Saanko muistini ja älyni takaisin jos lopetan kokonaan juopottelun?

Sulla sama homma. Sen huomaa noista sanojen unohtamisesta, että nyt kytkennät prakaa.

"On kyllä stressiä, surua, masennusta ja traumoja."

Nämä kuullostaa alkoholin vieroitusoireilta.

"Juon viikonloppuisin, unohdan masennukseni hetkeksi."

Tämä taas riippuvuudelta.

Pistäppä korkki kiinni ens alkuun vaikka vuodeksi ja seuraa mitä tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

"On kyllä stressiä, surua, masennusta ja traumoja."

Nämä kuullostaa alkoholin vieroitusoireilta.

"Juon viikonloppuisin, unohdan masennukseni hetkeksi."

Tämä taas riippuvuudelta.

Pistäppä korkki kiinni ens alkuun vaikka vuodeksi ja seuraa mitä tapahtuu.

Niin. Voin paljon paremmin kun en juo. Masennus ei parane mutta silti voin paremmin jollain tasolla. Tuntuu vain siltä että ongelmia on kasaantunut niin, etten enää vain jaksa psyykkisesti. Pää on solmussa..

Ehkä ole edes vanha vaan päinvastoin.

Saisi vaan itsensä takaisin jotenkin...

ap

Alkoholin juomisen lopettaminen tulee helpottamaan oloasi! Itselläni oli sinänsä sama tilanne vuosi sitten, että tuntui että vähäinenkin aivokapasiteettini on liuennut alkoholiin. Silti join sitä, koska käytin sitä rentoutumiseen. Pyrin rentoutumaan alkoholin avulla siitä huolimatta että tiesin että alkoholi huonontaa unta ja täten pahentaa tilannettani. Alkoholi myös kuluttaa kehon serotoniinivarastot, mikä aiheuttaa alakuloa ja masennusta.

Vaikka et viisaammaksi voisi muuttua, elämäsi tuntuisi varmasti paremmalta ilman! Juomatta jaksat paremmin vaikka elämässä harmeja ja vaikeuksia on joka tapauksessa. Ilman alkoholia jää myös enemmän aikaa oikeasti levätä ja palautua, mitä aivot tarvitsevat. Eli voi olla että huomaat ettet niin tyhmä olekaan, kun saat enemmän iloa, kykyä innostua muustakin kuin juomisesta ja keskittymiskykyä elämääsi. Ei se mitään maksa kokeilla! Oikeastaan vain säästää rahaa :) Voi olla että kehokin voi paremmin ja jos on kertynyt "ylimääräisiä kiloja", niistä osa karisee. Ainakin itselläni nämä muutokset ovat näkyneet, kun lopetin noin 8 kuukautta sitten alkoholin käyttämisen. :) Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Alkoholin juomisen lopettaminen tulee helpottamaan oloasi! Itselläni oli sinänsä sama tilanne vuosi sitten, että tuntui että vähäinenkin aivokapasiteettini on liuennut alkoholiin. Silti join sitä, koska käytin sitä rentoutumiseen. Pyrin rentoutumaan alkoholin avulla siitä huolimatta että tiesin että alkoholi huonontaa unta ja täten pahentaa tilannettani. Alkoholi myös kuluttaa kehon serotoniinivarastot, mikä aiheuttaa alakuloa ja masennusta.

Vaikka et viisaammaksi voisi muuttua, elämäsi tuntuisi varmasti paremmalta ilman! Juomatta jaksat paremmin vaikka elämässä harmeja ja vaikeuksia on joka tapauksessa. Ilman alkoholia jää myös enemmän aikaa oikeasti levätä ja palautua, mitä aivot tarvitsevat. Eli voi olla että huomaat ettet niin tyhmä olekaan, kun saat enemmän iloa, kykyä innostua muustakin kuin juomisesta ja keskittymiskykyä elämääsi. Ei se mitään maksa kokeilla! Oikeastaan vain säästää rahaa :) Voi olla että kehokin voi paremmin ja jos on kertynyt "ylimääräisiä kiloja", niistä osa karisee. Ainakin itselläni nämä muutokset ovat näkyneet, kun lopetin noin 8 kuukautta sitten alkoholin käyttämisen. :) Tsemppiä!

Kiitos tästä!

Hienoa, että pääsit alkoholista. Tahdon itsekin kokonaan eroon.

ap

Up

Valitettavasti alkoholi tuhoaa aivoja pysyvästi. Kannattaa mieluummin juoda vielä vähän lisää, niin unohdat kokonaan kuka olit ja mitä kaipasit. Sen jälkeen onkin vain suloinen unohdus. La Dolce Vita.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti alkoholi tuhoaa aivoja pysyvästi. Kannattaa mieluummin juoda vielä vähän lisää, niin unohdat kokonaan kuka olit ja mitä kaipasit. Sen jälkeen onkin vain suloinen unohdus. La Dolce Vita.

Voi olla, että pysyviä haittoja on tullut. Ei voi tietää mutta en usko, että ovat tuhoutuneet tai etten vielä joskus voisi elää sellaista elämää että aivoni tuntuvat selkeämmiltä.

Stressi ja alkoholi ovat olleet pahin yhdistelmä. Kun juo pahaan oloon niin on tuntunut, että kapasiteetti on oikeasti hiipunut.

Ennen jos join silloin tällöin ihan hyvään fiilikseen niin tuntui erilaiselta. No joka tapauksessa tuntuu, etten saa alkoholista enää mitään hyvää. Maistuu pahalle, haisee kamalalle, vie aikaa ja energiaani sekä pahentaa oloani. Lisäksi myös teen huonoja taloudellisia ratkaisuja humalassa.

Ei yhtään hyväksi itselleni.

ap

Oikeasti tyhmät ihmiset eivät tajua sitä itse. Sinulla on siis toivoa.

Itse ollut nyt muutaman viikonlopun ilman kännejä ja olo on kyllä virkeämpi. Ehkä ajatuskin luistaa paremmin.

Mieleni syrjässä on myös ajatus alkoholisoituneista vanhemmista. Kai olen alkanut vain tiedostamaan enemmän kuinka tuhoisasti myrkky on vaikuttanut heidän koko olemukseen. Se ei enää ole vain surua siitä, että juovat vaan konkreettisesti näkyy vaikutukset todella huolestuttavana heissä.

Pelkään ajatusta, että minusta tulisi heidän kaltainen, en koskaan tahtoisi sitä kohtaloa itselleni.

Haluan eroon siitä juomasta.

Isä ei muista oikeasti enää mitään, eikä ole oikein kyennyt pitämään itsestään huolta vuosikausiin normaalilla tavalla. Asuu kyllä yksin ja käy töissä mutta koti on valtavan sotkuinen, ei omista edes sänkyä ja pesee esimerkiksi vaatteensa muoviämpärissä.

Pulloja on kotonaan jätesäkeittäin.

Ainoa ilo elämässään on juominen, jolla kehuskelee ja työt josta saa pidettyä illuusiostaan kiinni, että pärjää.

Lääkärin varoituksista huolimatta ei lopeta juomista vaan suuttuu sekä kokee, että lääkäri tulkitsee väärin maksa-arvojaan.

No äiti sitten on luonteeltaan niin hirviömäinen, en edes kestä olla tekemisissä. On aina ollut omanlaisensa tyyppi ja katkera, ennen kuitenkin osasi olla myös ajoittain mukana ja äidillinen ihminen. En ole sitä puolta nähnyt pitkään aikaan vaan heittää minun niskaani tolkuttoman määrän rumia ajatuksia jos annan vähänkin siimaa.

Käytös on uskomatonta ja halveksuen puhuu, en vain pysty pitämään yhteyttä häneen.

Puhuu myös tekevänsä itselleen jotain mutta en pysty vain enää kohtaamaan häntä tosissani. Se sattuu aika paljon sielun tasolla kun hänen kanssaan yritän keskustella.

Suuttuu myös oudoista asioista ja heittäytyy marttyyriksi. Laittelee pimeitä viestejä missä ei mitään järjen hivustakaan ole.

Näen hänen olevan jotenkin lapsen tasolla.

Pahentunut vain vuosien mittaan.

Haluan vain jättää menneisyyden taa ja aloittaa puhtaalta pöydältä.

ap

Kyllä se kannattaa. Jos totaalilopettaminen on liian vaikea ajatus, niin ota ensin 3kk jakso. Sitten saat juoda yhtenä viikonloppuna. Itse pyysin lääkäriltä apua ja sain lääkkeet, joilla tämä onnistui. Tuo 3kk on tärkeä koska lopettamisen tosissaan tuntee vasta 2kk jälkeen. Lisäksi 3kk aikana ehdit luoda rutiineja, jotka eivät liity alkoholiin. Lisäksi se on helpompi kestää, jos tiedät että voi vielä ottaa jossain vaiheessa. Joillekin tämä toimii. Joillekin ainoa vaihtoehto on absolutismi.

Tsemppiä.

Todellakin ”muutut viisaammaksi” jos lopetat alkoholinkäytön, eli siis pääset käyttämään sitä koko kapasiteettiasi, mikä sulle on suotu. Masennus ja riittämättömyydentunne alkavat helpottaa suht nopeasti yleensä myös, sulla viikonloppujuojana voi kestää jotain viikkoja kauemmin kuin päivittäistissuttelijoilla, mutta muutos on vääjäämätön. Mutta tää on yksilöllistä, ja jos pakenet ongelmia juomalla, joudut ne kohtaamaan myös. Tuut kuitenkin huomaamaan, että se on oikeasti helpompaa (ja oikeastaan mahdollistakin_vain) selvänä. Tsemppiä

Kiitos vastaajille rohkaisusta ja tsempeistä!

Minua ei huvita juoda yksin ollessani. Oikeastaan en edes mieti alkoholia juuri, sitä ei ole kotonani ja käytän viikonloput mieluummin siihen, että käyn keskustassa kahvilassa tai muuten vain kävelemässä, syön hyvin ja lepään. Yleensä myös luen ja mietin kaikenlaisia syvällisempiä juttuja.

Mutta koska olen siinä mielessä typerä ja aika vietävissä niin olen jämähtänyt kaveripiiriin joka ei edes millään tasolla omista samanlaisia arvoja kuin minä ja kokevat tuon yllämainitsemani turhana hömpötyksenä. Siinä mielessä olen myös vajonnut "alemmas" enkä ole tuonut itseäni esiin kokonaisena vaan kameolenttimaisesti vain sopeudun joukkoon. Siksi varmaan tuntuukin usein, että olen kadottanut itsestäni jotain oleellista.

Viikonloppuisin sitten juon kaverin kanssa, tuntuu puulta mutta silti olen siinä.

Jonkinlaista läheisriippuvuutta.

Haluaisin tästäkin eroon ja viettää aikaani nyt yksin minääni parantaen. On vain tunne, että olen väärässä paikassa ja minun pitäisi jo lähteä "kotiin". Jonnekin suuntaan mistä voisin löytää kodinomaisen rauhan ja tunteen.

Se ei ole minun kämpässäni enkä pidä asunnostani mutta jos olisin siellä kuitenkin yksin ja parantelisin itseäni niin voisin avata ovia siihen suuntaan kun oikeasti tahdon ja mitä tarvitsen.

ap

Onneksi kohta joudun olemaan omassa kodissani pitkän aikaa työjuttujen puolesta enkä todennäköisesti tule viettämään vapaa-ajallani ihmisten kanssa aikaa.

En halua juoda tippaakaan. Samalla mietin, että voisin käydä sen sijaan keskustelemassa jossain hoitajalla asioistani jos löydän paikkakunnaltani tällaisia hoitosuhteita.

Olin jo aikaisemmin toisella kunnalla ja se helpotti oloani vaikka kerran kuussa vain kävin, se vei kuitenkin elämääni parempaan suuntaan ja sain tarvitsemaani tukea.

ap

..