mutistinen lapsi päiväkodissa?

Mitä lto sanoi?

Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.

Hui kun tekee pahalta lukea tuota edellistä tekstiä ja vain toivoa ettet oikeasti ole päiväkodin työntekijä. Meillä mutisti lapsi, joka saa päiväkodissa todella upeaa tukea, sekä aikuisilta että lapsilta.

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.
[/quote]
Kärsiikö tehokkuutenne siellä, jos kaikki eivät ole samanlaisia?

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.
[/quote]No ei ihmekään jos ei kaikki lapset halua tai uskalla puhua. Huh Huh. Kannattaisi miettiä omaa ammatillisuuttaan ja omaa ammattietiikkaa.

2

2

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.
[/quote]

Sinulle en voi suositella kuin alan vaihtoa. Säälittää ne lapset joita hoidat.

Terveisin 11 vuotta lastenhoitajana kunnallisessa päiväkodissa.

Hoitoon vaan!

2

En ymmärrä.

Kyll huomasi hoitajista, että lastani pidettiin tosi rasittavana. Jännää, että hiljaisuus rasittaa niin. Kommunikoinnin puutteesta ei koskaan syytetty...

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]

Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]

Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan.

[/quote]

Olen itsekin töissä varhaiskasvatuksessa ja tiedostan, että mutistinen lapsi on päivähoidossa vaikeahoitoisempi kuin puhuva lapsi. Mutta mutismi ei ole lapsen valinta, hänet on opetettu puhumaan ja kommunikoimaan, hän vain ei pysty puhumaan. Ymmärrän että se voi aiheuttaa kollegoissa pelkoja, ei ehkä ole saatu aiheesta tietoa ja koulutusta, silloin jyllää tämän kirjoittajan mielipiteet. Mutistinen lapsi tarvitsee aina ammattilaisen apua, psykologin, neuropsykologin, ja erilaisten terapeuttien. 

t. hoitaja

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 14:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.10.2014 klo 00:10"]Valitettavasti joudun tämän tunnustamaan, mutta.. Puhumaton lapsi on rasittava jokaisen hoitajan mielestä isossa tai pienessäkin lapsiryhmässä. Lapsi jonka mielenliikkeitä saa aina vain arvailla koska tämä vain tuijottelee suu ammollaan seiniä ja kattoa..ei vastaa mihinkään. Lapsi jonka kanssa ei pysty kommunikoimaan vie vain aikaa ja huomiota pois muilta lapsilta. Olen ollut lastenhoitajana 10 vuotta eri päiväkodeissa, alle eskarilaisten ryhmissä, ja nämä puhumattomat eivät valitettavasti ole koskaan kenenkään aikuisen suosikkilapsia. Pahinta on kun mutistinen lapsi suuttuu jostakin mitä kukaan ei ymmärrä eikä saa selville, joten asia jää useimmiten selvittämättä ja voinen veikata lapsellekin jäävän pahan mielen. :/ Oma suositukseni olisi, ettei näitä lapsia tuotaisi vielä hoitoon ennenkö opetetaan kotona puhumaan ja kommunikoimaan kuten normaalit ihmiset eikä jatkuvasti jokaikisessä tilanteessa mennä äidin selän taa sormet suussa ja alahuuli väpättäen sanomatta sanaakaan. [/quote] Sinulle en voi suositella kuin alan vaihtoa. Säälittää ne lapset joita hoidat. Terveisin 11 vuotta lastenhoitajana kunnallisessa päiväkodissa.

[/quote]

Todella epäammatillinen kommentti! Älkää äidit loukkaantuko! Tämä on  kyllä erikoistapaus- hoitaja!!

Näin ex-mutistina voin sanoa, että asia ei tarvitse taakseen mitään suurta traumaa tai hyväksikäyttöä, kuten joku ehti jo aivopieraista.

Omalla kohdalla ei ainakaan löytynyt ikinä mitään syytä puhumattomuuteen, vaan puhe alkoi itsestään joskus 8-vuotiaana ja sen jälkeen sitä on riittänyt senkin edestä.

En ole vammainen, henkisesti tärähtänyt, vaan aivan normaali hieman yli 30-vuotias mies ja johtajana omassa firmassa.

Eli älkää mutististen lasten vanhemmat olko liian huolissanne, se voi olla täysin ohimenevä vaihe.

2

Pojallani diagnosoitiin mutismi n.8vuotiaana. Ollut aina hiljaisempi ja esim. ihan jo pikkulapsi iässä kun osasi jo kävellä, ei suostunutkaan kävelemään esim. isovanhempiensa nähden. On aina valikonut kenelle puhuu (saattoi esim. jutella randomille junassa, mutta ei vieläkään puhu isoäidilleen tai kummitädilleen), neuvolatäditkään eivät hevin uskoneet että lapsi edes osaa puhua, kun ei sitä neuvolassa koskaan tehnyt. Eli tämä on ollut aina osa lasta, eikä ilmennyt vasta siinä kolmen vuoden paikkeilla. Kun lapsi aloitti perhepäivähoitajalla, ei puhunut aluksi sielläkään, mutta parin viikon kuluessa alkoi jo kommunikoimaan muutenkin kuin nyökkäyksin, kun puheeseen ei painostettu. Kaikki muuttui kuitenkin kun lapsi siirtyi päiväkotiin, jonne selitin tilanteen ja jossa kerrottiin että alun puhumattomuus ei ole ongelma, mutta jo parin päiväkotipäivän jälkeen tulikin viestiä että tilanne (2päivän puhumattomuudesta!) on iso ongelma ja nyt pitää varata lastenpsykologia jne! Kävi myös ilmi että vastoin aiempia puheita lasta oli aktiivisesti yritetty saada puhumaan. Kieltäydyin psykologista, koska mielestäni tämä ei ollut kovin iso ongelma. Jossakin vaiheessa lapsi sitten puhui jo ihan normaalisti hoitajillekkin, mutta jäi sellainen kutina, että jos puhetta ei olisi yritetty hoputtaa olisi se tullut paljon nopeampaa, eikä myöhemmin olisi tullut niin paljoa samankaltaisia ongelmia, kuka tietää. Joka tapauksessa lapsi on nyt 11 ja pystyy puhumaan vieraillekkin ihan normaalisti (on puhunut nyt pari vuotta), poikkeuksena on ehkä vielä isoäiti, jolle ei puhu, mutta toisaalta sitä on helppoa ymmärtää, että kynnys on kasvanut vuosien saatossa. Lapsi ei siis ole missään vaiheessa saanut puheterapiaa, psykologin palveluita tms. Vaan olemme yrittäneet suhtautua asiaan mahdollisimman luonnollisesti ja se on toiminut. 

Tsemppiä.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 17:06"]

Pojallani diagnosoitiin mutismi n.8vuotiaana. Ollut aina hiljaisempi ja esim. ihan jo pikkulapsi iässä kun osasi jo kävellä, ei suostunutkaan kävelemään esim. isovanhempiensa nähden. On aina valikonut kenelle puhuu (saattoi esim. jutella randomille junassa, mutta ei vieläkään puhu isoäidilleen tai kummitädilleen), neuvolatäditkään eivät hevin uskoneet että lapsi edes osaa puhua, kun ei sitä neuvolassa koskaan tehnyt. Eli tämä on ollut aina osa lasta, eikä ilmennyt vasta siinä kolmen vuoden paikkeilla. Kun lapsi aloitti perhepäivähoitajalla, ei puhunut aluksi sielläkään, mutta parin viikon kuluessa alkoi jo kommunikoimaan muutenkin kuin nyökkäyksin, kun puheeseen ei painostettu. Kaikki muuttui kuitenkin kun lapsi siirtyi päiväkotiin, jonne selitin tilanteen ja jossa kerrottiin että alun puhumattomuus ei ole ongelma, mutta jo parin päiväkotipäivän jälkeen tulikin viestiä että tilanne (2päivän puhumattomuudesta!) on iso ongelma ja nyt pitää varata lastenpsykologia jne! Kävi myös ilmi että vastoin aiempia puheita lasta oli aktiivisesti yritetty saada puhumaan. Kieltäydyin psykologista, koska mielestäni tämä ei ollut kovin iso ongelma. Jossakin vaiheessa lapsi sitten puhui jo ihan normaalisti hoitajillekkin, mutta jäi sellainen kutina, että jos puhetta ei olisi yritetty hoputtaa olisi se tullut paljon nopeampaa, eikä myöhemmin olisi tullut niin paljoa samankaltaisia ongelmia, kuka tietää. Joka tapauksessa lapsi on nyt 11 ja pystyy puhumaan vieraillekkin ihan normaalisti (on puhunut nyt pari vuotta), poikkeuksena on ehkä vielä isoäiti, jolle ei puhu, mutta toisaalta sitä on helppoa ymmärtää, että kynnys on kasvanut vuosien saatossa. Lapsi ei siis ole missään vaiheessa saanut puheterapiaa, psykologin palveluita tms. Vaan olemme yrittäneet suhtautua asiaan mahdollisimman luonnollisesti ja se on toiminut. 

Tsemppiä.

[/quote]

*Ei siis puhu isoisoäidilleen, mummilleen ja muille kyllä.

Meillä oli lapsi joka oli iloinen ka normaali kotona mutta päiväkodissa ei puhunut mitään.

Minkä ikäinen lapsesi on? Vai enkö vain huomannut, että sanoit sen jo. Mietin kuitenkin sitä, että jos sekä elto (joka ei varmaan ole osa päiväkodin henkilökuntaa, vaan kiertävä?) että neuvolapsykologi ovat molemmat sanoneet, että ei ole mitään hätää. Ikävältä kuulostaa lto:n asenne, mutta päiväkodissa on onneksi paljon muitakin työntekijöitä, ja voithan harkita toista päiväkotia, lastenhoitajaa tai mahdollisesti perhepäiväkotiakin hoitopaikaksi.

En siis tiedä paljoa mutismista, mutta eikö sen vakavuudessakin merkkaa kuitenkin aika paljon se ikä? Minä olisin huoletta, jos jo kaksi asiantuntijaa olisi sanonut nuo kommentit, mutta harkitsisin ehkä hoitopaikan vaihtoa, jos päiväkodin asenne vaikuttaisi tympeältä. Toki sitten voi miettiä, jos haluaa itse opetella tukiviittomia yms, mutta niistä varmaan oletkin jo ottanut selvää. Tsemppiä, ja älä välitä ilkeistä kommenteista!