Lue keskustelun säännöt.
Miten kestää huonoa parisuhdetta
16.08.2021 |
Pienten lasten takia eroaminen ei tule kyseeseen. Suhteessa ei ole siis väkivaltaa, päihteitä, ylenpalttista riitelyä tms. Ollaan vaan huono match, rakkautta ei ole enää eikä minkäänlaista yhteyttä toisiimme. Puoliso ei halua pariterapiaan enkä osaa puhua asiasta hänen kanssaan. Hänen mieelstään meillä ei ole ongelmia muuta kuin väsyttävä elämäntilanne. Mun mielestä taas ongelma on nimenomaan suhde itsessään... Olen hyvin onneton, mutta ero ei tule missään nimessä kyseeseen sillä haluan tarjota lapsille ehjän kodin (ei ole mitään huonoa tunnelmaakaan mikä heijastuisi lapsiin). Mikä avuksi? Olen ehdottanut myös avointa suhdetta, sekään ei käy. Oikeastaan en edes halua seksiä muiden kanssa vaan haluaisin nimenomaan henkistä läheisyyttä ja ymmärrystä, mutta sitä tuntuu olevan vaikea löytää kun kaikki etsivät vain parisuhdetta. Olenko seuraavat parisenkymmentä vuotta sitten vain yksinäinen ja onneton vai millähän tilannetta saisi korjattua?
Kommentit (30)
Hanna Ranssi-Matikainen: Paremman avioliiton rakkauspankki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne lapset huomaa, että teillä ei ole kaikki hyvin. Lapsuutensa vastaavissa kodeissa eläneet kaverini toivovat aikuisina, että vanhemmat olisi eronneet jo sillon kun olivat lapsia. Et tee lapsillesi palvelusta tuolla toiminnalla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset huomaa, että teillä ei ole kaikki hyvin. Lapsuutensa vastaavissa kodeissa eläneet kaverini toivovat aikuisina, että vanhemmat olisi eronneet jo sillon kun olivat lapsia. Et tee lapsillesi palvelusta tuolla toiminnalla.
Juuri näin. Ja ihminen elää ennen kaikkea itseään varten ja tuollaisessa "oarisuhteessa" ap:n elämä menee hukkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne lapset huomaa, että teillä ei ole kaikki hyvin. Lapsuutensa vastaavissa kodeissa eläneet kaverini toivovat aikuisina, että vanhemmat olisi eronneet jo sillon kun olivat lapsia. Et tee lapsillesi palvelusta tuolla toiminnalla.
Juuri näin. Ja ihminen elää ennen kaikkea itseään varten ja tuollaisessa "oarisuhteessa" ap:n elämä menee hukkaan.
parisuhteessa*
Olet hyvin onneton, mutta luulet etteivät lapset huomaa? Come on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla on ollut jo kohta vuosikymmenen sama tilanne. Välillä menee vähän paremmin, mutta suurimman osan aikaa itkee kuinka onneton on. Neuvoa en osaa. Jos tosiaan ero ei ole vaihtoehto ja suhteen korjaaminen terapiassa ei ole vaihtoehto niin minkäs teet. Itsestään/omin voimin se selvästikkään ei ole parantunut.
Miksi päädyit naimisiin ja lastentekoon puolisosi kanssa, jos hän on sinulle huono match, henkistä yhteyttä ei ole, seksi ei kiinnosta ja niin edelleen?
Vai olisiko teillä kuitenkin ollut nämä kaikki, ja nyt tosiaan se väsyttävä elämäntilanne. Vastamäessä tarvitaan tahtoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun rakkaus on kuollut niin mitä siinä enää mitkään parisuhde terapiat auttaa?
Nyt elelette kavereina ja ootte ihmisiks.
Kyllä ne lapset huomaa kun vanhempien välillä ei ole rakkautta. Kannattaa erota ennen kuin menee pahemmaksi, jos puoliso ei suostu yrittämään pariterapiaa tai muilla tavoin yrittää pelastaa tilannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi taas on laitettu lapsia tuollaiseen suhteeseen? Herätys! Sitten vangitaan ja valitetaan. Pitää päättää kun lapsia aletaan tekemään että pysytään perheenä toinen toistansa tukien niin, että lapset saadaan maailmalle.
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla on ollut jo kohta vuosikymmenen sama tilanne. Välillä menee vähän paremmin, mutta suurimman osan aikaa itkee kuinka onneton on. Neuvoa en osaa. Jos tosiaan ero ei ole vaihtoehto ja suhteen korjaaminen terapiassa ei ole vaihtoehto niin minkäs teet. Itsestään/omin voimin se selvästikkään ei ole parantunut.
Ei oikein jaksaisi näitä, jotka surkuttelee kymmenen vuotta ikävää työpaikkaansa tai huonoa parisuhdettaan. Ei meinaa enää ymmärrystä löytyä. Pitää osata tarttua härkää sarvista ja löytää keino pois huonosta tilanteesta. Kukaan muu sitä ei voi tehdä, mietinkin, jääkö nämä roolinsa vangiksi eli ei mitään aikomustakaan muuttaa mitään kuin vaan surkutella kuinka Matti on hirveä puoliso ja pomo aivan kauhea narsisti. Miten voi olla niin sokea, että aina odottaa muilta jos tilanne jatkunut huonona jo 10 vuotta, mikään sitä enää muuta kuin oma toiminta asioiden eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa "haluan tarjota lapsille ehjän kodin"? Miten se lasten koti menee rikki, jos niitä koteja onkin kaksi? Kai ne voivat olla ehjiä molemmat. Vanhempien suhde toisiinsa ei ole sama asia kuin vanhempien suhde lapsiin. Miten tämä on niin vaikea ymmärtää niin monelle?
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun rakkaus on kuollut niin mitä siinä enää mitkään parisuhde terapiat auttaa?
Nyt elelette kavereina ja ootte ihmisiks.
Tämä ei ollut hullumpi neuvo.
Jospa nyt yritätte elää sovinnossa ja siten, että ette odota mitään romanttisia tunteita tai tekoja toisiltanne vaan olette kaverisuhteessa. Niin kauan kun lapset kasvavat isommiksi.
Luulisi olevan helpompaa kun kerran parisuhde ei toimi.
Pariterapia ei auta jos on kipinä kokonaan sammunut, se on tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus voi herätä eloon, toivoa on. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään vain itseään varten. Ei kannata luovuttaa. Lapsia varten ei tarvitse teeskennellä. että kaikki on hyvin, mutta on mahdollista vielä, että asiat tulevat kuntoon. Rakkauden herättämiseksi tarvitsee nähdä vaivaa. Ihmiset yrittävät saada sinut eroamaan, mutta uskon, että katuisit sitä.
Jostain syystä kommenttini on poistettu. Kävikö niin kateeksi, kun kirjoitin, että miehen voi agape-rakkaudella voittaa puolelleen ja saada rakastumaan? Rakkaus on tahdon asia. Tunteet seuraavat perässä. Rakkautta on viittä lajia: epithumos, eros, storge, filia ja agape. Rakkaus on upea juttu ja se on mahdollista herättää kuolleista.
"Miksi lapsia on tehty tuollaiseen suhteeseen..."..plaa plaa plaa.
Ihminen muuttuu. Yleensä se ihminen, mihin aikoinaan ihastui ja rakastui, on jo hiukan eri ja muuttuu lisää, kun tulee yhteisesti sovitusti lapsia. Lapsiperhe-elämä itsessään on jo erilainen paketti kuin pelkkä parisuhde-elämä.
Kuulostaa kyllä kamalan raskaalta tuo ap:n tilanne. Että joutuu elämään tunnetyhjiössä. Ja samaa mieltä olen kuin moni muukin; kyllä lapset vain vaistoavat kodin ilmapiirin, se että vanhemmat eivät voi hyvin. Eivät he tyhmiä ole.
Tuntuu myös kamalalta se, että ap sivuuttaa mieluummin oman elämänsä ja onnellisuutensa, että on pakko elää lasten takia yhdessä toimimattomassa liitossa. Ei yhteiset lapset ja joku talolaina saa eikä voikaan olla se liima, mikä pitää ihmiset yhdessä. Kyllä kahden ihmisen väliltä pitää löytyä edes jonkinlainen haituva läheisyyttä ja tunnetta, että sitä jaksaa. Ja kerran sitä ei ole, niin...
Mutta onhan heitä. Onnettomassa parisuhteessa eläviä. Tyhjiä kuoria. Loppujen lopuksi ihmisen elämä on lyhyt ajaltaan. Kannattaako se tuhlata yksineloon parisuhteessa?
Ootko avautunut tällä tavalla puolisollesi? Luulisi ainakin, että hän reagoisi jotenkin välittävästi. Oletko koskaan miettinyt yksilöterapiaa? Joskus itseen keskittyminen ja asioiden puiminen ulkopuolisen kanssa voi auttaa ymmärtämään tilannetta kokonaisvaltaisemmin.
Lapset eivät avioliitossa mene herkästi rikki, kun ei ole mitään repiviä riitojakaan. Äiti ja isä kunnioittavat toisiaan.
Yllättävän pienet lapset ymmärtävät kodin tunneilmapiiriä. Ja yllättävän usein he miettivät johtuvatko isän ja äidin riidat heistä.
Ed Wheat: Onnellisina yhdessä. Vanha kirja, voi löytyä esim. antikvariaatista, Torista, Huuto.netistä tai kirjastosta.
Gary Smalley :Lupaan sinulle