Oletko persoonana kylmä tai ainakin ei-lämmn?
Voisitko kuvailla, miksi pidät itseäsi tällaisena ja miten se näkyy? Minua on luonnehdittu kylmäksi ihmiseksi, ja tiedän itsekin, etten ole mikään maailman lämpimin ihminen. Mietin, mikä erityisesti tekee ihmisestä kylmän.
Kommentit (22)
Toiset ovat empaattisia ja toiset eivät. Elämä muokkii jopa kyyniseksi tai mielensä pahoittajaksi.
Kylmä ihminen on ehkä synonyymi sanalle narsisti. Eli ei ole empaattinen.
Niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat minulle merkityksettömiä, olen etäinen ja välinpitämätön, jopa kylmä ja luotaantyöntävä.
Omaiset, läheiset ja ystävät, jotka ovat minulle tärkeitä, heille olen lämmin ja empaattinen.
Tietoinen valinta.
Mutta miten se käytännössä näkyy? Mistä muut huomaavat sen? -ap
Kaverit sanovat kylmäksi, en puhu enkä näytä tunteita. En ole empaattinen ja olen usein välinpitämätön
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 01:19"]
Mutta miten se käytännössä näkyy? Mistä muut huomaavat sen? -ap
[/quote]
Ulkopuolisille en ole helposti lähestyttävä. Torjuva asenne, kehon kieli, kasvojen ilme, silmien kylmä katse. Tuo on aina riittänyt. Se onneksi pitää lähestymishalukkaat loitolla. En ole sosiaalinen, enkä mielläni luo uusia kontakteja. Niistä tulee usein (oman kokemukseni mukaan) vaan aina harmia ja ärsytystä.
- 5
Minusta voi saada kylmän vaikutelman, mutta se on vain rooli, jota käytän vieraiden ihmisten seurassa. Nuorena kuuluin niihin, jotka nk kantoivat maailman tuskaa harteillaan. Olin herkkä ja uutiset ihmisten pahuudesta saivat minut itkemään ja joskus suremaan jopa useita viikkoja. Ahdistumaan. Oli pakko kehittää jokin tapa, jolla jatkuvan ahdistumisen saattoi välttää. Muutin ajattelutapaani ja jaoin ihmiset minulle merkityksellisiin ja merkityksettömiin. Jälkimmäisiin suhtaudun välinpitämättömästi, merkityksellisiä kohtaan taas olen erittäin empaattinen.
Tällaisia ihmisiähän on suuri osa ainakin oman paikkakuntani asukkaista (yksi Suomen suurimmista kaupungeista). Muualla maailmassa voi olla toisinkin.
Olen kylmä. En tunteile. En esim. itkenyt mummoni kuolemaa. Asioita sattuu ja tapahtuu, mitäs noita märisemään.
Ajattelen asiat hyvin rationaalisesti, kriisitilanteissa pystyn toimimaan lamaantumatta. Lapsen satutettua itseään toki lohdutan, mutten jää siihenkään märisemään.."Nokka kohti uusia pettymyksiä"- mentaliteetilla vaan ylös ja menoksi.
En ole romanttinenkaan, en välitä romanttisesta huomiosta. Joku typerä kynttiläillallinen enemmänkin nolottaa ja naurattaa. Rakkauden voi näyttää järkevämmälläkin tavalla esim. olemalla toiselle huomioiva ja ystävälllinen. En jaksa turhia lässytyksiä.
Olen viileä luonne. Se näkyy niin, että en ole mukana, kun jostakin asiasta innostutaan tunnepohjalta. Enkä viihdy yli-innostuneiden tai vihaisten ihmisten seurassa. Kun Suomi ja Ruotsi kohtaavat jääkiekossa, en ota kantaa enkä jaksa kuunnella toisten tunteikasta mölyämistä.
En.. Olen tulinen ja kiihkeä. Tunteet usein näkyvät. Tuntemattomille neutraali, välinpitämätön tai en juurikaan mieti heitä...
Olen kylmä tuntemattomia kohtaan ja varsinkin ihmisiä joita inhoan. Kavereita kohtaan olen lämmin.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 01:29"]
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 01:19"]
Mutta miten se käytännössä näkyy? Mistä muut huomaavat sen? -ap
[/quote]
Ulkopuolisille en ole helposti lähestyttävä. Torjuva asenne, kehon kieli, kasvojen ilme, silmien kylmä katse. Tuo on aina riittänyt. Se onneksi pitää lähestymishalukkaat loitolla. En ole sosiaalinen, enkä mielläni luo uusia kontakteja. Niistä tulee usein (oman kokemukseni mukaan) vaan aina harmia ja ärsytystä.
- 5
[/quote]
Sama minulla. Olen tarkoituksella torjuva elekieleltäni, koska en halua ihmisten seuraa ja huomiota. Olen erittäin introvertti erakkoluonne ja haluan olla rauhassa. Koska olen valitettavasti myös melko hyvän näköinen nainen, vaatii melkoista naaman norsunvitulle vääntelyä ja muuta tylyä elekieltä pitää miesten huomio kurissa.
Mä olen hyvin tunneherkkä ja empaattinen ihminen. Ulkoinen kylmyys mulle vieraita ja merkityksettömiä ihmisiä kohtaan on mullakin valinta, jotta en kuormita itseäni liikaa. Olen vielä töissä alalla, jossa niitä tunteikkaita kohtaloita täytyy kuunnella ja kestää joka päivä, en voi siis reagoida niihin tai olen pian työkyvytön. Sinänsä ristiriitaisesti työssä saan kiitosta empaattisuudesta, mutta se ei ole aitoa vaan rooli.
Läheisten ja tärkeiden ihmisten kanssa olen lämmin ja osallistuva. Oliko tarpeeksi ristiriitaisen kuuloista?
Olin herkkä ja empaattinen luonnostaan, elämän kokemisen jälkeen olen alkanut peittää herkkyyttäni vetäytyvyydellä ja kylmyydellä estääkseni pettymyksiä.
Olen lämmin, ehkä liiankin miellyttämisen haluinen ihminen.
Ap halusi tietää, millaisia piirteitä kylmänä pidettyyn ihmiseen liitetään. Omasta mielestäni keskeisin tekijä on hymyttömyys. Itse hymyilen herkästi, koska haluan osoittaa ehdotonta hyväksyntää vastapuolelle. En viihdy seurassa, jossa hymyä pantataan, ja oikeastaan vähän jopa pelkään sellaisia ihmisiä. En voi ymmärtää, miksei edes kohteliaisuudesta voi hymyillä, jos joku kertoo vitsin tai yrittää muuten olla hauska.
Ja ihmiset, jotka yrittävät peittää kylmyydellä omaa herkkyyttään, todennäköisemmin kohtaavat kylmyyttä enemmän, kuin avoimet, hymyilevät ihmiset. Hymy ja lämmin suhtautuminen ihmisiin sen sijaan ei maksa mitään.
[quote author="Vierailija" time="09.09.2014 klo 10:51"]Ja ihmiset, jotka yrittävät peittää kylmyydellä omaa herkkyyttään, todennäköisemmin kohtaavat kylmyyttä enemmän, kuin avoimet, hymyilevät ihmiset. Hymy ja lämmin suhtautuminen ihmisiin sen sijaan ei maksa mitään.
[/quote]
Aiempi kommentoija, itse kylmyydellä pelatessani tavoitteena on lopullisesti jäädä täysin yksin, ettei mitään pettymyksiä ole mahdollista enää kokea.
suomalaisen yhteiskunnan muokkaama piirre, valitettavasti tämä paskala on tehnyt mutkin kylmäksi, niinkuin suurimman osan suomalaisista
Kylmä, silloin pettyy vähemmän