Lue keskustelun säännöt.
Sokea omalle vanhenemiselle?
07.09.2014 |
Tuli tässä mieleeni, kun miespuolinen kaveri esitteli uuden emäntänsä. Arvioin kasvojen perusteella itseäni muutaman vuoden vanhemmaksi, mutta sitten paljastui, että hän onkin minua viisi vuotta nuorempi. Samoin muutama vanha luokkakaveri, jota ei ole nähnyt vuosiin, näyttää todella vanhalta kun heihin törmää jossain. It en mielestäni näytä yhtä vanhalta ollenkaan. Olen siis 36 v.
Kuvittelevatko ihmiset itsensä nuoremman näköisiksi kuin ovat? Voisi olla järkytys nähdä itsensä "muiden silmin".
Kommentit (11)
Kuvittelet itsesi nuoremmaksi. Niin kai meistä useimmat muutkin kuvittelevat. Kun mieli ja kuori eivät ole synkassa, luulee näyttävänsä nuoremmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Mä näen itseni nuorempana ja laihempana... Valokuvat sitten paljastaa karun totuuden.
Valokuvissa näytän nuoremmalle kuin mitä itse koen ja luulen. Voi se mennä näinkin päin näköjään. Peilistä näen harmaantuneen ikälopun muijan mutta valokuvissa näytän suunnilleen samalle kuin mitä olen ollut viimeiset 10 vuotta.
25-35 välillä on vaikein huomata vanhenemistaan, kun se on niin vaivihkaista. Tietysti 35 ja 25 on ihan eri näköisiä keskenään mutta ero ei ole sellainen suuri kuten vaikka 15 ja 25 tai 35 ja 45 välillä. Taitavat meikkaajat toki pystyy nuorentamaan itseään. Yleensä 25-v. aikoihin alkaa ilmeeseen tulla rauhallisuutta, sellainen terävä, havainnoiva opiskelija - katse alkaa kadota.
Voi olla sokeuttakin. Minulla oli. Karmea totuus selvisi mulle, kun leikin iPadin kameran kanssa.
Naapurin juoppoakalla on sokeutta kans. On niiiiiiiiiiiin pirun kulahtanut röökistä ja alkoholista(ja 54 vuoden iästä), mutta haukkuu koko ajan muiden ulkonäön. Olen paljon ihmetellyt, että mitä se oikein näkee, kun katsoo itseään peilistä. tai katsooko ylipäätään peiliin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Vanheneminen tulee kuitenkin aika nopeasti verrattuna siihen aikaan, jonka on viettänyt nuorena ja aikuisena. Mieli jää jälkeen.
Vertaan itseäni muihin. Vaikka näkö on huonontunut, samalla tavalla näen toiset eli huonommin.
Omasta mielestäni en oo kovin vanhan näköinen. Riippuu valoista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä käytän verrokkina pikkuveljeäni, jota näen pari kertaa vuodessa. Hänen ikääntymisensä huomaan, ja sit kun katson itseäni peilistä, näen samat merkit.
Kotipaikkakunnalla huomaan yrittäväni etsiä parikymppisistä vanhoja koulu- ja lukiokavereitani. Siis silleen, että joku nuori on tutunnäköinen, tulee ekaksi mieleen koulukaveri, kunnes sit hoksii, et voiskin olla poikansa.
Otin selfien, viimeisetkin harhaluulot itsestäni karisi, olen 45 v. En ole koskaan valokuvissa edukseni, luonnossa paremman näköinen tämänkin ikäisenä. Mutta näytän ikäiseltäni. Luokkakavereistani pojat ovat muuttuneet enemmän, lähes tunnistamattomiksi. Tytöistä, joita olen nähnyt, kukaan ei ole silmiinpistävän nuorekas ja ikäisekseen hyvännäköinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli nelikymppisten luokkakokous tässä hiljakkoin. Kukaan ei ollut juuri muuttunut, lihonut tai laihtunut tai rytistynyt tai saanut kaameita syyliä naamaansa. Kaikki oli itse asiassa melko lailla kouluaikaisen näköisiä. Toki aikuisen näköisiä, mutta ei nyt mitenkään vanhan näköisiä.
Alkoholia nautittiin illan mittaan, mutta alkuillan havaintoni olivat yhtäpitävät loppuillan havaintojen kanssa.
Mun mies on ainakin todella sokea omalle vanhenemiselleen. Hän arvio 3-5 vuotta nuoremman näköisiä itsensä ikäiseksi. Ja luulee vielä kolmekymppisenä näyttävänsä kaksikymppiseltä, vaikka ei todellakaan näytä.
Ja kyllä itsekin on tietyllä tavalla sokea. Luulen, etteivät omat kaverini ole vanhentuneet päivääkään opiskeluajoista, mutta sitten kun katson vanhoja kuvia, voin todeta, että ovathan hekin jo vähän eri näköisiä.