Lue keskustelun säännöt.
Olen niin onnellinen, kun valitsin vapaaehtoisen koirattomuuden
17.08.2021 |
Tänäkin aamulla sain siemailla aamukahvia rauhassa ilman että tarvitsi rämpiä tihkusateeseen koiraa ulkoiluttamaan.
On tämä vapaaehtoiskoirattoman elämä kyllä ihanaa :)
Kommentit (44)
Koirasta on niin kauhee vaiva että ylittää hyödyt.Ulos täytyy lähtee satoi vettä,räntää tai mitä tahansa.Joskus keskellä yötäkin.Ei saa edes nukkua.Minnekkään pitkälle matkalle ei voi lähtee kun tarvii olla sitten hoitaja sille.Ruokaa kun syöt niin yks kuolaa ja kyttää 5 sentin päästä jos hänkin sais jotakin.Eiei ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä se pelkkä ulkona olo vesisateessa ja lumisateessa ja ties missä kurassa. Mutta se koira on kotiin tullessa ihan likainen ja märkä! Mikä työ siinä on sateisina päivinä monta kertaa pestä, kuivata, pestä, kuivata, pestä kuivata ja silti jää likaa, jonka koira levittää ympäri huushollia.... miksei tätä voi sanoa? Totuushan se on.
Meillä meni koiran kuoleman jälkeen 6 vuotta ennenkuin päädyttiin ottamaan taas koira. Siivoaminen ja sisustaminen oli kyllä ihanaa kun ei ollut koiraa, eikä karvoja.
Mutta meidän on niin helppo pitää koiraa, on töissä mukana päivät (maatila), osaa olla yksin ja on keskikokoinen joten senkin puolesta mahtuu mukaan minne vain. Minulla ei olisi koiraa jos jokainen pissatus pitäisi tehdä hihnalenkillä.
Minä olen vemö eli vapaaehtoisesti mökitön. Ihanaa vaan olla kotona eikä tarvi aina raahautua sinne mökkiin. Tuplasti koteja, tuplasti kotitöitä.
Olen myös veha eli vapaaehtoisesti harrastukseton. En mene minnekään ikinä milloinkaan, olen vain kotona, käytän koiran ulkona ja tulen sisälle. Koira on perheenjäsen, ei harrastus!