Ystävä ei millään usko ettei meillä ole varaa toiseen lapseen.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:48"]

Kaikki mitä voi ostetaan kirppareilta näin ollaan tehty jo ennen lapsia eli omasta elintasosta ei oo tarvinnu luopua.Ei kalliit harrastukset, mopoautot, isot omakotitalot ja arvokas auto tekis meit onnellisemmaks

[/quote]

Ei ehkä teitä tekisi onnellisemmiksi, mutta lapset tekisi. Olisi omat isot huoneet, mopot tai mopoautot, joilla pääsisi kulkemaan, omia vaatteita (joita ei ole pitänyt teitä ennen joku mikä lie visvasyyläinen räkänokka), ulkomaanmatka silloin tällöin, sellaiset harrastukset, joita todella haluaa. Tässä on kyse lasten elintasosta, ei teidän aikuisten. Luultavasti he tekevät aikanaan vain yhden lapsen, että saavat elää sellaista elämää kuin haluavat.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:48"]

Kaikki mitä voi ostetaan kirppareilta näin ollaan tehty jo ennen lapsia eli omasta elintasosta ei oo tarvinnu luopua.Ei kalliit harrastukset, mopoautot, isot omakotitalot ja arvokas auto tekis meit onnellisemmaks

[/quote]

Ei ehkä teitä tekisi onnellisemmiksi, mutta lapset tekisi. Olisi omat isot huoneet, mopot tai mopoautot, joilla pääsisi kulkemaan, omia vaatteita (joita ei ole pitänyt teitä ennen joku mikä lie visvasyyläinen räkänokka), ulkomaanmatka silloin tällöin, sellaiset harrastukset, joita todella haluaa. Tässä on kyse lasten elintasosta, ei teidän aikuisten. Luultavasti he tekevät aikanaan vain yhden lapsen, että saavat elää sellaista elämää kuin haluavat.

[/quote]

Omassa ikäluokassani ja tuttavapiirissäni ei ole mitenkään harvinaista, että ei ollut omaa huonetta, ei mopoa, ei hulppeita ulkomaanmatkoja ja vaatteetkin olivat kirpputoritavaraa. Ei se ole estänyt ketään hankkimasta useampia lapsia. Itse asiassa vaikuttaa siltä, että useimmat hankkivat enemmän lapsia kuin heidän lapsuudenperheessään oli. Kun on elänyt onnellisen lapsuuden vaatimattomammissa oloissa, arvojärjestys muovautuu sen mukaan.

Vaikka lapsia on kolme ja ollaan perusduunareita kulutetaan vähän, on omistusrivari, lapsilla omat huoneet, matkustellaankin on varaa lasten ajokortteihin, koulutukseen ym mitä lapset tarvii.Teinit eivät halua merkkivaatteita, kun ei olla siihen

opetettu, ei mopoautoja eikä muutakaan

kallista.Ovat tottuneet et kirppareilta saa hyvää halvalla.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 10:48"]

Meillä on ollu varaa kolmeen lapseen

Lapset on totutettu pärjäämään vähällä ilmaisia harrastuksia on paljon,emme käytä sossunpalveluja, mies töissä ite kotihoidon tuella.Kaikki mitä voi ostetaan kirppareilta näin ollaan tehty jo ennen lapsia eli omasta elintasosta ei oo tarvinnu luopua.Ei kalliit harrastukset, mopoautot, isot omakotitalot ja arvokas auto tekis meit onnellisemmaks.Meidän onni on nuo kolme lasta.Jokaisella on varaa useampaan lapseen, jos on valmis tinkaamaan elintasostaan.

[/quote]

Öh, minulla ei yhdenkään lapsen kanssa ole varaa kalliisiin harrastuksiin ( soittoharrastus ei mielestäni sitä ole, joskin siihen kin täytyy meillä nipistää ja säästää. Samoin muutamat tanssitunnit johin menee 240 euroa vuodissa eivät ole kalliita.), mopoautoihin ei edes mopoihin, isoon omakotitaloon  tai edes ipeneen omakotitaloon ja arvokkaaseen autoon. Itse asiassa meillä ei ole edes halpaa autoa, koska vakuutukset, huolto yms, maksaisi paljon enemmän kuin pyörät ja talviaikaan bussikortit. sitten joskus käytetään taksia, jos tarvitsee jotain suurempaa kuljettaa, mutt halvemmaksi tulee kuin oman auton pito.

en rehellisesti ymmärrä, että mistä voitaisiin nipistää: Asun lapseni kanssa kaksiossa: lapsella pieni makuuhuone ja minä olohuoneessa.

Itsellä vain ilmaisia harrastuksia, paitsi joka vuosi olen sallinut itsellni työväenopiston kielikurssin joka on vuodessa noin 50 euroa. Vaatteet on saatu toisten vanhoina, puhelin on yhteinen lapsen kanssa, llapselle tulee lehti, mutta sekin on kumminsa joululahja.

matkustellaan tekemällä pyöräretkiä ja asutaan teltassa.

Säästöön menee kuukaudessa 60 euroa, mutta kyllä niitä säästöjä  tarvitaankin, jos pesukone yms. hajoaa.

Jos hankkisin yhden lapsen lisää, niin meidän pitäisi muuttaa yksiöön. ei oikein ole tätä päivää, että 3 henkeä, joista yksi on yläkoululainen asuu niin pienessä tilassa yhdessä.

Ihmiset kuvittelevat aina, että ulkomailla matkustelemisen pitää olla jotain superluksusta. Minun veljelläni on kolme kouluikäistä lasta. Veli ja käly ovat perusduunareita, palkkaa tulee jotain 3500 nettona yhteensä. Lapsilla ei ole mitään harrastuksia. Jos haluavat kaupungille, pitää mennä fillarilla. Viikkorahaa eivät saa. Ulkomaille menevät tavallisille rantalomapakettimatkoille kolmen vuoden välein, kun kestää niin kauan säästää, ja silloinkin vain toinen vanhempi menee mukaan, koska pakettimatkat saa halvemmalla neljälle hengelle. Omakotitalo heillä on, mutta lasten omat huoneet ovat varsinaisia koppeja.

Meillä on itsellämme vain yksi lapsi eikä enempää tule.

Miten vaikea on myöntää, että elintaso menee sen lapsenhankinnan edelle?

Oikeasti ihanaa, että edes jotkut ymmärtävät taloudelliset rajoitteet lasten lukumäärälle.

Nytkin tiedän valitettavasti ainakin kaksi hyvin vähävaraista perhettä (toisessa molemmat sossuelättejä, toisessa nainen työtön ja mies hyvin pienipalkkaisessa työssä) joihin on hankittu kolme lasta. On ne varmasti pienenä söpöjä ja pienempikustanteisia, mutta onnea sitten vaan kouluikään, teini-ikään ja etenkin peruskoulun päättymiseen, kun pitäisi ostaa kaikille lukio- ammattikoulukirjat. Voipi mennä vähän sormi suuhun, etä mitäs helvettiä nyt tehdään.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:54"]

Miten vaikea on myöntää, että elintaso menee sen lapsenhankinnan edelle?

[/quote]

Ihmiset ajattelee eritavalla näistä asioista. Itse muistelen omaa lapsuuttani, mikä ahdisti, mistä stressasin ja mistä yh-äitini jaksoi jauhaa... Ei ollut rahaa mihinkään. Talvella palelin, kun ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. En koskaan uskaltanut pyytää mitään, kun tiesin jo vastauksen.

Meillä ei ollut autoa, harrastuksia saatika ulkomaanmatkoja.

Omalle lapselleni haluan tarjota toisenlaisen lapsuuden.

Muistakaa, kun totutatte lapsenne kalliiseen elintasoon, mites kun hän aikuisena ei saakaan hyväpalkkasta työtä millä ylläpitäis totutun elintason voittehan elättää lapsenne hamaan tappiin.Itse opetan lapsille et vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tulla toimeen ja jos saa hyväpalkkaisen työn voi sit ostella ite jotain kalliimpaa.

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 19:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="07.08.2014 klo 18:55"]

Totta kai teillä on. Kaikilla Suomessa on. Ette vain halua tinkiä elintasostanne.

[/quote]

Mun mielestä silloin ei ole varaa, jos joutuu turvautumaan sosiaalitukeen. Sen on tarkoitus auttaa tiukkaan paikkaan joutuneita selviämään, ei tulonlähteeksi jonka varaan elämä suunnitellaan.

[/quote]

Elintasosta tinkiminen=sossun tuet...?

[/quote]

En tarkoittanut että tinkiminen automaattisesti tarkoittaa sossun luukulle joutumista, jos on varaa tinkiä elintasosta niin hyvä niin. Osoitin kommentin sille, joka sanoi että kaikilla Suomessa on varaa tehdä enemmän lapsia -  näinhän ei todellakaan ole, vaan joillakin tulot riittävät elättämään juuri ja juuri nykyisen perhekoon, ja perheen kasvaessa pitäisi turvautua sossun apuun.  

En usko että meilläkään olisi pikkulapsivuosien jälkeen jos mies päättää vaihtaa opetusalalle. Nyt kovapalkkainen konsultti mutta haaveilee suunnan vaihdosta. Ei siis olla tehty lisää että hän voi toteuttaa haaveensa jos haluaa. Kaksi matalapalkkaista ja teini ja koululainen. ..

Entisellä elämäntyylillä lapsiin ei olisikaan ollut varaa eikä aikaakaan. Mutta koska halusimme kaksi lasta, laitettiin asiat tärkeysjärjestykseen: aloimme säästäväisemmiksi, ulkomaanmatkailu on toistaiseksi lopetettu ja hain yliopistoon sellaiselle alalle joka työllistää varmasti ja hyväpalkkaisesti. Lapset hankittiin opiskeluaikana, jotta työstä koituvat ansionmenetykset vältetään ja lapsia ei tarvinnut laittaa kokopäivähoitoon.

Sanoisin siis, että jos niitä lapsia oikeasti haluaa, se on vain järjestelykysymys. On luovuttava jostain, panostettava johonkin enemmän, saadakseen sen mitä eniten haluaa. En usko että oikeasti vanhemmaksi haluava skippaa lapset vain sen takia, ettei niihin ole varaa.

Meillä ainakin meni niin, että eka oli lapsi suht "edullinen", toinen tulikin sitten maksamaan, vaikka esikoiselta jäi vaatteet ym hänelle(molemmat poikia). Jos tulee kolmas, se on varmaan taas "edullinen", mutta neljäs tulisikin jo niin kalliiksi, ettei olisi varaa. Lapsiin ei itseensä ehkä kertaostoksina ole mennyt kulutustavaraa, mutta isompi asunto+auton hankkiminen maksoikin sitten maltaita, kolmas menisi vielä näillä samoilla, mutta neljäs ei enää.

Mutta valintakysymyksiä ne kai on, me halusimme ison asunnon, jotta kaikilla on oma huone ja kahden lapsen kanssa autottomuus ei enää oikein toiminut.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:04"]Muistakaa, kun totutatte lapsenne kalliiseen elintasoon, mites kun hän aikuisena ei saakaan hyväpalkkasta työtä millä ylläpitäis totutun elintason voittehan elättää lapsenne hamaan tappiin.Itse opetan lapsille et vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tulla toimeen ja jos saa hyväpalkkaisen työn voi sit ostella ite jotain kalliimpaa.

[/quote]

Meillä on perus kerrosralokoti, vaatteet ostetaan halvalla, auto on joku muutaman vuoden vanha toyota, itse kuljen pyörällä että säästetään matkakortissa. Päiväkotimaksu kalleinta luokkaa ja kaikki muukin kallista. Nyt riittää rahat kohtalaisesti yhden LEIKKI-IKÄISEN kanssa. Jos meitä olisi neljä oikeasti kuluttavaa (äiti, isä, koululainen ja teini) ei näillä tuloilla hankittaisi muuta kuin ihan pakolliset ja matkalle päästäisi kerta kolmeen vuoteen. Nyt voidaan matkustaa ehkä kerta vuoteen ja jos toinen sairastuu ja jää työttömäksi niin saadaan vielä riittävästi ruokaa.

T. Se keskiluokkainen väliinputoaja, tarpeeksi isot tulot eväämään kaikki tuet mutta liian pienet kuitenkin

Suhtaudun vähän epäillen tuohon ajatukseen, että lapselle voisi "opettaa" vaatimattomilla elämäntavoilla, mikä on oikeasti tärkeää elämässä. Tai pitää ainakin toimia tosi kierosti ja käänteisesti.

Mietitään nyt vaikka suuria ikäluokkia. Siellä oli 4-5 lasta joka kamarissa. Ei ollut juuri muuta kuin "yhteisöllisyyttä". Kun he tulivat lastensaanti-ikään, he halusivat 1-2 lasta. Paljon huoneita, mökin, autotalliin pari autoa, vanhemmat töihin tienaamaan. Syntyivät pienet ikäluokat.

Nyt nämä yksin kotona olleet ainokaiset haluavat sen kolme lasta, koska... öö, haluavat. Taas siirtyy jokin kollektiivinen trauma sukupolvelta toiselle.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:04"]

Muistakaa, kun totutatte lapsenne kalliiseen elintasoon, mites kun hän aikuisena ei saakaan hyväpalkkasta työtä millä ylläpitäis totutun elintason voittehan elättää lapsenne hamaan tappiin.Itse opetan lapsille et vähemmälläkin voi olla onnellinen ja tulla toimeen ja jos saa hyväpalkkaisen työn voi sit ostella ite jotain kalliimpaa.

[/quote]

Ööh.. minusta kyllä on ihan perustasoa se, että lapsi saa kunnon ruokaa, saa harrastaa edes muutamaa asiaa, on teini-ikäisenä kivat vaatteet (en ikinä altistaisi lastani koulukiusaamiselle kuluneiden vaatteiden takia) ja voi matkustella edes jonkin verran. Matkustelu kun on lapselle myös hyödyllistä, kun saa nähdä että maailmassa on muutakin kuin se oma kotikaupunki + kehyskunnat.

Sitten on myös toisen asteen opiskelu, miten vähävarainen perhe saa kustannettua lapsilleen lukiokirjat? Itse en antaisi itselleni anteeksi, ettei lapsi saisi käytyä lukiota koska kirjoihin ei olisi varaa.

Köyhät, lapsia tehtaiselvat perheet hokevat aina itselleen tuota mantraa, ettei rahalla ole väliä ja että heillä raha korvataan rakkaudella. Kyllä sillä rahalla nyt vaan valitettavasti on väliä ja raha ei poista rakkautta.

Sano ystävällesi että tekee itse omat lapsensa.

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 11:54"]

Miten vaikea on myöntää, että elintaso menee sen lapsenhankinnan edelle?

[/quote]

Ihmiset ajattelee eritavalla näistä asioista. Itse muistelen omaa lapsuuttani, mikä ahdisti, mistä stressasin ja mistä yh-äitini jaksoi jauhaa... Ei ollut rahaa mihinkään. Talvella palelin, kun ei ollut tarpeeksi lämpimiä vaatteita. En koskaan uskaltanut pyytää mitään, kun tiesin jo vastauksen.

Meillä ei ollut autoa, harrastuksia saatika ulkomaanmatkoja.

Omalle lapselleni haluan tarjota toisenlaisen lapsuuden.

[/quote]

Sama juttu. Minut lähetettiin kerran koulusta terveyskeskukseen kesken päivän, kun olin mennyt valittelemaan varpaiden outoa tunnetta terkkarille. Varpaissa on paleltumat, koska kotona pihisteltiin lämmityskustannuksista ja lämpimiä talvikenkiä ei ostettu. Ja olen iältäni 26 -vuotias, eli ei ole kauaakaan...

Ei myöskään matkusteltu, kuin pari kertaa ihan pienenä. En saanut uusia vaatteita kuin kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin halvimmat mahdolliset. No, totta kai tämä sitten johti kiusaamiseen, etenkin yläasteella.

Itselläni on lapsi vasta mahassa, mutta hänellä tulee olemaan paljon parempi lapsuus kuin äidillään. Sen teen vaikka mikä olisi.

Mä taas haluan tarjota kahdelle lapselle mahdollisuuden harrastaa. Yhteensä vuodessa 2 lapsen 2 harrastusta, joista toinen musiikkiopistossa pääsykokeen kautta saatu opiskelupaikka ja toinen urheilua, kustantaa perheellemme noin 1500 euroa vuodessa. Kalliiltahan se tuntuu, mutta kun summan jakaa joka kuukaudelle, tulee siitä se 140-150 euroa. Säästämme miehen kanssa omista vaatehankinnoista, minä kampaaja- ja meikkaus- ym. kuluissa. Emme polta, juo alkoholia. Suhteutettuna yhden kuukauden tupakointiin/viinaan ja shoppailuun, tuo 150 on mitätön summa!

Yleinen elintaso ollut meillä niukkaa aina. Asuttiin kalliisti vuokralla siihen saakka, kun kuopus oli 6 v. Maksettiin rivarineliöstä järkyttävät 1100 € /kk vesimaksuineen. Todettii, että järkevämpää hankkia laina ja ostaa "oma". Samalla summalla saadaan lainan-ja koronlyhennykset, vesi, kiinteistöverot.

Lasten vaatehankinnoissa ollaan keskitty vähään. Pyykkikone rummuttaa niin kuivaksi, että vaatteet kuivuvat yhdessä yössä. Aina nuo lapset valitsevat ne samat lempivaatteet , turha on täyttää kaappeja kymmenillä paidoilla ja housuilla! Kengät ostetaan aina uúutena, lähes normaalihinnoin. Koulujen liikuntavarusteet yritetään käytettyinä löytää ja tähän saakka on onnistunut.

Lapset kasvavat ja  ruokalasku samoin, vaikka kuinka yrittää tehdä edullista ja terveellistä. Pitää vaan itse yrittää jättää omat suklaaherkut kauppaan, säästyy monta euroa ja ei tule paino-ongelmia ;)

[quote author="Vierailija" time="08.08.2014 klo 12:44"]

hain yliopistoon sellaiselle alalle joka työllistää varmasti ja hyväpalkkaisesti.

[/quote]

Kerro mulle, että mikä ala tämä on, jos hakisi itsekin uudelle uralle...