Lue keskustelun säännöt.
Miten aikuisena nainen saa uusia kavereita?
15.08.2021 |
Kun ei ala-asteen suora "ollaanko kavereita" oikein toimi enää
Kommentit (25)
Työelämän verkostoista (työkaverit omasta organisaatiosta + ihmisiä, joihin olen tutustunut erilaisten yhteistyökuvioiden kautta), yhdistystoiminnasta, muista harrastuksista ja tapahtumista, naapureista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulee sitä vaikeampi on luottaa ihmisiin. Ja luottamus on ainakin minulla ystävyyden ehdoton tukipilari. Muutamat kohdat elämässä ovat osoittaneet, että ne muka hyvät ystävät eivät tosipaikan tullen olekaan puolellasi. Olen katkeroitunut tästä ja menettänyt uskoni ihmisiin.
Kannattaisiko vain tutustua ihmisiin, käydä kahvilla, tehdä joskus jotakin yhdessä ja unohtaa tuo ihmisten kaipaaminen "ystäviksi". Älkää odottako muilta ihmisiltä niin paljoa. Olkaa vain iloisesti, satunnaisesti tekemisissä joskus yhden joskus toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko vain tutustua ihmisiin, käydä kahvilla, tehdä joskus jotakin yhdessä ja unohtaa tuo ihmisten kaipaaminen "ystäviksi". Älkää odottako muilta ihmisiltä niin paljoa. Olkaa vain iloisesti, satunnaisesti tekemisissä joskus yhden joskus toisen kanssa.
kun edes pääsis sinne kahville toisen kanssa.
toiset kun löytää sormiaan näpsäyttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaaehtois- tai muun yhdistystoiminnan kautta. Maksullisia seuralaispalveluita en erikseen mainosta, mutta kaipa sitäkin kautta voi syntyä uusia tuttavuuksia.
harrastuksilta tai sosiaalisesta mediasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
toiset kun löytää sormiaan näpsäyttämällä.
Naps. Oho. Nyt 2000 kaveria.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko vain tutustua ihmisiin, käydä kahvilla, tehdä joskus jotakin yhdessä ja unohtaa tuo ihmisten kaipaaminen "ystäviksi". Älkää odottako muilta ihmisiltä niin paljoa. Olkaa vain iloisesti, satunnaisesti tekemisissä joskus yhden joskus toisen kanssa.
Ihan inhimillistä kaivata ainakin yhtä läheistä sydänystävää aikuisenakin. Suuri osa ihmisistä on vaan näitä pinnallisia sirkuttajia, itsekeskeisiä, materialistisia ja kilpailuhenkisiä. Kuka sellaisten kahvitteluseuraa, siis jos ei itse jaa tuota arvomaailmaa? Nopeasti kuivuu kokoon into tavata, kun toisesta aistii ylimielisyyden.
Oln luonnostani yksin hyvin viihtyvä enkä tuo itseäni luontaisesti juurikaan esille. Tuntuu että oikein imuroin näitä itsekeskeisiä epäkypsiä narsisteja puoleeni. Että jaan täysin aloittajan tuskastuneisuuden kokemuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutenkin mistä sinkku lapseton nainen löytää kavereita nykyään? Ja sellasia oikeita jotka halua vaan hyötyä tai ole yksipuolinen kaverisuhde
Vaikea noita on löytää jos et ole rempseä suupaltti bilettäjä. Seuraneidiksi hiljainen introvertti kelpaa, jos kestää sitä miten tyhjä olo noiden kaakattajien seurasta jää. Suurin osa ihmisistä vain pakenee elämänsä yhdentekevyyttä kuluttamiseen ja ns juhlintaan. Mitään syvällisempiä ihmissuhteita on turha noista laumoista etsiä, kun ihmiset eivät pysty päästämään ketään lähelleen. Riittää kun osaat jauhaa sujuvasti paskaa, ei mitään eroa naisten ja miesten eroa tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdistystoiminta, harrastukset, työ, kavereiden kaverit ja tuttujen tutut, naapurit.
Itse en ole ikinä oikein ymmärtänyt tätä "aikuisena ei tutustu" -puhetta. Omat parhaat ystäväni olen pääsääntöisesti tavannut aikuisena, ihan viime vuosinakin useita. Olen tutustunut pariin työn kautta, yhteen harrastuksessa, pariin lasten kautta, yksi on naapuri... Työpaikka ja koti on ehkä vaihtunut, mutta ystävä pysynyt.
Aikuisena on tosin turha havitella sellaista tyttövuosien bestissymbioosia, enkä kyllä sellaista haluaisikaan. Emme siis välttämättä tapaa joka viikko tai kuukausikaan, ja eri ystävien kanssa tehdään ja puhutaan vähän eri juttuja aina. Jonkun kanssa käyn lenkillä, toisen kanssa mökkiviikonlopulla kerran kesässä, jonkun kanssa puhutaan perheasiat ja lapset, toisen kanssa paljon työhön liittyviä juttuja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jakamalla römpsää.
"Ollaanko kavereita" -> "lähdetkö panemaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko vain tutustua ihmisiin, käydä kahvilla, tehdä joskus jotakin yhdessä ja unohtaa tuo ihmisten kaipaaminen "ystäviksi". Älkää odottako muilta ihmisiltä niin paljoa. Olkaa vain iloisesti, satunnaisesti tekemisissä joskus yhden joskus toisen kanssa.
Ihan inhimillistä kaivata ainakin yhtä läheistä sydänystävää aikuisenakin. Suuri osa ihmisistä on vaan näitä pinnallisia sirkuttajia, itsekeskeisiä, materialistisia ja kilpailuhenkisiä. Kuka sellaisten kahvitteluseuraa, siis jos ei itse jaa tuota arvomaailmaa? Nopeasti kuivuu kokoon into tavata, kun toisesta aistii ylimielisyyden.
Oln luonnostani yksin hyvin viihtyvä enkä tuo itseäni luontaisesti juurikaan esille. Tuntuu että oikein imuroin näitä itsekeskeisiä epäkypsiä narsisteja puoleeni. Että jaan täysin aloittajan tuskastuneisuuden kokemuksen.
Kukahan tässä vaikuttaa epäkypsältä, itserakkaalta ja ylimieliseltä!
Menkää twitteriin ja alkakaa jutella ihmisten kanssa. Siellä on mukavia ihmisiä.
Valitse harrastus tai mielenkiinnonkohde, sitten ujuttaudu sekaan, katso onko pari kivaa. Jos ei toimi, kokeile muuta. Pitää olla kuitenkin varovainen, koska ihmisiä on moneen junaan.
Ei mistään.
T. Pikkukylässä asuva työtön joka ei käy töissä ja harrastaa kotona.
Nainen nyt saa aina kavereita. Ymmärtäisin huolen, jos AP olisi mies. Aikuisen miehen on lähes mahdotonta saada kaveri.
Muutenkin mistä sinkku lapseton nainen löytää kavereita nykyään? Ja sellasia oikeita jotka halua vaan hyötyä tai ole yksipuolinen kaverisuhde