Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sanotaan, että ilkeily ja haukkuminen kertoo enemmän... (vuodatus)

Vierailija
08.09.2014 |

...haukkujasta itsestään kuin niinkään pahojen puheiden kohteesta. Ja nyt olen todennut tämän omassa elämässäni.

Sain toisen lapseni muutama kuukausi sitten. Synnytyksen jälkeen olen ollut mielestäni ihan reipas ja jaksava. Yleensä olen aika positiivinen ihminen; koetan nähdä asioiden ja ihmisten parhaat puolet ja olla valittamatta. Nyt kuitenkin olen huomannut jatkuvasti puhuvani toisten ihmisten huonoista ajotaidoista liikenteestä, surkeasta pukeutumisesta, rumista hiuksista, läskeistä... Samalla olen ollut perheelleni aika ilkeäkin ja vaatinut heiltä paljon, ts. mikään miehen tarjoama apu ei ole ollut riittävästi, ja esikoinen on tuntunut laiskalta, kömpelöltä, ärsyttävältä ja ailahtelevaiselta.

Nyt tilanne kulminoitui siihen pisteeseen, että tajusin tuntevani oman oloni huonoksi. Toisin sanoen, koen olevani huono äiti, huono puoliso, huono nainen - kaikenkaikkiaan huono ihminen. Peilikuva ei miellytä, vaaka näyttää edelleen liikaa, hiukset ja iho ovat kamalassa kunnossa. Väsymys on tehnyt kasvot samaan aikaan ryppyisiksi ja turvonneiksi. Esikoinen on kotihoidossa, ja tarjoan hänelle aivan liian vähän tekemistä päivien aikana (sen sijaan hän saa pelata/katsoa piirrettyjä aivan liikaa). En jaksa ulkoilla ja siivoaminen vituttaa. Ainoat sopivat vaatteet ovat ihan kamalia lumppuja.

Ja kesti monta kuukautta, että tajusin inhoavani itseäni, en muita ihmisiä! Kaikki "virheet" tai vääryydet, joita muissa ihmisissä, myös läheisissäni, näin, ovat peräisin omasta itsestäni. Olen projisoinut omaa, pahaa oloani muihin ihmisiin. Samalla olen yrittänyt kohottaa omanarvontuntoani aivan väärillä tavoilla, alentamalla muita. Todellisuudessa en koe olevani lainkaan arvokas - en totta puhuen pidä itseäni juuri minään, juuri nyt.

Kliseistä, mutta sitäkin todempaa. Toivottavasti tästä on omalla kohdallani suunta vain ylöspäin. Minä en aio elää loppuelämääni näin - siis valittaen, haukkuen ja syyllistäen.

Mitenhän tästä vain pääsee ylöspäin?

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos kakkonen, viestisi luo uskoa siihen että tämä negatiivinen kierre on katkaistavissa :)
- ap

Vierailija
2/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tunnistan myös tuon saman itsessäni, kun olin kotona lasten kanssa. Väsymys, samana toistuvat päivät rutiineineen, oman ajan puute jne. teki sen, että olin tyytymätön itseeni ja kaikkeen, ja se purkautui juuri tuolla lailla. Harmi, kun en itse tajunnut sitä silloin. Todella hyvä, kun sinä huomasit tämän nyt, kun asialle vielä voi tehdä jotain! Negatiivininen kierre on katkaistavissa, sun pitää vain keskittyä siihen nyt! Aina kun suusta meinaa alkaa tulla valitusta, laitat suun kiinni ja mietit mitä positiivista voisi sanoa! Toki valittaakin saa, kun aihetta on. Mutta jos aina valittaa kaikesta ja kaikille, menee ne oikeatkin valituksen aiheet muilta jo ohi korvien! Mukavaa päivää sinulle =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä töissä naisvaltaisella alalla haukutaan selän takana ja arvostellaan ikävään sävyyn uusia tulokkaita etenkin. Suora palaute on utopiaa. Mä olen jotenkin outo lintu ja viihdyn mieluummin omissa oloissani töissäkin; juon kahvit ja jätän muut tarinoimaan. Toissa viikolla yksi työntekijä arvosteli uutta tulijaa ikävään sävyyn. Totesin, että mielestäni xxx  tekee työnsä hyvin ja vaikuttaa innokkaalta. Panettelu loppui siihen. Joskus pitää noita kielteisiä ihmisiä ikään kuin herätellä negaatioitten suosta pois ja toisaalta itse voi päättää toimivansa niin.

Vierailija
4/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuttua puhetta. Itselläni auttaa pienten positiivisten asioiden lisääminen elämääni ja huonojen ajatusten katkaiseminen. Varmaan menee vielä aikaa ennen kuin olen täysin "terve", mutta mieliala ja itsetunto onkyllä parantuneet.

Vierailija
5/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muidenkin kokemukset kiinnostavat eli nosto. - ap

Vierailija
6/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa kuunnella sitä "sisäistä puhetta" mitä puhuu oman pään sisällä. Jos se on koko ajan negatiivista niin se masennuttaa, väsyttää ja saa sinut voimaan henkisesti pahoin. Tiedosta se ja opettele siitä pkkuhiljaa pois. Ala tietoisesti hokemaan positiivisia hokemia esim "olen onnellinen" Olen kiitollinen ihanasta perheestäni ja kodistani"

Nämä ajatuskuviothan ovat usein perua lapsuudenkodista ja jos ääneen hoet negatiivista niin ne siirtyvät sinun lapsiesi "sisäiseksi puheeksi" ja maailmankuvaksi ja omakuvaksikin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap jatkaa vielä, aloitin muutoksen pyytämällä anteeksi mieheltä ja esikoiselta ikävää käytöstäni. Pyysin myös mieheltäni tukea mm. treeni- ja ruokavaliojutuissa, jotka on mulle aidosti tosi tärkeitä. Tiedostan kuitenkin, ettei muutos parempaan tapahdu hetkessä, joten henkistä työtä on vielä tehtävänä.
Ilm. alhainen estrogeenitaso ja kotiäitiys masentaa ja laskee itsetuntoa...

Vierailija
8/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen joskus kuullut sanonnan mutta unohtanut sen. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
10/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä myös naisvaltainen ala, jossa haukutaan ja arvostellaan helposti muita selän takana ja kasvotusten. Tein muutaman vuoden töitä äärimmäisen negatiivisen työparin kanssa. Hän todella projisoi oman huonon olonsa minuun. Eräänkin kerran hän pyyhälsi kiukuttelemaan kahvitauolle, jossa me muut iloisesti juttelimme. Yhtäkkiä hän alkoi haastaa riitaa kanssani, vaikka en antanut siihen aihetta. Hän riiteli siis yksin. Kun lähdin vähin äänin provosoitumatta pois, oli hän ihmetellyt muille, että mitä MINÄ tuun kiukuttelemaan toisten kahvitauolle. Hah. Muitakin vastaavia tapauksia oli paljon. Hän aina näki viat vain muissa, vaikka itse kylvi pahaa verta ympärilleen. Onneksi ei olla enää samassa paikkaa töissä. 

 

Ajattelin usein, että hänen täytyy olla hyvin onneton ihminen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lle: Tottumus on toinen luonto. Mulla oli aika samantapainen tilanne. Aloin katsoa peiliin ja hokea "minä olen hyvä, minä olen riittävä, minä olen onnellinen" yms. Nykyään tykkään itsestäni.

Vierailija
12/12 |
08.09.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ensinäkin, jossain vaiheessa tein samaa kuin sinä nyt. Eräs ystäväni kerran töksäytti että häntä ärsyttää kun minun pitää aina puhua kaikesta ja kaikista pahaa ja mollata. Se pysäytti.

Aloin miettimään samalla tavoin kuin sinäkin kirjoitit.

Aloita siitä että laitat miehellesi tekstarin/soitat/sanot hänelle että hän on rakas :)

Tartu johonkin kotihommaan, olkoon se vaikka sotkuinen tiskipöytä, siivoat sen. 

Päätät nyt heti että touhuat jotain esikoisesi kanssa. Luette vaikka yhdessä kirjan tai jotain muuta. Aurinkoista päivää :)