Masentuneena tms. työelämässä?

Et ole ainoa jolla kuohuu pinnan alla. Mielestäni tunteiden näyttäminen ja niistä kertominen on positiivinen asia. Itse hieman karsastan ihmisiä, jotka eivät näytä tai kerro negatiivisista asioista, tunteista. Jos liikaa pitää sisällään voi pian olla tikittävä aikapommi.

En tietenkään tarkoita sitä, että kaikki negatiivinen pitää meuhkata ympärilleen, vaan reilusti kertoa mikä mättää, jotta kanssakulkijat osaisivat suhtautua asioihin niin, ettei kukaan kuormittuisi liikaa.

Masennuksia on erilaisia, eri syvyisiä ja sävyisiä kuten ihmisiä yleensäkin. Masentunut yleensä tiedostaa tuottavansa huonoa fiilistä muillekin ja se masentaa lisää. Olisi varmasti hyvä, jos masentunutta henkilöä kohdeltaisiin normaalisti, liikaa kiinnittämättä huomiota asiaan. Jos kaikki masentelevat mukana, ei siitä selviä kukaan.

Esittäminen on raskasta mutta välttämätöntä, mikäli haluaa selvitä koeaikaa ja määräaikaisuuspätkää pidemmälle. Työterveyteen ei tietenkään ole menemistä, ennen kuin ns. selusta on turvattu (jos koskaan tulee olemaankaan). Olen ERITTÄIN stressiherkkä murehtija, mutta työnantajan ja asiakkaiden silmissä luontevan sosiaalinen. Teatteri on todella kuluttavaa, mikä romahduttaa työtehon ja terveyden. Jotenkin olen onnistunut esittämään aikaansaavaa, mikä tietenkin nostaa huijarisyndrooman ja ihan oikeankin paljastumisen pelon kolmanteen potenssiin. Olen ollut eri töissä lyhyitä pätkiä, ja välissä aina työtön - usein pitkiäkin aikoja. Aina kun työsuhde on loppunut, olen tuntenut suurta helpotusta.

Vierailija kirjoitti:

Esittäminen on raskasta mutta välttämätöntä, mikäli haluaa selvitä koeaikaa ja määräaikaisuuspätkää pidemmälle. Työterveyteen ei tietenkään ole menemistä, ennen kuin ns. selusta on turvattu (jos koskaan tulee olemaankaan). Olen ERITTÄIN stressiherkkä murehtija, mutta työnantajan ja asiakkaiden silmissä luontevan sosiaalinen. Teatteri on todella kuluttavaa, mikä romahduttaa työtehon ja terveyden. Jotenkin olen onnistunut esittämään aikaansaavaa, mikä tietenkin nostaa huijarisyndrooman ja ihan oikeankin paljastumisen pelon kolmanteen potenssiin. Olen ollut eri töissä lyhyitä pätkiä, ja välissä aina työtön - usein pitkiäkin aikoja. Aina kun työsuhde on loppunut, olen tuntenut suurta helpotusta.

Olen kanssasi niin samaa mieltä ja allekirjoitan joka sanan. Tiedän tunteen ja se on hiljaa mutta varmasti nakertava "syöpä". Ainoa toivo on juurikin mainitsemasi lyhyet työjaksot, huili, seuraava pätkä ja huili, näitä on vaan vaikea löytää, eikä monikaan ymmärrä, vaan pitävät tyhmänä ja laiskana. Ottaa päähän!