Lue keskustelun säännöt.
Lasten harrastukset määrittävät elämäämme
07.09.2014 |
Harrastukset on menneet mielestäni överiksi kun joka ikinen arki-ilta ajan töistä kotiin kiireellä, että ehdin viedä lapsia harrastuksiin. Ruokaa ei ehditä laittaa eikä syödä yhdessä, joten useimmiten haukataan vaan pikaisesti jotain.
Nyt on alkanut lisäksi matsikausi, joten mieheni häipyy pojan kanssa jo aikaisin aamulla milloin minnekin eri kaupunkeihin -ei yhteisiä viikonloppuaamuja tai lounaita, muusta yhteisestä tekemisestä puhumattakaan. Tarkoitus on pyytää meille vieraita, mutta eipä tunnu löytyvän sopivaa viikonloppua, että ei olisi jotain matsia tai turnausta jossain. Ja miehen mielestä yhtään ei voi jättää väliin, muuten lapsi ei kehity ja jää muista jopa jälkeen.
Alan olla väsynyt tähän harrasterumbaan. Ilman muuta harrastukset ovat hyväksi ja niihin mielelläni lapsia vien, mutta ne ovat kuitenkin vain harrastuksia. Tai no, toisille ne ovat elämäntapa ja elämän sisältö. Lapset kyllä menevät innoissaan, mutta poika on välillä väsynyt eikä pääse sängystä ylös. Silloin mielestäni raja on ylitetty ja päivässä on ollut liikaa. Ehkä mies haluaa pojasta urheilutähtien ja nämä kyseiset lajit ovat kyllä sellaisia missä pitää mennä jatkuvasti ylöspäin. Mielestäni kyseessä ei ole enää ns. Harrastus jollaisena minä harrastusta pidän, vaan ennemminkin kilpaurheilua.
Tässä kohtaa mieheni ja minun mielipiteet eroavat ja siitä on alkanut tulla erimielisyyksiä. Minulla ei ole samanlaista kunnianhimoa kuin hänellä ja koen harrastuksien rasittavan liikaa perhettämme - niin ajallisesti kuin rahallisestikin. Jatkuva kiire myös kiristää pinnaa ja lapsille huudetaan kun eivät ole tarpeeksi nopeita. Perheen yhteisen tekemisen puute on myös mielestäni etäännyttänyt välejämme. En tiedä mihin tämä johtaa, ehkä vaan jatkamme tässä harrastusoravanpyörässä -eihän lapsilta voi harrastamista kieltää. Olisi kuitenkin kiva viettää edes yksi harrastusvapaa päivä viikossa, edes joskus.
Kommentit (33)
No ei sitä penskaa itse tarvitse joka treeneihin viedä. Meillä esimerkiksi on neljän tytön vanhempien kanssa sovittu kyydit, itse ajan vain kaksi kertaa viikossa joko viemään tai hakemaan. Jää hienosti aikaa olla vaikka kaksisteen kotona miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.09.2014 klo 15:29"]
Miksi kaikkien on harjoiteltava kuin kilpaurheilijat? Tilausta olisi sellaisille leppoisille jalkapallo ja jääkiekko ryhmille jossa saisi enemmän kokemusta hauskasta joukkuepelistä kuin hampaat irvessä kehittyä.
Jos lapsi itse haluaa intohimolla harrastaa yhtä lajia niin se on hyvä, mutta on paljon niitä jotka haluavat tehdä muutakin.
[/quote]
Juuri näin!!! Itsekin ihmettelen, miten kaikki harrastaminen työnnetään jonkin ammattilaisporukan vetämäksi ja jopa alakouluikäiset pakotetaan tositoimiin pelaamaan ja etsitään jotain ihmelapsia junnuista. Miten saisi ihan tavalliset kulmakunnan lapset pelaamaan lähikentälle jalkapalloa samaan kellonaikaan päivänä X, että saataisiin kasaan joukkueet? Pelailu voisi olla ihan liikkumisen riemua, ei mitään ammatttilaistasoa.
Minuakaan ei huvita myydä makkaraa tai keksilaatikoita, että saataisiin peliporukan kamat ja matkakulut kasaan tai mikään aikainen matkustus viikonloppuaamuisin turnaukseen kauemmas. Miksei vain voi olla leikkimielistä porukkapeliä?
Meillä poika haluaisi kovasti pelata jalkapalloa, mutta meitä vanhempia ei kiinnosta pelimatkat viikonloppuaamuisin tai mikään pakkotalkootoiminta, missä pitää osallistua makkaranmyyntiin.
Meillä jättäydyttiin tuosta rumbasta.tosi helpottunut olo
Tässä syy miksi meidän lapset harrastavat jotain muuta kuin fudista tai jääkiekkoa. Käyvät golfharkoissa kerran viikossa, muuten pelataan koko perheenä. Lisäksi on koulun sähly yhtenä iltana ja sellainen lasten touhukerho yhtenä, nämä ovat riittäneet meille. Jalkapalloa pelasivat yhden vuoden mutta kyllästyivät itsekin siihen, että harkkoja ja turnauksia oli tosi monelle illalle. Yksi pojista pelasi pari vuotta lätkää mutta sitten olisi pitänyt olla hrkoissa toisella paikkakunnalla jo päivällä klo 15 ja ei onnistu näin työssäkäyviltä kuljettaminen. Hyvin menee tällä systeemillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon kuljetusrumbaan pitää sitoutua kun lapsi aloittaa harrastuksen tai sitten valita lajit jotka eivät vaadi kuljetusta ja muutu kilpaurheiluksi jo alakouluiässä. Itse valitsin lapsilleni jälkimmäisiä harrastuksia, niistäkin löytyy kivoja ja jopa tavoitteellisesti eteneviä, jos sitä kaipaa. Meillä myös tehtiin tietoinen valinta, eikä lasta laitettu ryhmän ohjaajan erityisestä pyynnöstä huolimatta ammattivalmennusta saavaan ryhmään, vaan jatkettiin harrasteryhmässä. Näin lapselle jää aikaa harrastaa myös muuta.
Kannattaa myös opettaa ne lapset kulkemaan itse harkkoihin. Saavat hyötyliikuntaa jos matka on pyörä/kävelymatkan päässä. Tällä PK-seudulla lähes joka paikkaan pääsee myös bussilla.
Mieti ap, kuinka rankkaa tuo on lapsille? Oletko jutellut kahdestaan lapsiesi kanssa, etenkin pojan, josta puhuit olevan väsynyt, että miten he jaksavat? Lapsi ja nuori tarvitsee myöskin niitä harrastus-vapaapäiviä viikossa. Lapsen pitää myös iltaisin keskittyä kouluun ja läksyihin, ei pelkästään harrastuksiin.
Ja toisaalta, ootko miettinyt että antaisitte vähän enemmän vastuuta lapsille harrastuksiin menosta? Että lapset vaikka itse ottaisivat bussin harrastuksiin? Oppisivat vähän itsenäisyyttä samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä ainakin kaikki sukulaisperheet ovat harrasterumbassa, vaikka me järjestäisimme elämän niin, etät olisi aikaa muullekin, niin tiedän että sukulaisperheet harrastavat jopa kesällä joka päivä. Kuten mekin.
Yksi perhe harrastaa rahankeräämistä, eli on aina joku talkoojuttu menossa, johon pääsee auttamaan jos on yhteyksissä, rakentamista, halleja ym.
Jokainen tehköön kuten haluaa, mutta harrastamisessa on myös paljon hyvää. Sieltä saa yhteisön.
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 11:59"]Tästä syystä meidän perheessä ei koskaan laitettu lapsia näihin urheiluharrastuksiin, jotka vaativat lähes kaiken vapaa-ajan. Lapset ovat liikunnallisia ja intoa olisi riittänyt jalkapalloon, jääkiekkoon, salibandyyn... Lapset ovat käyneet liikuntakerhoissa ja harrastaneet liikuntaa "höntsä"-meiningillä ulkojäillä ja -kentillä, sekä laajan tuttavapiirin ansioista yhdessä hankituilla jäähallivuoroilla (vähän varttuneempien lasten kanssa). Tietysti yksi syy tähän rajaukseen oli myös se, että meillä on viisi lasta, joiden kaikkien (tai lähes kaikkien) yhtäaikainen paljon vanhempien aikaa vievä liikuntaharrastus olisi ollut mahdottomuus.
Minusta olisi hyvä, että liikuntaa voisi harrastaa pienimuotoisemmin. Kerran tai kaksi viikossa treenit. Ei turnauksia (ainakaan usein). Liekö mahdotonta nykyaikana?
Ongelma on myös se, että perheen on valittava liikunta vai musiikki (tai jokin muu "harrastussuuntaus"). Kumpaakin ei voi nykyisillä volyymeilla harrastaa, koska ainakin meilläpäin myös musiikkiopiston opetussuunnitelma velvoittaa soittotuntien lisäksi myös yhteissoittoa (orkesteri) ja teoriaa melko varhain.
[/quote]
Just näin. Tää on ihan hirvee tilanne. En voi käsittää, miten esim. Helsingissä ei ole jalkapalloKERHOA ekaluokkalaisille! Tyttömme on pikkulapsesta saakka käynyt Liikuntaleikin ylläpitämässä naperofutiksessa. Vielä vuoden voi ikänsä puolesta käydä, sit täytyy aloittaa seurassa pelaaminen jos haluaa jatkaa. Mä toivoisin juuri tommosta kerho-tyyppistä juttua seuraotteluiden ja tiheiden treenien sijaan.
Musiikin suhteen on sama tilanne, jos laittaa musiikkiopistoon. Soittotunti, teoriatunti ja soittimesta riippuen melko nopeasti myös orkesteri. Siinäpä sitten meneekin helposti neljä iltaa viikossa. Tietysti on Jamkidsit ja monet muut, joissa voi musaa harrastaa mutta hämmentävää kuinka suurta sitoutuneisuutta pieneltä lapselta vaaditaan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 13:53"]
No meillä ainakin kaikki sukulaisperheet ovat harrasterumbassa, vaikka me järjestäisimme elämän niin, etät olisi aikaa muullekin, niin tiedän että sukulaisperheet harrastavat jopa kesällä joka päivä. Kuten mekin.
Yksi perhe harrastaa rahankeräämistä, eli on aina joku talkoojuttu menossa, johon pääsee auttamaan jos on yhteyksissä, rakentamista, halleja ym.
Jokainen tehköön kuten haluaa, mutta harrastamisessa on myös paljon hyvää. Sieltä saa yhteisön.
[/quote]
Eli siis vanhemmat haluavat tätä, jotta voivat kuulua "yhteisöön".
Entäpä se oma pieni yhteisö, perhe, jonka tulisi olla kaiken lähtökohta?
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 13:56"]
[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 13:53"]
No meillä ainakin kaikki sukulaisperheet ovat harrasterumbassa, vaikka me järjestäisimme elämän niin, etät olisi aikaa muullekin, niin tiedän että sukulaisperheet harrastavat jopa kesällä joka päivä. Kuten mekin.
Yksi perhe harrastaa rahankeräämistä, eli on aina joku talkoojuttu menossa, johon pääsee auttamaan jos on yhteyksissä, rakentamista, halleja ym.
Jokainen tehköön kuten haluaa, mutta harrastamisessa on myös paljon hyvää. Sieltä saa yhteisön.
[/quote]
Eli siis vanhemmat haluavat tätä, jotta voivat kuulua "yhteisöön".
Entäpä se oma pieni yhteisö, perhe, jonka tulisi olla kaiken lähtökohta?
[/quote]
En halua mitään. Lapset haluavat harrastaa. Mutta vaikka voi olla rankkaa, sillä voi olla myös hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien on harjoiteltava kuin kilpaurheilijat? Tilausta olisi sellaisille leppoisille jalkapallo ja jääkiekko ryhmille jossa saisi enemmän kokemusta hauskasta joukkuepelistä kuin hampaat irvessä kehittyä.
Jos lapsi itse haluaa intohimolla harrastaa yhtä lajia niin se on hyvä, mutta on paljon niitä jotka haluavat tehdä muutakin.