan palannut ihan normaaliksi ja huomasin miten se oli vaikuttanut elämääni ja valintoihini. Ymmärrän hänen lähtöpäätöksensä, mutta pidän sitä itsekkäänä ja katson hänen hylänneen minut tavallaan siinä yhteydessä. Hänelle en raaski sitä sanoa, koska mennyt on mennyttä.

Pääseehän sieltä lentämällä tänne ja toisinpäin. Jos teillä vanhemmilla on halua, niin tapaamisia voi järjestää vähintään kerran kuukaudessa.

Sitten lomilla mies tänne ja teidän lomilla te sinne.

Hei! Mitenhän sinuun saisi yhteyden? Hyvin samantapaisessa tilanteessa olin 4v sitten.

Vierailija kirjoitti:

Puhuu kyllä joitakin sanoja, mutta isä ei ole juurikaan viettänyt kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa. Nyt sitten harmittelee kun lapsi ei puhu saksaa.. Katsotaan välillä Youtubesta saksankielisiä piirrettyjä ja kuunnellaan lastenlauluja, mutta olen alusta asti sanonut miehelleni että hänen pitäisi jutella lapsen kanssa enemmän. Toisaalta olen ajatellut että 3-vuotias on vielä pieni; isänkin kieli tulee kyllä aikanaan. (paitsi nyt tässä erotilanteessa ei tule ainakaan niin helposti)

Mietin pitkään eroa juuri lapsen isäsuhteen kannalta; kumpi on parempi, elää riitelevien vanhempien kanssa tunneköyhässä ilmapiirissä vai pelkästään minun kanssani. Itse olisinkin ehkä voinut elää pelkästään kaverisuhteessa miehen kanssa siihen saakka kun lapsi olisi ollut isompi. Siihen olisi kuitenkin vaadittu se, että molemmat olisivat yrittäneet välttää ristiriitoja ja puhua toiselle kunnioittavasti. Käytiin parisuhdeterapiassa, mutta ne keskustelut eivät kyllä johtaneet mihinkään. Mies purki kaiken pahan olonsa perheeseen ja kun paha olo on hänellä jatkuva olotila, oli tunnelma kotona aika hyytävä. Nyt kun erosta on päätetty, on tunnelma jotenkin parantunut, mietitään paljon käytännön asioita yhdessä ja uskon että niiden hoitaminen nyt ainakin onnistuu kunnialla..

Äärettömän surullista. Isä ei ole lapselleen edes puhunut ja sinä opetat youtubesta lapselle isänsä kieltä sen lisäksi, että kaikki muukin lapseen liittyvä on sinun harteillasi. Tuo on jo sen laatuista "isä"suhteen tekohengitystä, että itse antaisin olla. Vai jaksatko oikeasti olla joku hengityskone pumppaamassa happea johonkin mitä ei ikinä ole ollut eikä tule?

Jos isä välttämättä haluaa muuttaa Saksaan niin ehdottaisin hänelle Berliiniä ja sinulle ja lapselle pääkaupunkiseutua. Berliiniin on mahdollista lentää edullisesti esim. 120€ meno-paluu. Jos kaikki asuu helpon matkan päästä lentokentältä niin matkoihin ei mene ihan älyttömiä aikoja. Kun kumpikin vanhempi sitoutuu asiaan kunnolla ja jos rahat vaan riittää niin onnistuu lapsi ja isä näkemään toisiansa vaikka kerran kuukaudessa. En kyllä tiedä että riittääkö se isä-lapsi suhteen toteutumiseen mutta ennen vanhaan tuo oli ihan normaali järjestely että lapset oli isällään vain yhden viikonlopun kuukaudessa. Ja sitten kun lapsi kasvaa niin voivat vapaasti jutella whatsapissa tai mitä silloin käytetäänkin kommunikoimiseen. Siihen saakka Skype käyttöön.

Ehdottaisin saksankielistä kielikylpy päiväkotia.