Tiedän nyt syyn, miksi en lähtenyt opiskelemaan.
Ravintolakokin koulutus on peruskoulun jälkeen, en ole ylioppilas. Minulla on vakipaikka ravintolassa.
Eli, olen 21-vuotias nainen, olen avoliitossa ja kihloissa kolme vuotta vanhemman mieheni kanssa. Meillä on nyt kuuden kuukauden ikäinen lapsi. Minua on harmittanut melkeinpä nyt koko vuosi, kun en lähtenyt peruskoulun jälkeen lukioon ja sen kautta AMK:hon tai yliopistoon. Minä haaveilin vielä yläasteella joko luokanopettajan tai äidinkielenopettajan ammatista.
Sillon en tajunnut, mutta nyt ymmärrän, miksi en edes hakenut lukioon. Äitini on ollut kaikkia koulutettuja ihmisiä vastaan, ja sai ns. Aivopestyä minut silloin nuorena.
"Et sä tee lukiolla mitään, mee vaan suoraan amikseen, sen kautta pääsee työelämään nopeammin!"
Miksi, oi miksi tyhmänä nuorena uskoin kaiken? Nyt harmittaa.... Tällä hetkellä on mahdotonta mennä opiskelemaan, pienen lapsen ja asuntolainan takia.
Ja kuitenkin joku kysyy, minkä takia hankin lapsia näin nuorena, syy on se, että miehelläni todettiin kivessyöpä oikeassa kiveksessä kaksi vuotta sitten, sai puolen vuoden sisällä säde- ja sytostaattihoitoja, jotka luojan kiitos tepsivät. Viime vuoden alusta syöpä uusiutui, tällä kertaa vasempaan kivekseen. Lääkäri suositteli kivesten poistoa, nopean kasvun ja erittäin ärhäkäslaatuisen kasvaimen takia, joka olisi tod.näköisesti levinnyt hoidoista huolimatta. Se oli nyt, tai ei koskaan tilanne. Onneksi tulin Helmikuun loppupuolella raskaaksi ja nyt meillä on maailman kaunein tytär :)
Mutta alkuperäiseen ongelmaan siis palaten, äitini oli aina kaikkia haaveammattejani nälvimässä ja lyttäsi haaveeni. Jälkeenpäin, kun tajuaa parhaiten, olisi pitänyt kuunnella itseään, kapinoida vastaan ja seurata omaa unelmaa.... Nyt on myöhäistä. Luokanopettajaksi saa omalla paikkakunnallani opiskella vain ruotsinkielellä, enkä osaa ruotsia, muuta kuin päällisin puolin. Toisella paikkakunnalla voisi, mutta mies ei suostu muuttamaan.
Joudun siis kärventämään itseni keittiön grillissä koko lopunelämäni.
Kommentit (15)
Ei ole tosiaankaan myöhäistä!!!! Miten ois iltalukio, avoin yliopisto jne? Kaikki , KAIKKI! on mahdollista, muista se! Olet vielä tosi nuori iältäsi, ehdit tohtoriksi opiskella, vaikka parilta alalta.
Voithan opiskella aikuislukiossa, tai nettilukiossa. Sen jälkeen voit jatkaa minne haluatkin. Minä menin yliopistoon 26 vuotiaana ja olin nuorimmasta päästä.
Ei ikinä kannata luovuttaa unelmistaan. Tai jos luovut, niin tee se hyvällä mielellä, jotta et katkeroidu.
Äitisi toiminta on ollut juuri sitä, kun sanotaan, että vähäosaisuus periytyy, vanhemmat siirtävät omia mallejaan ja asenteitaan lapsiin. Mutta siitä voi pyristellä irti.
Mä kävin kans ravintolapuolen, jonka jälkeen olin töissä. Töiden ohella suoritin nettilukion 1,5 vuodessa. Nyt kahden lapsen äitinä tavoitteena on lääkis :) ja olen 26v. Sä kerkeet opiskella vielä vaikka mitä!
Wau, enpä oo kuullutkaan nettilukiosta!!! Nyt heti sinne :) ap
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:05"]Wau, enpä oo kuullutkaan nettilukiosta!!! Nyt heti sinne :) ap
[/quote]
Suosittelen kyllä lämmöllä, jos itsekuria löytyy :)
-6
Onko ravintolakokin koulutus 3v kestävä toisen asteen koulutus? Silloin se on riittävä kriteeri päästä yliopistoon/amkiin. Lukiota ei tarvita välttämättä
Suosittelen avointa yliopistoa. Perus- ja aineopinnot saa ainakin suoritettua. Samoin sivuaineet. Usein tarjolla on verkko-opintomahdollisuus, eli täysin paikasta riippumaton. Avoimessa yliopistossa ei ole pääsykoetta, mutta se maksaa enintään 10 euroa opintopisteeltä. Myös pakolliset kieliopinnot on helppo suorittaa ulkopuolelta. Tsemppiä :)
21-vuotias on vielä todella nuori. Jotkut lähtevät opiskelemaan unelma-ammattiaan nelikymppisenä. Lehdissä on myös toisinaan ollut juttua eläkeikäisistä ihmisistä, jotka valmistuvat ylioppilaaksi tai opiskelevat yliopistossa, vaikka eivät koskaan edes tule tutkintoaan varsinaisesti tarvitsemaan.
Itse kävin vain peruskoulun kun kaikkia ammatteja varten Suomessa on opiskeltava ruotsia ja oma pää menee ruotsinkielestä tukkoon. Se vaan kuulostaa niin rumalta kieleltä.
T. m41
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:20"]
Itse kävin vain peruskoulun kun kaikkia ammatteja varten Suomessa on opiskeltava ruotsia ja oma pää menee ruotsinkielestä tukkoon. Se vaan kuulostaa niin rumalta kieleltä.
T. m41
[/quote]
No huhhuh :D Itse olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun ja vaikka en ruotsin kielestä pidä saatika sitä juurikaan osaa, niin aina olen päässyt kursseista läpi. Kuulostaa vain turhalta laiskuudelta, että muka yhden (lyhyen) ruotsin kurssin takia ei opiskelisi.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:24"][quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 19:20"]
Itse kävin vain peruskoulun kun kaikkia ammatteja varten Suomessa on opiskeltava ruotsia ja oma pää menee ruotsinkielestä tukkoon. Se vaan kuulostaa niin rumalta kieleltä.
T. m41
[/quote]
No huhhuh :D Itse olen käynyt ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun ja vaikka en ruotsin kielestä pidä saatika sitä juurikaan osaa, niin aina olen päässyt kursseista läpi. Kuulostaa vain turhalta laiskuudelta, että muka yhden (lyhyen) ruotsin kurssin takia ei opiskelisi.
[/quote]
Provot ei viitsi opiskella yhden kurssin takia
Hei kuule. Mulla on ollut vähän sama tilanne, mutta nyt 37-vuotiaana lähden opiskelemaan. Nykyään opiskella voi minkä ikäinen tahansa ja opintopolkuja on lukemattomia erilaisia.
Olen itse huomannut että monet mun ikäiset lähtevät vaihtamaan alaa tai täydentämään. Lapset ovat vähän isompia ja ehkä ala ei ole mieleinen enää tai ei ole töitä.
No mutta kyllä kivi vierähti sydämeltä, täällä (vaasassa) kun on hyvä yliopisto ja paljon mahdollisuuksia, kaksi ammattikorkeakouluakin löytyy.
Kiitos teille :) ap
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 21:51"]No mutta kyllä kivi vierähti sydämeltä, täällä (vaasassa) kun on hyvä yliopisto ja paljon mahdollisuuksia, kaksi ammattikorkeakouluakin löytyy.
Kiitos teille :) ap
[/quote]
Lisäänpä vielä, että pienen lapsen kanssa töissäkäynti (asuntolainan takia) ja opiskelu on tosi rankka yhdistelmä. Jos aloitat heti eikä siitä tulekaan mitään, niin muista, että viiden vuoden päästä tilanne on ihan eri. Aika harva nykyään tekee koko ikänsä samaa työtä.
Pöh. Älä nyt viitti. Olet 21-vuotias, meinaatko tosiaan tuossa iässä heittää haaveesi pois? Järkyttävää. Mitä tahansa voi tapahtua, ero, miehesi kuolema, irtisanominen nykyisestä työstä, mitälie. Todellakin kannattaa lähteä opiskelemaan. Kamoon.