Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Laihtuminen ei onnistu omin avuin, mistä asiantuntija-apua?

Vierailija
09.09.2014 |

Olen yrittänyt laihduttaa viimeiset 10 vuotta elämästäni. Olen ollut Painonvartijoilla, laskenut kaloreita, karpannut, ollut Zonella ja Soutch Beach Dietillä, nutrannut, ollut Keventäjissä ja Kiloklubissa, viimeisimpänä puoli vuotta paleodieettiä ja kun ei sekään toimiut, Jutan Go Fat Gota. Lopputulos on, että nyt olen 25 kg painavampi kuin 10 vuotta sitten kun ekaa kertaa aloin laihduttaa :( 

Useimmilla kuureilla onnistuin alkuvuosina tiputtamaan melko nopeasti 10-15 kg. Sitten normaalipainossa olin riemuissani ja olin varma etten koskaan liho enää takaisin, en anna itseni lihoa. Mutta jotenkin vaan arjen palatessa vähitellen tiukkuus syömisen ja liikunnan suhteen jousti, kunnes painoin lopulta yhtä paljon kuin kuurin aloittaessani, joskus enemmänkin. Nyt viimeiset pari vuotta on ollut niin, etten enää edes laihdu oikein millään kuureilla, paitsi täysnutraamalla. Esim. paleodieetti tai ketokarppaus eivät vieneet kuin nestekilon ensimmäisellä viikolla, sen jälkeen paino ei laskenut ollenkaan. Samoin 1200 kcal päivä kalorirajoitus johtaa siihen etten laihdu enkä liho. Kroppa on nyt jotenkin ilmeisesti täysin sekaisin lukuisten kuurieni jälkeen eikä enää tahdo luopua vararavinnosta millään.

Nyt on tullut mieleen että tarvitsisin oikeasti jotain asiantuntija-apua laihtumiseni tueksi. Henkilökohtaisella tasolla siis, ei niin että on joku asiantuntijan laatima nettiohje vain. Mutta en tiedä millaiselle asiantuntijalle minun pitäisi mennä. Onko olemassa jotain laihduttamiseen erikoistuneita asiantuntijoita ja mistä heitä voisi löytää? Ravitsemusterapeutteja on, mutta tiedän paljonkin ravitsemuksesta, en vaan saa pitkäjänteisesti noudatettua järkevää ruokavaliota näköjään. Psykologilleko pitäisi mennä - toisaalta, en koe että minulla on siinä puolessa mitään isompia ongelmia, en esim. ole mielestäni syömishäiriöinen tai tunnesyöjä tms. Vaikeaa on...

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sulla taitaa kroppa olla nyt niin sekaisin kaikenlaisista dieteistä, että vaikeeta on. Et taida olla kovinkaan pitkäjänteinen tossa laihduttamisessa?

Ja entiseen ei ole paluuta laihtumisen jälkeen, joten ruokavalio kannattaa valita sen mukaan, että sitä jaksaa myös noudattaa.

Vierailija
2/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:54"]

Sulla taitaa kroppa olla nyt niin sekaisin kaikenlaisista dieteistä, että vaikeeta on. Et taida olla kovinkaan pitkäjänteinen tossa laihduttamisessa?

Ja entiseen ei ole paluuta laihtumisen jälkeen, joten ruokavalio kannattaa valita sen mukaan, että sitä jaksaa myös noudattaa.

[/quote]

Joo selvästi on kroppa sekaisin kun ei enää tahdo laihtua millään, kun ennen paino kyllä putosi helposti, mutta myös nousi takaisin helposti.

En tosiaan ole siinä mielessä ollut pitkäjänteinen, että olisin onnistunut vuosia painon alhaalla pitämään. Aiemmin onnistuin kyllä poikkeuksetta pääsemään tavoitepainooni kun laihduttamaan ryhdyin, eli pitkäjänteisyyttä riitti kyllä laihdutusurakkaan. Mutta sen jälkeen on ihan huomaamatta käynyt aina niin että syömismäärät on kasvaneet, liikuntamäärät vähentyneet ja sitten onkin huomannut että hups, painan taas liikaa. Tämä ei ole tapahtunut millään ahmimisilla tai kertarepsahduksilla vaan tosiaan ihan hiljaa hiipien huomaamatta, usein kun töissä tai elämässä muuten on ollut stressiä ja muuta ajateltavaa niin ettei ole koko ajan viitsinyt syömisiä ja painoa miettiä. 

On ihan totta tuo mitä sanot ettei entiseen ole paluuta ja että pitäisi valita ruokavalio niin että jaksaa noudattaa. Olen myös sellaisen löytänyt, muistan kun kerran laihdutin Välimeren ruokavaliolla, ja tuntui että tulen loppuelämäni syömään niin. Kerrankin nautin oikeasti ruoista ja iltapainotteinen syömisrytmi ja välipalattomuus sopivat minulle hyvin. Miksi silti palasin entiseen? En osaa oikein sanoa, jotenkin se vaan lipsui siihen, arjen kiireessä. Välimeren ruokia kun piti laittaa, ja on helpompi on napata töistä tullessa mukaan hampurilaisateria tai pizza tai ostaa lihapiirakoita ja limsaa kaupasta ja syödä. Ensin periksiantamisen piti olla tilapäistä: nyt kun on tämä stressiprojekti, sallin itselleni vähän pikaruokaa, mutta pian alan taas syödä hyvin. Vaan jotenkin mukavuudenhalu antoi periksi ja kun kerran kaikenlaisella valmisruoallakin voi elää, ei tullutkaan aloitettua taas ruokien laittamista. 

Tuo kai on pohjimmiltani perussyntini: mukavuudenhalu. Niin helposti sitä keksii syitä jättää lenkin väliin tai olla laittamatta ruokaa kun voi kerran napsia vaan jotain valmistakin. Tilapäisesti, kun läski oikein ällöttää, saa kuurin verran taisteltua mukavuudenhalua vastaan ja laihtuu. Mutta en ole vielä keksinyt miten onnistuu pysyvästi vastustaa omaa taipumustaan päästä elämästä vähimmällä vaivalla liikunnan ja ruokailun suhteen.

Ja nyt tosiaan vielä kaupan päälle tämä ongelma, etten enää edes laihdu. Paleodieetti oli myös sellainen jota tuntui että olisin voinut  myös harrastaa vaikka loppuikäni, mutta enpä sillä sitten edes laihtunut, vaikka tuollaisella vähähiilihydraattisella ja maidottomalla luulisi laihtuvan hyvinkin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla hyvä, että noudattaisit nyt jotain mieleistäsi ruokavaliota ja vain yhtä. Unohtaisit laihtumisen ja antaisit keholle mahdollisuuden palautua. Ts. nauttisit syömisistä ilman stressiä. Kuitenkin niin, että seuraisit, että paino ei lähde nousuun.

Tähän voi mennä kauankin kun olet kauan kroppaasi "kiusannutkin"

Vierailija
4/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Patrik Borgilla (ravitsemustutkija) on blogi nimeltä Pöperöproffa, jossa käsitellään aika paljon näitä juttuja ja hän on kirjoittanut juuri näistä aiheista pari kirjaakin (yksi oli Rentoa painonhallintaa). Hänellä on muistaakseni osapäiväisesti vastaanotto, jolla käy ymmärtääkseni juuri ap:n tyyppisiä potilaita.

Vierailija
5/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:22"]

Voi olla hyvä, että noudattaisit nyt jotain mieleistäsi ruokavaliota ja vain yhtä. Unohtaisit laihtumisen ja antaisit keholle mahdollisuuden palautua. Ts. nauttisit syömisistä ilman stressiä. Kuitenkin niin, että seuraisit, että paino ei lähde nousuun.

Tähän voi mennä kauankin kun olet kauan kroppaasi "kiusannutkin"

[/quote]

Näin kai se olisi pakko tehdä, vaikka ajatus syömisestä nauttimisesta aiheuttaakin pelkoa siitä että lihon valtavasti lisää... Taas olisi kiusaus alkaa täysnutraamaan mutta järki sanoo kyllä että ei ne kuurit ole pysyvä ratkaisu kun ei ole koskaan ennenkään ollut. Ja se heikotus ja väsynyt olo mikä niillä kuureilla tulee on aika karmea.

Ehkä alan taas noudattaa sitä Välimeren dieettiä josta olen noin syömistapana tykännyt kaikkein eniten. Paljon kasviksia, hedelmiä, papuja, pähkinöitä, oliiviöljyä, kalaa, kanaa, viljatuotteita ja vähän lihaa ja maitotuotteita siis. Sillä voin aikoinaan tosi hyvin ja laihduinkin vuodessa 70 kilosta 55 kiloon - voi minua tyhmää kun en pitänyt moisesta tuloksesta kiinni vaan palasin lihapiirakoilla, sokerijugurteilla, Cokiksella ja karkilla eläjäksi :( Nyt on läskin lisäksi kiusana refluksi (ylipaino pahentaa), nuutunut olo ja polvivaivat estää juoksemisenkin.

Ehkä täytyy tosiaan laittaa laihtuminen telakalle ja yrittää saada kroppa vaan toipumaan kaikesta rääkistä jolla olen sitä kiusannut viimeiset 10 vuotta! Kiitos vastauksesta, antoi ajattelemisen aihetta! 

Vierailija
6/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivotan sulle rohkeutta yritykseen :)  Meinaan rohkeutta siihen, että maltat unohtaa laihduttamisen :)

Joskus muuten saattaa käydä niinkin, että paino alkaa siitä pikkuhiljaa valua alaspäin.

Kävele, jos et pysty juoksemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 11:30"]

Patrik Borgilla (ravitsemustutkija) on blogi nimeltä Pöperöproffa, jossa käsitellään aika paljon näitä juttuja ja hän on kirjoittanut juuri näistä aiheista pari kirjaakin (yksi oli Rentoa painonhallintaa). Hänellä on muistaakseni osapäiväisesti vastaanotto, jolla käy ymmärtääkseni juuri ap:n tyyppisiä potilaita.

[/quote]

Kiitos paljon vinkistä! Kävin katsomassa blogia ja erittäin hyvältä vaikuttaa! Tuo Rentoa painonhallintaa -kirja näyttää olevan kirjastostakin saatavissa ja täytyypä lainata!

Vastaanotolla käymistäkin pitää harkita. Hän näyttää ottavan vastaan Syömishäiriökeskuksessa, enkä koe olevani varsinaisesti syömishäiriöinen (onneksi!) vaan vain tavallinen mukavuudenhaluinen laiskaperse. Itse asiassa minulla ei sinänsä ole mitään ruokahimoja mihinkään tiettyyn ruoka-aineisiin tai varsinaisesti hallitsematonta syömistä: ongelma vaan on ns. roskaruoalla eläminen, sinkkuna kun se on niin tavattoman helppoa ja työstressi tekosyynä aina ettei "jaksa" laittaa mitään... 

Vierailija
8/8 |
09.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pakko laittaa vielä lainaus tuolta Pöperöproffalta, kun kuvaa ihan niin minua ja tilannettani, tämä jutusta "Syömisen katkeamispiste":

"Tyypillisin tapaus ilmiöstä on asiakas, joka muistelee hyvin onnistuneita ensimmäisiä/stä laihdutusta ja on yrittänyt jopa muutaman vuosikymmenen toteuttaa samaa metodia jatkuvasti huonommin tuloksin. Mutta se juna meni jo - tiukka ote voi toimia, mutta jos se joskus repeää niin se ei näytä enää toimivan jatkossakaan. Kovan kontrollin tie on käyty loppuun ja pitää keksiä uusi syömistapa, joka vaatii vähemmän itsekuria ja onneksi sellaisia on." 

 

"Blogini on täynnä juttuja, jotka käsittelevät miten syömistä voisi toteuttaa pienemmällä itsehallinnalla, joten en niitä tiivistä tähän. Keskeistä minusta on tunnistaa oma katkeamispiste ja se, ettei kerta toisensa jälkeen yritetä laihduttaa tai parantaa syömistä tavalla, joka ylittää sen. Siihen kuitenkin koko ajan törmää kun ihmiset haikailevat aiemmin toimineiden tiukkojen kuurien, karkkilakkojen tms. perään "kun ne silloin joskus hyvin toimivat mutta nykyään repeilee aika paljon". Jos painon tai syömisen kanssa tuskailee tänä päivänä niin eivät ne oikeastaan hyvin toimineet edes silloin alussa ja vielä surkeammin ne toimivat nyt."

 

t. ap, joka kiittää todella kommentoijia ja Patrik Borgin nimen antajaa, pitkästä aikaa freesejä ajatuksia tuolla blogissa :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi neljä yhdeksän