Kuuluuko avioliittoon olo, että yksin olisi helpompaa
Onko tämä nyt vaan joku kausi joka ylitetään? En näe mitään arvoa olla tämän ihmisen kanssa, muuta kuin lasten vanhempina. He tarvitsevat meitä molempia, mutta me emme niinkään enää toisiamme.
Olen helpottunut kun saan olla yksin, ajatella yksin, puuhailla yksin. En tarvitse tällä hetkellä miestä oikein mihinkään. En henkisesti saa mitään meidän keskusteluista. Enkä koe mitenkään suurta turvaa hänestä arjessa.
Paljon olen miettinyt, onko tämä nyt vain avioliiton 10.v jälkeen joku vaihe, vai onko kaikki ohi. En tiedä miten tässä voisi kauheasti enää rakastua puolisoon, kun koen hänet rasittavana ja luonteen hankalana.
Kommentit (22)
Mun mielestä parisuhde ei ole terve jos on kaiken aikaa yhdessä. Molemmilla pitää olla omia juttuja, menoja omien ystävien kans jne. Omia matkojakin .Takuulla alkaa kyllästyttää jos ei voi ottaa välillä etäisyyttä.
Mutta kun nyt niitä matkojakaan ei ole. Ei työ- eikä lomamatkoja.
Me emme ole avioliitossa, vain avoliitossa. Seitsemän vuotta tulee kohta parisuhdetta täyteen. Onneksi on iso talo niin, että ei tarvitse olla samassa huoneessa koko aikaa, mutta kyllä välillä tuntuu että olisi helpompaa elää täysin yksin. Työt on etänä etänä eli olemme molemmat kotona melkein 24/7, ei ole työmatkoja, ei ole lomamatkoja, eikä täältä maalta viitsi lähteä Helsinkiin korona-aikana ihan vaan kaupungille palloilemaan. Välillä mietin ottavani hotellihuoneen jostain pikkukaupungista viikonlopuksi tai miksei useammaksikin yöksi, kun työt kuitenkin voi tehdä etänä, mutta en vielä ole saanut aikaiseksi.
ei ap