Hei alanvaihtajat, miten vaihtoonne on suhtauduttu?

[quote author="Vierailija" time="06.09.2014 klo 18:37"]Vaihdoin opetusalalta toiselle alalle ja tein toisen tutkinnon työn ohessa eli toimin samanaikaisesti opettajana. Yleisesti ottaen alan vaihtooni on suhtauduttu positiivisesti. Nykyisellä alallani on parempi palkka, mutta luonnollisesti ne lyhyemmät lomat. 

Pari outoa kommenttia muistan. Isäni sisko totesi joskus, että minun kannattaisi palata opetusalalle. Totesin tuolloin, että olen kyllä sen alan nähnyt ja mieluummin teen työtä, jossa koen oppivani uutta. Pari tuttavaa, jotka eivät ole opettajia, ovat myöskin alkaneet kertoa minulle opetusalan hyvistä puolista ja siitä, että minun kyllä kannattaisi palata niihin töihin.
[/quote]
Eli ovat kateellisia suurentuneesta palkastasi.

Tyhmiä sukulaisia sulla!

Kyseessä on sinun elämäsi ja sinun valintasi. Muistutapa heitä tästä.

Ei, päinvastoin tuli vain positiivista palautetta ja kaikki olivat asiasta kiinnostuneita. Hauska oli, että kun kerroin aloittavani aikuiskoulutuksen puolella opiskelut aivan eri alalle, niin kaksi kaveriani ja siskoni rohkaistuivat esimerkistäni myös ja lähtivät kouluttautumaan hekin. Kaikki olimme silloin tosin jo noin 34-40 vuotiaita.

Mä oon 30-vuotias, lapseton opiskelija. Luin itelleni ammatin jossa kova työttömyysaste eikä oo se mun juttu. Nyt oon vuoden opiskellu unelma-ammattiini. Sululaiset kannustaneet kovasti ja olleet onnellisia mun puolesta.

Ei olisi mikään pakko edes hankkia lapsia ollenkaan. Ihan kuin ne olisivat elämän ainoa sisältö sitä paitsi, unelma-ammatti on iso asia. Opintojen aikana pystyy hankkia lapsia myös, jos haluaa. Vanhemmat sukupolvet ovat lisäksi melkoisen vieraantuneita nykyisestä koulutus- ja työllisyystilanteesta. Yleisesti elämän aikatauluista.

Eksä vielä kaveri, mutta niin se akanvaihto vaan sujui ilman kummempaa kitkaa..

En näkisi että tuo on varsinainen alan vaihto, ap, opetusalaa molemmat. Jotkut on vaan niin huolissaan ettet ehtisi tienaamaan ja lapsia hankkimaan. Mitä sillä on väliä, itse tiedät paremmin, olet nuori ja ehdit vielä. Koeta selittää vakuuttavasti niin uskovat.

Itse sain lapset suht aikaisin, työskentelin lähes kymmenen vuotta alalla johon ei kummempia koulutuksia tarvinnut. Vaan sitten yllättäen työt loppui, ja lähdin opiskelemaan ammattikorkeakouluun nyt ollessani lähes kolmekymppinen. Kaikki läheiset ovat iloisia puolestani ja kannustavat.

26-vuotias on vielä nuori, eihän perheen perustamisella ole tuossa vaiheessa mikään kiire.

siihen että vaihdoin alaa, on suhtauduttu hyvin suopeasti, mutta valitsemaani uutta alaa sen sijaan kritisoitu kovasti. olen kuitenkin itse tyytyväinen tekemiini päätöksiin ja uudella alalla työllistyminen on todennäköistä.

sukulaisesi kadehtivat, ei mitään muuta syytä

Tee niinkuin itse haluat. Mitä se muille kuuluu. Kateellisia ovat. Onhan luokanopettaja paljon enemmän kuin lto. Hyvä sinä! Itse opiskelin aikanaan opistotutkinnon jälkeen itseni aineenopettajaksi ja voi sitä kateuden määrää. Muka huolehdittiin, että miten sinä nyt oikein jaksat kun olet osa-aikatöissä mutta oikeasti vain olivat kateellisia ja luulivat, että lopetan kun aikansa hokevat. Nyt kun olen pitkään ollut jo vakityössä opettajana niin osa ei ole enää minun kanssani tekemisissä. Katosivat oikeastaan jo siinä kohtaa kun nimeni luki maisteriksi valmistuneiden listassa lehdessä. Mutta hyvä niin. En halua enkä jaksa kuluttaa aikaani ja energiaani kateellisten ihmisten vuoksi.

Moi, ap! mulla sama urakuvio kuin sinullakin; ltosta luokanopeksi. Olin tosin harrastuksenomaisesti tehnyt avoimessa jo vuosia niitä opintoja  ilman suunnitelmaa jatko-opinnoista.

Ainut kyynikko oli puolisoni, joka laski, että opiskeluaikana menettämäni ansiot kestää paikata vuosia. No. Valmistuin  1.8 vuoden päästä aloittamisestani (aikuiskoulutuksessa) ja sain koko ajalta hyvää aikuiskoulutustukea, koska työvuosia oli takana jo paljon.

Ei ole ukkokaan enää valittanut, kun on nähnyt, kuinka hoidan lapsia pitkillä lomilla ja hän saa tehdä ylitöitä ym. milloin haluaa, kun minun työni sen sallii lyhyiden työpäivien vuoksi. Kukaan muu ei suhtautunut pessimistisesti alanvaihtooni. Ennemminkin ihailevasti. Tosin lapset olin siinä vaiheessa jo tehnyt.

Valmistuin siis vasta 41-vuotiaana. Työuraa on jäljellä ainakin 20 v...

Vaihdoin opetusalalta toiselle alalle ja tein toisen tutkinnon työn ohessa eli toimin samanaikaisesti opettajana. Yleisesti ottaen alan vaihtooni on suhtauduttu positiivisesti. Nykyisellä alallani on parempi palkka, mutta luonnollisesti ne lyhyemmät lomat. 

Pari outoa kommenttia muistan. Isäni sisko totesi joskus, että minun kannattaisi palata opetusalalle. Totesin tuolloin, että olen kyllä sen alan nähnyt ja mieluummin teen työtä, jossa koen oppivani uutta. Pari tuttavaa, jotka eivät ole opettajia, ovat myöskin alkaneet kertoa minulle opetusalan hyvistä puolista ja siitä, että minun kyllä kannattaisi palata niihin töihin.