Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Raskas ystävä
16.08.2021 |
Onko kokemusta ystävistä joilla aina kaikki huonosti ja pelkkää valitusta olosuhteista ja elämästä joka on paskaa? Mitä semmoiset ihmiset odottaa ystäviltä siinä tilanteessa? Neuvoja ei ainakaan, koska jos pyrit auttamaan, tulee vaan kiukuttelua että et voi tietää miten vaikea tilanne on, turha neuvoa. Pitäisikö siis vaan sanoa että totta, olet kyllä todella kusessa ja mitään et sille voi? Koska aina on myös joku (teko)syy, miksi tilannetta ei voi korjata. Miten suhtautuisitte?
Kommentit (14)
Välit poikki vaan. Energiasyöppöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairastaako hän ja onko elämänsä oikeasti rakasta ja vaikeaa, vaiko vain hänen subjektiivisessa kokemuksessaan? Jos on jatkuvia kipuja ja vaikka vaikea-asteinen masennus, niin onhan se nyt ihan helvetti.
Vierailija kirjoitti:
Sairastaako hän ja onko elämänsä oikeasti rakasta ja vaikeaa, vaiko vain hänen subjektiivisessa kokemuksessaan? Jos on jatkuvia kipuja ja vaikka vaikea-asteinen masennus, niin onhan se nyt ihan helvetti.
No ei ole. Arkipäiväisiä ongelmia joita kaikilla ihmisillä. Mutta ei halua niitä korjata, valittaa vaan.
Minä olen tuollainen, en vain näe järkeä esittää jotain muuta kuin miltä tuntuu. En siis odota neuvoja enkä edes kommentteja, vaan ystävät voi vuorostaan kertoa miten heillä menee meni sitten hyvin tai huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki vaan. Energiasyöppöjä.
Ei jumalauta! Suomessa pitää kuollakin hiljaa ja kitua pois terveyskeskuksen paskalta haisevassa nurkassa ääneti, ettei vain syö kenenkään energiaa😳 Mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa. Ollaan täysin vieraannuttu kivusta, sairaudesta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Puhumattakaan niiden jakamisesta ja lohdutuksesta. Vaikka lähes kaikki ne jossakin kohtaa elämäänsä kohtaa. Mutta ei: minäminäminä ja mun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuollainen, en vain näe järkeä esittää jotain muuta kuin miltä tuntuu. En siis odota neuvoja enkä edes kommentteja, vaan ystävät voi vuorostaan kertoa miten heillä menee meni sitten hyvin tai huonosti.
Eli ei pidä kommentoida mitään? Minusta vähän tylyä.
Jonkinasteinen negatiivisuus sallittakoon, mutta en kyllä jaksa, jos vaan oikeasti koko ajan valittaa ja löytää aina huonot puolet joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki vaan. Energiasyöppöjä.
Ei jumalauta! Suomessa pitää kuollakin hiljaa ja kitua pois terveyskeskuksen paskalta haisevassa nurkassa ääneti, ettei vain syö kenenkään energiaa😳 Mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa. Ollaan täysin vieraannuttu kivusta, sairaudesta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Puhumattakaan niiden jakamisesta ja lohdutuksesta. Vaikka lähes kaikki ne jossakin kohtaa elämäänsä kohtaa. Mutta ei: minäminäminä ja mun!
Tässä oli nyt kyse parikymppisestä terveestä ihmisestä, joka ei jaksa kouluttautua mutta valittaa, ettei raha ole matkoihin, vaatteisiin jne. Pikavipeillä sitten maksetaan ja valitetaan kun ne menee perintään. Ja sitten työpaikka on huono ja työkaverit myös, mutta ei jakseta laittaa hakemuksia muualle. Poikaystävä on ikävä, mutta ei siitä parisuhteestakaan voi lähteä kun ei välttämättä löydy parempaa tilalle kun paino-ongelma, mutta ei jaksa laihduttaa jne. t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välit poikki vaan. Energiasyöppöjä.
Ei jumalauta! Suomessa pitää kuollakin hiljaa ja kitua pois terveyskeskuksen paskalta haisevassa nurkassa ääneti, ettei vain syö kenenkään energiaa😳 Mikä helvetti ihmisiä nykyään vaivaa. Ollaan täysin vieraannuttu kivusta, sairaudesta, kärsimyksestä ja kuolemasta. Puhumattakaan niiden jakamisesta ja lohdutuksesta. Vaikka lähes kaikki ne jossakin kohtaa elämäänsä kohtaa. Mutta ei: minäminäminä ja mun!
Tässä oli nyt kyse parikymppisestä terveestä ihmisestä, joka ei jaksa kouluttautua mutta valittaa, ettei raha ole matkoihin, vaatteisiin jne. Pikavipeillä sitten maksetaan ja valitetaan kun ne menee perintään. Ja sitten työpaikka on huono ja työkaverit myös, mutta ei jakseta laittaa hakemuksia muualle. Poikaystävä on ikävä, mutta ei siitä parisuhteestakaan voi lähteä kun ei välttämättä löydy parempaa tilalle kun paino-ongelma, mutta ei jaksa laihduttaa jne. t. AP
Jep, tälläisiä on. Eivät näe että heillä on vastuu omasta elämästä, valinnoista ja hyvinvoinnista. Toisaalta voisiko taustalla olla masennusta? Mutta niin toivotontahan se on jos toinen ei ota apua vastaan. Pakko kyllä ajatella omaa hyvinvointia eka että ei sitä muuten jaksa tukea kaveria.
Kaipaavat yleensä vain kuuntelijaa. Itse vähensin samanlaisen ystävän näkemisen aivan minimiin koska en jaksa enää kuunnella suhteellisen samoja pieniä ongelmia näin 15 vuoden jälkeen. Hänen elinpiirinsä on hyvin kapea ja pienet vastoinkäymiset otetaan sellaisina että koko maailma on häntä vastaan ja hän ei voi itsessään muuttaa mitään. Pahinta on että häneltä tuntuu empatia puuttuvan kokonaan muita kohtaan eikä ystävyyssuhde ole ollut enää vuosiin vastavuoroinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vedä rajat.
Nämä kaksi: ”energiasyöppö” ja ”vedä rajat” 😂
Vedä sinä käteen!
Hankkiudu eroon vain. Minä sain 4-6 lisätuntia viikkooni, kun tein listan henkilöistä, joiden valituksia en enää jaksa puhelimessa kuunnella. Itse en heile koskaan soittanut, mutta vastasin puhelimeen.
Vastaan edelleen puhelimeen, mutta katson kellosta etukäteen 5 minuutin ajan ja suostun olemaan puhelimessa vain sen ajan. Aikaisemmin saattoi mennä jopa 1,5 tuntia valituksia kuunnellessa puhelua kohti.
Alue: Aihe vapaa
Pyrin pitämään etäisyyttä. Ei ole auttanut konkreettinen apu, eikä kuunteleminen ja neuvot.
Aika harvoin nähdään nykyään ja raskasta tuntuu olevan.