Poika ei vastaa puhelimeen. Wilmassa selvittämätön poissaolo.

Ei siis ole lähtenyt kouluun eikä vastaa puhelimeen. Pitää varmaan lähteä itse katsomaan mikä on tilanne. Asuu joka toisen viikon isällään ja joka toisen mun luona. Isän luona asuessa tätä ongelmaa oli jo viime keväänä, mutta isälle se oli aivan sama. Pojan kanssa oon puhunut ja koulusta ollaan myös oltu tästä huolissaan. Poika itse sanoo että ei viihdy koulussa. Oppiminen on vaikeaa ja varmasti osasyy siihen ettei jaksa vaivautua paikalle jos ja kun sitä ei vaadita.

Hirveä tilanne. Ärsyttää kun mies ottaa tuon taktiikan että ei vaadi ja antaa pojan tehdä mitä lystää. Sehän johtaa siihen että poika alkaa pikkuhiljaa inhoamaan mua kun mä oon se ainoa joka yrittää edes niitä rajoja vetää. Vielä on ihan ok välit, mutta välillä poika suuttuessaan alkaa karjumaan kuinka iskän kanssa on niin paljon parempi olla. Lapsiparka ei ymmärrä että hänen parastaan ajattelen. On nyt kasilla ja vielä ei kunnolla murrosikä ole puskenut päälle. Kauhulla odotan sitä aikaa kun tämä on nyt jo tällaista. Voi miten paljon helpompaa tämä ois jos eksä ois samalla puolella tai poika asuis kokonaan mun luona.